Suomella on 2000-luvun alussa voimaan tullut perustuslaki, jonka tarkoitus olisi tarjota pohja kaikelle muulle lainsäädännölle ja säätää ne oikeudet, jotka jokaiselle kansalaiselle kuuluvat. Liittovaltioissa (Saksa, Yhdysvallat) perustuslain rooli on perinteisesti ollut hyvinkin vahva: perustuslakituomioistuimet tai korkeimmat oikeudet ovat voineet todella ohjata lainsäädäntöä tulkinnoillaan perustuslaista.

Meillä Suomessa ainakin nykyinen eduskunta tuntuu suhtautuvan perustuslakiin (poislukien valtiosääntö) kuin yritys strategiansa arvo-osaan: ylevää sanahelinää, joka otetaan esiin lähinnä imagon kirkastamistarkoituksessa.

Eduskunta käsittelee näinä aikoina kahta hyvin kiistanalaista lakia, joista molemmista on nostettu esiin vakavia epälyksiä. Useat oikeusoppineet ovat olleet sitä mieltä, että Lex Nokia on perustuslain vastainen, samoin uusi yliopistolaki näyttää ainakin HYYn mielestä olevan perustuslain yhdenvertaisuuspykälien vastainen.

Mihin toimii nämä epäilyt johtavat? Eivät mihinkään. Suomessa perustuslain toteutumista valvoo eduskunta itse, joten tulkinta seurailee selvästi poliittisia voimasuhteita. Vallassa olevat puolueet voivat halutessaan säätää lähes minkälaisia lakeja tahansa. Nuija paukkuu istuntosalissa, pöly laskeutuu.

Suomeen pitäisikin ehdottomasti perustaa eduskuntainstituutiosta erillinen perustuslakituomioistuin, jolla todella olisi valtaa linjata jokin laki perustuslainvastaiseksi. Toki erilliseen  tuomioistuimeenkin liittyy monia ongelmia, mutta ainakin se saisi lainlaatijat olemaan vähän varpaillaan.

Tai ylipäätään konkretisoisi lakiin kirjatut oikeudet myös lainsäädännön ohjenuoriksi. Kirkastaisi arvot, kuten yrityksissä on tapana sanoa.

HYYn jäsenistä yli 60 % on naisia. Tämän hetken työmarkkinoilla nuorten naisten todellisuutta ovat pätkätyöt ja syrjintä. Vaikka kaikki tuntuvat haluavan tasa-arvoa työelämään, ei mitään tunnu tapahtuvan.

Mistä sitten on kyse? Rahasta ja vallasta. Työmarkkinaosapuolet edustavat vahvasti miesvaltaisia aloja ja eduista tapeltaessa jäävät kaikista niin kivat ja tärkeät tasa-arvoasiat helposti sivuun. Hiljalleen on tilanteen nostama vitutus levinnyt koko ylioppilasliikkeeseen. HYYn vinkkelistä katsottuna asia näyttää melko yksinkertaiselta. Perhevapaiden on jakauduttava tasaisemmin ja vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset on jaettavat tasan kaikkien työnantajien kesken.

Perhevapaiden suhteen HYY pyrkii tuomaan keskusteluun ns. Islannin perhevapaa-mallia. Suomeen sovellettuna mallissa perhevapaat jaetaan isän ja äidin kesken niin että kummallekin vanhemmalle annetaan mahdollisuus olla kuusi kuukautta kotona. Tämän lisäksi vanhemmat saavat vielä kuusi vapaakuukautta, jonka he saavat jakaa keskenään. Tällä hetkellä suomalaiset isät käyttävät alle neljä prosenttia varsinaisesta vanhempainvapaasta, joka on jaettavissa molempien vanhempien kesken. Vinouma vapaiden käytössä näkyy suoraan palkkakehityksessä.

Työelämän kannalta vanhempainvapaiden tasaisempi jakaminen johtaa siihen, että vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset jakaantuvat nykyistä tasaisemmin miesten ja naisten työnantajien kesken. Tämä parantaa varsinkin nuorten naisten asemaa työelämässä.

Työelämän epätasa-arvoisuutta ei korjata pelkästään perhevapaajärjestelmää uudistamalla, sillä äideillä aiheutuu lasten saannin takia joka tapauksessa enemmän poissaoloja. Nykyisessä korvausjärjestelmässä vanhemmuudesta aiheutuvat kustannuksista kasaantuu kohtuuton osa naisten työnantajille. Työnantajien tulisikin kantaa vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset yhteisvastuullisesti.

Tähän pääseminen onkin sitten työn ja tuskan takana. Moukarille on käyttöä.

Lisää aiheesta: www.hyy.fi/naistenpaiva

Kävimme äsken HYYn delegaation kanssa Leif Fagernäsin luona Elinkeinoelämän keskusliitossa keskustelemassa vanhemmuuden kustannusten jakautumisesta työmarkkinoilla. Kymmenen minuutin mittaiseksi suunniteltu tapaaminen venähtikin yllättäen kolmen vartin mittaiseksi. Paikalla oli myös radio X3M, joka nauhoitti HYYn hallituksen puheenjohtaja Hemmingin ja EK:n toimitusjohtaja Fagernäsin keskustelun aiheesta. Jälkimmäinen ei nähnyt (yllättäen) tilannetta

ensisijaisesti työnantajan vastuulla olevaksi, vaan totesi ongelman olevan laajemmin yhteiskuntaa koskeva.

Saa nähdä, mitä SAK:n Lauri Ihalainen kommentoi, kun menemme tapaamaan häntä tänään klo 13. Tempauksemme on saanut laajaa mediahuomiota, uutisia on tähän mennessä ollut ainakin Taloussanomissa ja Radio Suomessa, lisäksi STT:n toimittaja pyrkii tekemään aiheesta jutun viikonlopuksi.

Näillä näkymin HYY näyttäisi onnistuvan kunnianhimoisessa tavoitteessaan käynnistää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Tulevaisuuden akateemista rakentamista tehdäänkin juuri nyt kohti tasa-arvoisempaa työelämää.

Hannu-Matias