HYY otti juuri kantaa asunnottomien tukikeskuksen puolesta, jota Sininauhaliitto suunnittelee Töölöön. Olemme saaneet kipakkaa palautetta kannarista niin puolesta kuin vastaankin. Vastustajien pointtina on yleensä ollut se, että asunnottomien tukeminen on ok, kunhan se ei tapahdu lähellä MINUN lapsiani.

Omalta kohdaltani kannarimme otsikko, ”Yes, in My Backyard!”, on sopiva, sillä omalla takapihallani on asunnottomien vieraskoti. Etupihallani taas on suosittu lasten leikkipuisto. Koskaan en ole huomannut vieraskodin asukkaista olevan haittaa leikkikentän käyttäjille. Eipä ole vieraskodin asukeista ollut haittaa minullekaan. Jos ”haittaa” olisi ollut, olisiko se riittävä syy vastustaa vieraskodin olemassaoloa?

Asunnottomien tukikeskusta vastustavien töölöläisten argumentointi lastensa puolesta olisi ymmärrettävämpää, jos missään muussa kaupunginosassa ei olisi lapsia. Nyt tuntuu siltä, että yritysten harjoittama asiakkaiden luokittelu kulta-, hopea- ja normitason asiakkaisiin maksukyvyn mukaan on leviämässä. Kultatason kansalaiset saavat valita, näkevätkö heidän lapsensa huonompiosaisia vai eivät.

Yhteiskunnan kehityksen kannalta ei taida olla mitenkään huono juttu, jos lapset kalliimmillakin asuinalueilla näkevät, ettei kaikilla mene kovin hyvin. Myös lapsuudenkotini lähellä sijaitsi pitkäaikaisasunnottomien asuntola. Muistan, että jo lapsena asuntolan asukkaat herättivät minussa enemmänkin myötätuntoa kuin pelkoa.

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 26. toukokuuta 2008 kello 16.15 ja sen aiheena on kaupunki. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0-virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.