Asuminen on tänä vuonna yksi HYYn kärkiteemoista. HYYn kaupunkiryhmä käsittelee opiskelijoiden asumiseen liittyviä kysymyksiä, Hoasin valtuuskunnan toimintaa pyritään aktivoimaan ja syksyinen hätämajoitus yritetään jälleen saada pääkaupunkiseudun kuntien järjestettäväksi. Myös asunnonvälityspalvelu tulee muuttumaan kevään aikana.

Helsingin kaupungin asuntolautakunta käsitteli kokouksessaan viime viikolla Sirkku Ingervon aloitetta, jonka mukaan kaupungin tulisi ottaa vastuu opiskelijoiden hätämajoituksen järjestämisestä syksyllä. Perusteluna olivat opiskelijoiden vaikeudet löytää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Hätämajoituksen tarve on kasvanut vuosi vuodelta, eikä voida luottaa siihen että ongelma muutaman vuoden päästä katoaisi. Vuokra-asuntotilanne pääkaupunkiseudulla ei tule ratkaisevasti parantumaan, vaikka Hoas rakentaakin uusia asuntoja minkä pystyy. Opiskelija-asuntoja ei tule riittämään kaikille. Erityisen huonossa asemassa ovat kansainväliset tutkinto-opiskelijat, jotka saattavat Suomeen muutettuaan olla tilanteessa, jossa Hoasilla ei olekaan tarjota asuntoa eikä minkäänlaista turvaverkkoa vielä ole. Suurin osa HYYn hätämajoituksessa yöpyneistä onkin juuri kansainvälisiä opiskelijoita.

HYY ei ole budjetoinut varoja hätämajoituksen järjestämiseksi enää tälle vuodelle, joten on tärkeää, että kaupunki ottaisi hätämajoituksen järjestämisestä vihdoin vastuun. Myös Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY toivoo kaupungin ottavan hätämajoituksen hoitaakseen, sillä heilläkin hätämajoituksen tarve on suuri. Helsingin kaupungin on otettava päävastuu hätämajoituksen järjestämisestä, koska suurin osa korkeakouluista on Helsingissä.

Asuntolautakunta ilmoitti kannattavansa pääkaupunkiseudun kuntien ja ylioppilaskuntien yhteisiä neuvotteluja hätämajoituksen järjestämisestä. Toivottavasti neuvottelut saadaan pian käyntiin, jotta hätämajoituksen järjestämiseen löydettäisiin vihdoin kestävä ratkaisu.

—

HYYn kaupunkiryhmän seuraava tapaaminen pidetään 15.3. klo 18 Uudella ylioppilastalolla kokoushuone Aurorassa (Mannerheimintie 5 B, 3. krs). Tervetuloa mukaan!

Lähes jokaiselle opiskelijalle tutun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön eli YTHS:n piirissä on tapahtunut runsas määrä muutoksia viime aikoina. Vuosi sitten säätiössä ryhdyttiin sopeuttamistoimenpiteisiin tutkinnonuudistuksen aiheuttaman opiskelijakadon taloudellisten vaikutusten paikkaamiseksi. Tämän seurauksena esimerkiksi Viikin toimipiste lopettaa toimintansa tulevan syksyn aikana ja jatko-opiskelijat rajattiin terveydenhuoltopalveluiden ulkopuolelle viime vuonna. Kuitenkin nämä muutokset ovat vielä pieniä verrattuna siihen, että mahdollisesti tulevaisuudessa YTHS:n palvelut laajennetaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden pariin.

Mahdollisuudesta järjestää myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto YTHS:n kautta on puhuttu jo vuosikausien ajan. Viimeisimmän vuoden aikana tämä keskustelu on saanut ylioppilaskuntatoimijoiden parissa uutta tulta alleen. Viime syksynä sosiaali- ja terveysministeriön opiskelijaterveydenhuollon järjestämistä selvittävä työryhmä tuli siihen tulokseen, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto tulisi järjestää YTHS:n piirissä. Samalla tavoin linjasi myös Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) poliittisessa linjapaperissaan myöhemmin syksyllä.

Kysymys laajentumisesta on vaikea, sillä sitä on sekä kannatettu että vastustettu niin periaatteellisin kuin käytännöllisinkin syin. YTHS:n laajenemista kannattaville on eri opiskelijoiden tasa-arvo suurin periaatteellinen kysymys. Tällä hetkellä yliopisto-opiskelijat saavat parempia palveluita, joihin myös suunnataan enemmän rahaa, vaikka yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden tarpeet terveydenhoidossa ovat varsin samankaltaiset. Laajenemista periaatteellisista syistä vastustavat taas näkevät YTHS:n edustavan työterveyshuoltotyyppistä tapaa järjestää terveydenhoito, kun mielekkäämpää olisi kunnallisten terveydenhoitopalveluiden käyttäminen mahdollisimman laajasti. Tämä ajattelutapa johtaa myös siihen, että pidemmällä tähtäimellä koko terveydenhoitosäätiö tulisi lakkauttaa ja opiskelijoiden siirtyä kunnallisten palveluiden pariin.

Käytännöllisesti ajatellen laajeneminen on kannatettavaa, koska laajemman opiskelijapohjan ansiosta olisi terveydenhuoltosäätiön asema vakaampi ja monimutkaista rahoitusjärjestelmää voitaisiin järkeistää. Terveydenhoitosäätiöhän saa rahoituksensa neljästä eri lähteestä: opiskelijoilta, Kelalta, opetusministeriöltä sekä kunnilta. Lisäksi pienillä yliopistopaikkakunnilla palveluiden laatu voisi parantua ja ruotsinkielinen palveluiden tarjoaminen laajentua lisähenkilökunnan palkkaamisen myötä.

Mahdolliseen laajenemiseen liittyy myös paljon käytännöllisiä ongelmakohtia ja kysymysmerkkejä. Ensinnäkin ammattikorkeakouluverkosto on laaja ja koostuu monista pienistä yksiköistä, joten yhä suurempi osa YTHS:n palveluista jouduttaisiin toteuttamaan ostopalveluina. Ammattikorkeakoulujen oppilaskunnilla ei myöskään ole ylioppilaskuntien tavoin automaatiojäsenyyttä, joten heiltä jouduttaisiin perimään pakollinen terveydenhoitomaksu. Toisaalta ammattikorkeakouluopiskelijoista 25 % on osa-aikaisesti opiskelevia aikuisopiskelijoita, jotka rinnastuisivat lähimmin YTHS:n piiristä poistettuihin jatko-opiskelijoihin. Mikäli heillä olisi mahdollisuus käyttää opiskelijoiden terveydenhoitopalveluita, olisivat samantyylisessä elämäntilanteessa olevat opiskelijat jälleen eriarvoisessa asemassa.

Tässä on nostettu esiin vain muutamia mahdollisesta laajenemisesta seuraavia hyviä ja huonoja puolia sekä haasteita. Kysymys YTHS:n laajenemisesta on siis varsin monimutkainen ja eri ihmiset ovat muodostaneet oman kantansa hieman erilaisiin syihin perustuen. Laajeneminen tulisi toki ainakin aluksi kalliimmaksi kuin palveluiden säilyttäminen ennallaan. Arvioitu kustannusvaikutus on kuitenkin niin pieni, että loppujen lopuksi asian ratkaisee poliittinen tahtotila. Mille kannalle sinä asetut?

Opetusministeriössä on meneillään opintotuen rakenteellinen uudistaminen. Joulukuussa luovutettu työryhmämuistio  ehdottaa tuen sitomista elinkustannusindeksiin, ateriatuen korottamista ja huoltajakorotusta opintorahaan. Hienoa! Näitä tavoitteita HYY on ajanut jo pitkään. Samalla kuitenkin tukikuukauden opintopisterajoja halutaan nostaa, tuesta tehdä kaksiportainen (kandin ja maisterin opintoihin haettaisiin tukea erikseen) ja muuttaa pelkän asumislisän nostaminen kuluttamaan tukikuukausia. Lisäksi lainasta halutaan tehdä houkuttelevampaa.

HYYn näkemyksen mukaan kiristykset ja uudet kontrollit eivät palvele kenenkään etua. Ne lisäävät byrokratiaa ja luovat loukkuja, joihin opiskelija putoaa, ellei mahdu normiopiskelijan mittoihin.

Opintotukijärjestelmän ongelma jo nykyisellään on se, että se on rakennettu kuvitteelliselle ”normaalille opiskelijalle” sopivaksi. Normaali opiskelija on terve, perheetön ja asuu opiskelija-asunnossa, opiskelee päätoimisesti, nostaa lainaa ja käy kesät töissä. Kuitenkin 8 prosentilla Helsingin yliopiston opiskelijoista on lapsia, vain 28 prosenttia on nostanut opintolainaa, yli puolet käy töissä opintojen ohella ja opiskelija-asuntoja riittää vain kolmannekselle. Viime kesän huonon kesätyötilanteen vuoksi moni opiskelija oli työttömänä. Mielenterveysongelmat yleistyvät, eikä kaikki muutenkaan aina mene, kuten on suunniteltu.

Toinen tukijärjestelmää ja julkista keskustelua leimaava piirre on myytti laiskasta opiskelijasta. Työryhmän tavoitteena on opiskeluaikojen lyhentäminen työurien pidentämiseksi (ajatusvirhe jo sinänsä: opiskelijat ovat työelämässä jo opiskellessaan!). Lääkkeeksi tarjotaan tiukempia pisterajoja ja lisää kontrollia. Ajatus kiteytyy erityisesti valtiovarainministeriön työryhmän muistiosta tekemässä lausunnossa: ”Tarvittaisiin sellainen toimenpidevalikoima, joka varmuudella olennaisesti nopeuttaisi työelämään siirtymistä. Mitään tässä suhteessa tehokasta kokonaisuutta ei tulisi pois sulkea, vaikka se vähentäisi opintotukeen käytettäviä julkisia varoja.” Opiskelijat opiskelevat hitaasti, koska heitä ei piiskata tarpeeksi. Toimeentulon riittävyys eivät edistä opintoja, suorastaan päinvastoin.

Valtiovarainministeriön lausunto myös paljastaa, millaisia tavoitteita joillakin tahoilla opintotuen suhteen on. Kun korkeakoulujen sisäänottomääriä ei ole onnistuttu vähentämään koulutuspoliittisin keinoin, tavoitteeseen pyritään opiskelijoiden toimeentuloon kajoamalla. Näin kätevästi ne opiskelijat, joilla ei oikein olisi varaa opiskella (esimerkiksi sellaiset, joiden vanhemmilla ei ole rahaa tukea lapsiaan tai jotka eivät opiskele aloilla, joilla uskaltaa ottaa lainaa), karsiutuvat pois. Vai uskooko joku vakavissaan, että niukempi toimeentulo saa opiskelijat opiskelemaan nopeammin?

HYYn kannan mukaan riittävä toimeentulo on opiskelijan perusoikeus ja paras keino kannustaa päätoimiseen opiskeluun. Mielestämme kenenkään ei tule joutua elämään velaksi. Tämän vuoksi opintotukeen tulee tehdä tuntuva tasokorotus ja sitoa se indeksiin. Perheelliset opiskelijat ovat taloudellisesti hyvin tiukoilla ja siksi kannatamme huoltajakorotusta lämpimästi. Pitkällä aikavälillä tulee siirtyä vastikkeettomaan ja elämiseen riittävään perustuloon. Emme kaipaa kontrollia vaan toimeentuloa ja autonomiaa!

Ps. Jos toimeentulokysymykset ja opintotukiuudistukseen vaikuttaminen kiinnostavat, tervetuloa mukaan sosiaalipoliittiseen valiokuntaan! Ensimmäinen kokous torstaina 4.2. klo 17 Uudella kokoushuone Florassa (Mannerheimintie 5 B 3. krs).

Viestiä ei ole vielä käännetty.

I dagens Helsingin Sanomat fanns en nyhet om att Helsingforsregionens studentbostadsstiftelse eller Hoas ska bygga sina första hus på Busholmen. Översiktsbilden ser fin ut (det är väl dess uppgift) och jag tror att området kan bli en en verklig fin plats för studenter att bo och försöka leva på. I artikeln berättar man att man på grund av recessionen inte ännu kan börja bygga det hotell som ska stå på tomten invid. För Hoas är det förstås en utmaning att bygga mitt under krisen, men å andra sidan påverkas allmännyttiga byggherrar som Hoas inte lika mycket av ekonomiska läget.

På Busholmen ska det alltså bli 250 bostäder för 400 studerande. Ur HUS synvinkel är det viktigt att kommunerna i huvudstadsregionen i framtiden överlåter tomter till Hoas i jämn takt. Kommande projekt bereds under en lång tid och Hoas har redan siktet inställt på projekt som ligger mycket längre fram i tiden än husen på Busholmen.

HUS är en av de organisationer som har varit med om att grunda Hoas och HUS utser egna representanter i Hoas styrelse och fullmäktige. HUS samarbetar med andra studentkårer i huvudstadsregionen så att byggandet av studentbostäder kan göras i någotsånär rimlig takt.

Denna höst håller HUS en diskussionsträff/kurs för personer som sitter i något Hoas-organ. Inbjudningarna kommer senare. Den som läser detta kan ta kontakt med mig (fornamn.efternamn@hyy.fi) för att framföra egna kommentarer om HUS verksamhet i Hoas eller kommentera HUS bostadspolitiska linjedragning, som utvärderar studentboendet av idag och för fram saker som borde utvecklas.

Man får också gärna kommentera via den här bloggen.

Tämän päivän Hesarissa uutisoitiin Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön eli Hoasin rakennuttavan Jätkäsaareen ensimmäiset talonsa. Havainnekuva näyttää hyvältä (se kai on sen tehtäväkin) ja luulen, että alueesta saadaan opiskelijoille todella hieno paikka asua ja yrittää elää. Jutussa kerrotaan, että viereisen tontin hotellin rakentamista ei voida vielä aloittaa taantuman takia. Hoasille rakentaminen on tietenkin myös haastavaa laman aikana, mutta Hoasiin taloustilanne ei yleishyödyllisenä rakennuttajana vaikuta yhtä rankasti.

Jätkäsaareen nousee siis 250 asuntoa 400 opiskelijalle. HYYn näkökulmasta on tärkeää, että vastaisuudessa pääkaupunkiseudun kunnat luovuttavat tontteja tasaiseen tahtiin Hoasille. Tulevia hankkeita valmistellaan pitkään, ja tähtäin on Hoasilla jo paljon pidemmällä kuin Jätkäsaareen nousevissa taloissa.

HYY on yksi Hoasin perustajayhteisöistä ja nimittää edustajia Hoasin hallitukseen ja valtuuskuntaan. HYY tekee yhteistyötä pääkaupunkiseudun muiden ylioppilaskuntien kanssa, jotta opiskelija-asuntojen rakentamistahti pysyy edes kohtuullisella tasolla.

Tänä syksynä HYY järjestää Hoasin elimissä toimiville jäsenilleen keskustelu- ja koulutustilaisuuden. Kutsut saapuvat myöhemmin. Tätä lukevat kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä minuun (etunimi.sukunimi@hyy.fi), jos haluavat tuoda omia kommenttejaan HYYn toimintaan Hoasin suuntaan tai jos haluavat kommentoida HYYn asumispoliittista linjapaperia, jossa arvioidaan opiskelija-asumisen nykytilannetta ja tuodaan esiin kehittämisen kohteita.

Kommentteja saa mielellään lähettää myös tämän blogin kautta.

I en livskraftig stad måste det finnas tillräckligt med högklassiga bostäder till ett rimligt pris.

Den föregående meningen är från Helsingfors stads program för markanvändning och boende 2008–2017. De bostads- och markpolitiska målen i programmet för åren 2008–2017 är:

1. Att öka utbudet av mångsidiga bostäder med rimlig prisnivå genom att öka sammanhållningen av samhällsstrukturen på ett sätt som stärker skattebasen,

2. att upprätthålla existerande bostadsbestånd och boendemiljöer och förbättra dem enligt principen om hållbar utveckling,

3. att lägga större tonvikt vid olika befolkningsgrupper och livssituationer inom bostadsproduktionen då beslut fattas om målen för
finansierings- och upplåtelseformer och då finansieringsmodeller utvecklas,

4. att gemensamt överenskomna mål för den regionala solidariska bostadspolitiken följs, och

5. att man beaktar förutsättningarna för bostadsproduktionen i planläggningen, finansieringen av basinvesteringar och vid tomtöverlåtelser

samt speciellt om studenternas bostadssituation:

“För student- och ungdomsbostäder i medeltal 10 % av hyresbostadsproduktionen med statligt stöd. Minst 100 studentbostäder byggs årligen. Inom student- och ungdomsboendet satsas det utom på nyproduktion också på återanvändning av gamla byggnader. Byggnader som använts för andra ändamål saneras och görs till bostäder.”

I övrigt talar man inte mycket om studentboende. Det är oroväckande, för programmet påverkar ett helt decennium framåt.

I Helsingfors frigörs ordentligt med utrymme för bostadsbyggande när hamnverksamheten flyttar till Nordsjö. Under de senaste åren har HUS målsättning varit att Helsingforsregionens studentbostadsstiftelse HOAS skall få tomter i de nya områdena, så att det också ska finnas studentbostäder på centrala platser i Helsingfors. Målsättningarna har i stort sett uppnåtts.

På Busholmen och i Fiskhamnen bygger HOAS bostäder för drygt 300 studerande. Siffran är låg, när man sätter den i relation till de 6 000 personer som köar till HOAS i början av varje hösttermin.

Helsingfors stad har tomter och har råd att bygga hyresbostäder till rimliga priser i dessa områden. Om man vill att Helsingfors också i framtiden ska vara ett område som är attraktivt internationellt sett och där alla har råd att bo, oavsett inkomstnivå, måste kursen korrigeras snabbt. Man måste med alla medel få bostadslösheten att minska radikalt.

Under de kommande åren blir det säkert armbrytning om hur många bostäder med rimlig prisnivå det ska byggas i Helsingfors. Ur Helsingfors synvinkel är det viktigt att studenter, speciellt de utländska studenterna, kan få bostad. Annars måste Helsingfors glömma sin strävan att vara en studentvänlig stad som får sin livskraft av en ungdomlig akademisk befolkning som suger åt sig intryck från olika delar av världen.

SATA-komitean julkistama mietintö on kylmää luettavaa opiskelijoille, jotka tuomitaan pysymään Suomen suurimpana köyhyysrajan alapuolella elävänä ryhmänä.  Samalla valmistellaan lapsitukien sitomista indeksiin, minimieläkkeen nostetamista ja jopa puolustusmäärärahoja roimaa kasvattamista. Komitean näkemykset ovat uskomattoman yksisilmäisiä ja hämärästi perusteltuja:

“Opiskelijoiden köyhyyttä pidetään sen sijaan hieman eri asiana kuin muiden ryhmien köyhyyttä. Monien mielestä opiskelu on vapaaehtoista investointia tulevaisuutta varten, jonka tuotto tulee aikanaan parempien ansioiden muodossa. Näin ollen taloudellinen niukkuus opiskeltaessa on tämän investoinnin hinta. Tätä ajatusta tukevat myös tutkimustiedot siitä, opiskelijat kokevat elämänsä selvästi myönteisempänä ja onnellisempana kuin muut köyhyysrajan alapuolella olevat kotitaloudet.”

YTHS:n raporttien mukaan joka kolmannella naisopiskelijalla ja joka viidennellä miesopiskelijalla on psyykkisiä ongelmia. Lisäksi joka kolmas nais- ja joka neljäs miesopiskelija arvioi stressin olevan suurin uhka terveydelleen. Ristiriitaisinta komitean mietinnön kanssa on, että suurin stressin aiheuttaja on tiukentuneiden opiskelupaineiden ja työnteon yhteensovittaminen - elinkustannusten nousun takia opintoraha ja asumislisä eivät riitä toimeentuloon, jolloin on käytävä töissä ellei halua turvautua opintolainaan. Yhä vankemmin opintolainaan perustuva opiskelu olisi puolestaan verrannollista maksulliseen opiskeluun, jossa tutkinnon lasku maksettaisiin siirryttäessä työelämään.

Mietinnön näkemys opiskelijoiden köyhyyden hyväksyttävyydestä on absurdi.  Ylioppilaskunta tulee tekemään parhaansa, jotta myös opintoraha ja asumislisä sidottaisiin indeksiin sosiaaliturvauudistuksen siirtyessä eduskunnan käsittelyyn - kerran viidessätoista vuodessa tehtävä opintorahan korotus ei riitä!

Puolison tulot eivät enää 1.1.2009 alkaen vaikuta opintotuen asumislisään, kun opintotukilaki uudistuu. Järjestelmän kannalta kyse on hienosäädöstä, mutta yksilötasolla muutoksen vaikutus on suuri. Opintotuen asumislisä on jatkossa henkilökohtainen.

Opintotukilaki on aiemmin ollut tältä osin ristiriitainen: vaikka puolison elatusvelvollisuus koskee vain aviopareja, myös avopuolison tulot ovat tähän asti vaikuttaneet opintotuen asumislisään.

Lakiin jää kuitenkin edelleen epäkohta: opiskeleva lapsiperhe ei edelleenkään saa opintotuen asumislisää, sillä lapsen saadessaan opiskelija siirtyy yleisen asumistuen piiriin, joka puolestaan evätään, jos ruokakunnan yhteenlasketut tulot ylittävät 2 295 euroa kuussa. Tämä on korjattava; vuonna 2006 Suomessa oli 135 900 köyhässä lapsiperheessä elävää lasta.

Erityisen huomionarvoista on, että nyt toteutuva lainmuutos vaikuttaa yhteensä vain 2 015 opiskelijaan, joiden asumislisä nousee. Onkin hupaisaa muistella, miten voimakasta vastustusta tämäkin uudistus matkallaan kohtasi.

Kyseessä on tyyppiesimerkki yhteiskunnallisesta uudistuksesta: muutosta, joka kohdistuu täysin marginaaliseen määrään ihmisiä, vastaan noustaan mitä kirjavammin perustein. Mitä useampaan ihmiseen uudistus kohdistuu, sitä voimakkaampaa vastarinta on. Ilmiön harmittomin seuraus on päätöksenteon hidastuminen – pahimmillaan sen kätkeminen julkisuudelta.

Kun päätöksenteon halvaantuminen ja yhteiskunnan paikalleen pysähtyminen halutaan estää, valmistelu viedään pois julkisen keskustelun ulottuvilta, kuten viime aikoina on käynyt. Onneksi tässä tapauksessa kokonaisuuden, päättäväisyyden ja järjen lisäksi myös päätöksenteon avoimuus voitti.

Kiinnostava kysymys on, miten uudet, kasvottomat yhteiskunnalliset liikkeet ja internetin ruokkima nimettömyys alkavat vaikuttaa yhteiskuntaan. Anonyymeille vaatimuksille on vielä helpompi viitata kintaalla kuin omalla nimellä ja kasvoilla esitetyille.

Omistamassaan asunnossa asuvaan lapsettomaan kirjoittajaan lainmuutos vaikuttaa yhtä vähän kuin 99,96 prosenttiin suomalaisista.

Maanantai-iltana Vanhalle ylioppilastalolle kokoontui useampi sata opiskelijaa keskustelemaan opiskelijaliikkeen ajankohtaisista asioista. Edunvalvontasektorin edustajana minusta on mahtavaa, että meillä on aktiivisia opiskelijoita, jotka ovat kiinnostuneita merkityksellisistä yhteiskunnallisista asioista.

Mielestäni on tärkeää keskustella ennen kaikkea siitä, mitä valtaajilla on sanottavana. Asuminen, toimeentulo ja korkeakoulutuksen uudistaminen koskettavat kaikkia suomalaisia. Ne ovat aiheita, jotka ansaitsevat laajaa yhteiskunnallista keskustelua.

Opiskelijatoiminnalla on monia eri muotoja. HYYn hallituksen koulutuspoliittisena vastaavana edustan mielelläni ylioppilaskuntaa virallisessa edunvalvontatyössä. Hallinnollinen työ ja opiskelijaedustus ovat oleellinen ja tärkeä osa työtämme. Ne eivät ole kuitenkaan ainoita opiskelijatoiminnan muotoja, eikä näin pidäkään olla.

Opiskelijatoiminta on tärkeää opiskelijoille sekä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi että osana ylioppilaskuntien historiallista kasvatus- ja kansalaisaktiivisuustehtävää. Uuden yliopistolain luonnoksessa ylioppilaskuntien tehtäväksi annetaan valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Koulutuspoliittisena vastaavana olen huomannut, että esimerkiksi keskustelut yliopistolaista liikkuvat niin korkeissa sfääreissä, että on vaikea saada ihmisiä osallistumaan niihin, varsinkaan näin laajan joukon voimin. Siksi on hienoa, että joku kykenee tähän.

Sain käteeni ylioppilaslehden näköisen lehden, joka ei kuitenkaan ollut aito vaan jonkun nimettömän opiskelijaryhmän tuotos Vanhan ylioppilastalon uudelleenvaltausta varten. Päätin lehden tietojen perusteella käväistä katsomassa, mitä rakkaalla Vanhalla ylioppilastalolla oikein tapahtuu. Valtaajat olivat juuri siirtymässä keskustelemaan työryhmissä yliopistolaista, opiskelijoiden toimeentulosta ja asumisongelmista. On hienoa, että opiskelijoita aktivoidaan keskusteluihin tärkeistä kysymyksistä, varsinkin kun yliopistolaissa aidosti tullaan linjaamaan jokaista opiskelijaa koskevia asioita.

Tilaisuuden luonteen ja toimintatapojen takia siitä tulee kuitenkin myös kuluja ylioppilaskunnalle. Ehkäpä lisäämme HYYn budjettiin ensi vuodelle kohdan “valtauskulut” kulttuuritoiminnan määrärahojen alle.

HYY ei siis ole ollut mukana järjestämässä maanantain valtausta millään tavalla.

HYYn omaa ohjelmaa vuoden -68 Vanhan valtaukseen liittyen järjestetään tiistaina 25.11. korkeatasoisen seminaarin, palopuheiden ja ylioppilasteatterin näytelmän merkeissä. Tervetuloa! Lisätietoa tapahtumasta löydät täältä: http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/3/news/497/