Blogi

Helsinki on aivan loistava paikka asua ja elää – myös meille opiskelijoille. Kotikaupunkiamme vaivaa kuitenkin yksi ongelma, joka meinaa tehdä täällä asumisesta ajoittain erittäin tukalaa. Ja se liittyy juurikin asumiseen itseensä: se on tässä kaupungissa pirun kallista.

Tilanne ei varsinaisesti ole helpottumassa: asuntojen vuokrat erityisesti pääkaupunkiseudulla jatkavat kasvuaan. Sukupolvien välisessä tulonjaossa nuoret ovat viime vuosina jääneet selkeästi tappiolle. Opiskelijan kaupunki -tutkimuksen mukaan asumismenot vievät pääkaupunkiseudulla pahimmillaan 70 prosenttia opiskelijan käytettävistä tuloista.

Mitä voimme tehdä? Yleinen konsensus on, että asumisesta tulee edullista vain rakentamalla kaupunkiin rutkasti enemmän asuntoja. Siitä ovat yhtä mieltä esimerkiksi kaikki Helsingin pormestariehdokkaat. Mutta miksi asuminen Helsingissä sitten on näin kallista, jos ongelmaan on olemassa selkeä ratkaisu?

Syitä on useita. Helsinkiläislähiöt on ensinnäkin rakennettu varsin väljästi. Toisaalta Nurmijärvi-ilmiö on kääntynyt päälaelleen: ihmiset haluavat jälleen asua yhä enemmän kantakaupungissa, ja poliitikot ovat olleet hitaita heräämään rutkan lisäkaavoittamisen tarpeeseen.

Helsingin korkeakouluopiskelijat ovat voimakkaasti asuntotuotannon lisäämisen kannalla. Asumisongelma ratkaistaan kahdella tavalla. Ensinnäkin tarvitsemme nykyistä reippaampaa asuntotuotantoa. Toiseksi asumisen tulee olla helpompaa kuin nyt.

Helsinkiin vuosittain rakennettavien asuntojen tavoitetta tulee nostaa nykyisestä 6000:sta 8000:aan, josta tuettujen ARA-vuokra-asuntojen osuuden tulee olla vähintään 2000 – ja tavoitteista tulee myös pitää kiinni. Opiskelija-asuntoja tulee valmistua vähintään 300 vuosittain. Tarvitsemme rohkeaa täydennysrakentamista, tiiviitä kortteleita ja kaupunkibulevardeja.

Asumisesta ja asuntorakentamisesta on tehtävä myös helpompaa. Vuonna 2013 pääkaupunkiseudulla oli yli miljoona neliömetriä tyhjillään olevaa toimitilaa, jossa voisi asua jopa 25 000 ihmistä. Uudet perheasunnot tulee suunnitella niin, että ne ovat muunnettavissa myös yhteisöasumiseen. Parkkipaikkanormia on höllennettävä: autopaikkojen rakentaminen on kallista, ja Helsingin liikenteen kehityksen tulisi perustua julkiselle liikenteelle, kävelylle ja pyöräilylle – ei yksityisautoilulle.

Eli miten me saamme tämän kaiken aikaan? Emme välttämättä käden käänteessä, mutta yksi kullanarvoinen keino on juuri nyt käsillä: kuntavaalien äänestyspäivä on sunnuntaina 9.4.

Saahan äänesi ehdokas, joka haluaa reilusti uusia asuntoja ja helpompaa asumista.

Joel Lindqvist & HYYn kaupunkivaikuttamisen vapaaehtoisryhmä Kaupunkitiimi
Joel on HYYssä kuntavaalien parissa pakertava hallituksen jäsen, joka asuu viiden hengen puuomakotitalokommuunissa.

Käytät tusinaa sovellusta puhelimessasi, mutta toimivan Excel-taulukon tekeminen on ylivoimasta. Löydät vaivatta amerikkalaiset televisiosarjat suoratoistopalveluista, mutta oikean sähköisen tiedejournaalin paikantaminen on mahdottoman vaivalloista. Mediassa hehkutetaan pelialan nostetta, mutta olet itse pelikaupassa vain asiakkaan roolissa. Kuulostaako tutulta?

Tieto- ja viestintätekniikan lehtori Ari Myllyviita valittelee tuoreessa Yliopisto-lehdessä (2/17), miten diginatiivin käsite ohjaa koulumaailmaa harhaan. Internetin aikakaudella lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet eivät automaattisesti ole tietoteknisesti lahjakkaita. Peruskouluissa ja toisella asteella on tietoisesti panostettava digitaitojen opetukseen, jos niiden halutaan kehittyvän.

Niin kauan kun digitaidot eivät ole hallussa, ongelma valuu myös yliopiston puolelle. Digitaalinen humanismi ja poikkitieteellinen big datan hyödyntäminen eivät koskaan puhkea kukkaan, jos opiskelijoilla ei ole riittäviä valmiuksia.

Onneksi asiaan on herätty. Tänä vuonna Helsingin yliopisto käynnisti digiloikkahankkeen, jossa mukana olevat koulutusohjelmat suunnittelevat lupaavia uusia digitaalisia opetusvälineitä. Niitä ovat esimerkiksi virtuaalitodellisuusteknologian hyödyntäminen, yrityselämän ohjelmistotuotannon harjoittelu ja kurssitöitä automaattisesti tarkastavat algoritmit.



Digitaalisista alustoista on paradoksaalisesti yhtä aikaa puutetta ja ähky. HYYn hallituksen puheenjohtaja Laura Luoto nosti asian esille yliopiston Oppimisseikkailun päätöspuheenvuorossa maaliskuussa. Kurssiin liittyvää tietoa saattaa joutua metsästämään Weboodista, Moodlesta, tiedekunnan ja koulutusohjelman nettisivulta, sähköpostista, erilliseltä kurssisivulta, yliopiston wikialustalta, Opinderista ja Flammasta. Niiden lisäksi opiskelijat käyttävät epävirallisia alustoja, kuten opiskelijoiden omia Facebook- ja WhatsApp-ryhmiä. Samalla kun opiskelijoihin liittyvä data aukeaa, markkinoille tulee myös kaupallisia toimijoita.

Avoimen yliopiston johtaja Jaakko Kurhila on kutsunut digitalisaatiota savuverhoksi, jonka avulla voi kehittää opettamista kokonaisuutena. Sähköiset alustat edesauttavat ongelmalähtöistä oppimista, vertaisoppimista ja ”käännetty luokkahuone” -ajattelua, jossa olennaiset tehtävät ja materiaalit ovat opiskelijan käytössä ennen kontaktiopetusta. Ideaalitilassa opiskelija ei käytä luentotilanteessa puhelintaan snäppäämiseen, vaan hyödyntää opetukseen liittyvää mobiilisovellusta.

Samaan aikaan tulee kehittää jo olemassa olevia sähköisiä peruspalveluita ja kokeilla uusia innovaatioita ja toimivimpia sähköisiä opetusmuotoja. Kärjet kehittyvät hankkeilla ja rahapanostuksilla, mutta kulttuurin kokonaismuutos vaatii työtä ja innostusta ruohonjuuritasolla.

On opiskelijoiden tehtävä vakuuttaa opetushenkilökunta siitä, että sähköiset alustat keventävät työkuormaa ja parantavat oppimistuloksia, vaikka niiden käyttöönotto vaatiikin hetkellisesti epämukavuusalueelle astumista. Esimerkiksi sähköinen tenttiakvaario joustavine tenttimisaikoineen helpottaa perheellisen opiskelijan opintoja ja samaan aikaan vähentää yksikön työkuormaa, kun tarve perinteisiin paperitentteihin vähenee. Tenttiakvaario lisää myös kurssikirjojen saatavuutta, koska kaikki kurssin suorittajat eivät hamstraa kirjoja samaan aikaan juuri ennen tiedekuntatenttiä.

Helsingin yliopisto sijoittui taas kerran maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon QS World University Rankings -vertailussa. Yliopiston on tähdättävä huippuyliopistoksi myös opetuksessa.

Onnistunut digiloikka voi tehdä siitä totta.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Ystäväni on ehdolla kuntavaaleissa. Hän kävi keskustelun muuan ohikulkijan kanssa, joka ei ollut koskaan äänestänyt kuntavaaleissa. Omien sanojensa mukaan tärkeissä vaaleissa, kuten presidentinvaaleissa, hän kuitenkin äänesti.

Ilmiö on yleistettävissä. Viime kunnallisvaalien äänestysprosentti Helsingissä oli 57,4%. Presidentinvaaleissa taas äänesti huomattavasti isompi osa, eli 72,8% väestöstä.

Kuitenkin juuri niillä päätöksillä, jotka tehdään lähellä, on merkitystä arkielämän kannalta. Niin kauan kuin presidenttini ei ole oranssinvärinen sontaa suoltava tosi-tv-hahmo, ei käytännössä ole väliä, kuka tasavallan presidentin pallilla istuu. Sitä vastoin kuntatasolla tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan arkeeni: siihen, kuinka paljon minulla jää rahaa käytettäväksi asumismenojen jälkeen, ja kuinka monta minuuttia vuorokaudestani käytän paikasta toiseen liikkumiseen.

Nuoriso on pilalla

Ketkä nukkuvat vaalien ohi? Nuorisotutkimusseuran selvityksen (2011) mukaan nimenomaan nuorten äänestysinto on laskenut. Nuoret ikäluokat äänestivät vielä 80-luvulla huomattavasti aktiivisemmin kuin nykyisin. Jos ei nuorena äänestä, harvemmin äänestää vanhempanakaan.

Yleensä ihmisillä on tapana äänestää itsensä kaltaista ehdokasta. Perheelliset ja palvelualojen työntekijät äänestävät kaltaisiaan, autoilijat ja kulttuuri-intoilijat samoin. Tämä ei kuitenkaan päde nuoriin äänestäjiin. Selvitys totesi nuorten äänestävän tunnettuja nimiä ja kokeneita poliitikkoja. Opiskelijat eivät siis välttämättä äänestä opiskelijoita. Olen aiemmissa kuntavaaleissa äänestänyt tohtoriksi väitellyttä useamman kauden kansanedustajaa. Kyvykkyydestään huolimatta hänen aloitteensa eivät ole olleet erityisen merkittäviä oman elämäni kannalta.

Nyt olen herännyt kysymykseen: kuka opiskelijoita äänestäisi, jos eivät opiskelijat itse?

Setien ja tätien politiikkaa

En tarkoita, etteivätkö eri-ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat päättäjät ajattelisi myös opiskelijan arkeen vaikuttavia tekijöitä. Mutta voi olla, että esimerkiksi opiskelija-asuntojen lisärakentaminen ei ole prioriteettilistalla, jos päättäjän keskimääräinen äänestäjäjoukko koostuu hyvin toimeentulevista keski-ikäisistä.

Kyllä sedät ja tädit sun asiat hoitaa/Kai ne nyt työnsä osaa/Katos kaikki nää kurjat jutut on reaalipolitiikkaa”, lauloi yhtye Varaque sarkastisesti jo vuonna 2003. Älä jää siis odottamaan, että sedät ja tädit* hoitavat sinun asiasi. Äänestä opiskelijaa, joka ajattelee sinun parastasi. Äänestä kaveriasi, koska niin muutkin tekevät!

Täällä voit tutustua kuntavaaleissa ehdolla oleviin HYYn jäseninä oleviin kavereihin.

*sedillä ja tädeillä tarkoitan joidenkin päättäjien henkisiä ominaisuuksia, en niinkään kronologista ikää.

Kirjoittaja on HYYn hallituksen jäsen, vankkumaton urbanisti ja maanviljelijän tytär.

Elli Saari

Elli Saari
Hallituksen jäsen

Hei opiskelija, miten voit? Tätä selvitti YTHS korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessaan, jonka tulokset julkaistiin tällä viikolla. Tutkimukseen voi tutustua täällä.

Tutkimuksen tulokset ovat ikäviä, mutta eivät yllättäviä. Opiskelijat eivät voi hyvin.

Jodelissa puhutaan pahasta olosta

Olen jonkin aikaa seurannut Jodel-sovelluksen anonyymeja keskusteluja Helsingin yliopiston opiskelijaelämästä. Usein toistuvia aiheita ovat unettomuus, tenttiahdistus tai huonosti etenevä kandi. Keskusteluja lukiessani olen usein miettinyt yhtä asiaa: voimmeko me opiskelijat todella näin huonosti?

YTHS:n tutkimus puhuu samaa karua kieltä Jodel: opiskelijoiden mielenterveys ei ole kunnossa. Masennus, ahdistus, kova stressi, opiskelu-uupumus ja uniongelmat ovat yleisiä opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijat näkevät ja kokevat tämän arjessaan ja puhuvat siitä – ainakin anonyymisti.

Tänään otetaan – vai otetaanko?

Terveystutkimus kumoaa sitkeästi eläneen myytin opiskelijoista bilettävinä laiskureina. Oikeasti opiskelijoiden elämäntavat ovat parantuneet ja alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat vähentyneet. Opiskelujen ohella tehdään paljon oman alan töitä ja tyytyväisyys omaan alavalintaan on kasvanut.

Silti opintoja murehditaan vapaa-ajalla, ja jopa joka viides opiskelija kokee hukkuvansa työtaakan alle. Opiskelijat ovat tunnollisia ja ahkeria, mutta ylikuormitettuja. Mikä meitä opiskelijoita sitten painaa?

Opiskelija ei jaksa yksin

Yhä suurempi osa opiskelijoista kokee olevansa usein yksinäinen. Kontaktin saaminen opiskelutovereihin on myös vaikeaa yhä useammalle. Entistä suurempi osuus on myös niitä, jotka kokevat toimeentulonsa riittämättömäksi.
Usein opiskelukavereiden kanssa keskustellessa nousee esiin yleinen epävarmuus. Huolta aiheuttavat esimerkiksi muutokset yliopistolla, opintotuen leikkaukset, asumismenojen kasvu sekä erityisesti pelko siitä, ettei valmistumisen jälkeen löydy töitä.

Liian usein opiskelijoiden ongelmiin suhtaudutaan vähättelevästi. Me emme tarvitse enää lisää keppiä tai syyllistämistä. Me tarvitsemme yhteiskunnan, joka ottaa opiskelijoiden mielenterveysongelmat vakavasti ja tukee meitä.

Ps. Helsingin yliopiston opiskelija, mikäli koet ahdistusta, masennusta, uniongelmia tai kovaa stressiä, apua on saatavilla. Auttavia tahoja ovat esimerkiksi YTHS, opintopsykologit ja Nyyti ry.

Minna Silvennoinen
Hallituksen jäsen

Kirjoittaja vastaa HYYn hallituksessa opiskelukyvystä ja keskittyy usein Jodeliin omien opintojensa sijaan.

Voittoja ja häviöitä. Koulutusleikkauksia ja Helsingin yliopiston irtisanomiset. Tuhansia kreisibailaavia fukseja ja Antti Tuisku. Tuottajamme antoi mulle mahdottoman tehtävän: “Valitse vuoden viisi kohokohtaa ja kirjoita niistä blogiteksti”. 365 päivän aikana on kertynyt kasa ikimuistoisia hetkiä ja uusia tuulia, joista riittäisi romaaniin asti. Vaikean valinnan jälkeen, tässä muutamat nostot vuodelta 2016, olkaa hyvät:

1. Lisää opiskelija-asuntoja!

Joka syksy tuhannet opiskelijat jäävät ilman asuntoa Helsingissä ja tällä hetkellä HOASilla on jonossaan yli 6000 hakemusta. Opiskelija-asunnoista on huutava pula ja ilman kattoa pään päällä ei voi opiskella. Helsingin kaupungin päättäjät kuulivat HYYn hätähuudon. Kesällä tehdyn päätöksen mukaan kaupungin rakentamistavoite nousi ja luvassa on joka vuosi 300 uutta opiskelija-asuntoa.

2. Yhdenvertaisempi ylioppilaskunta

Uuden ylioppilastalon esteettömyyttä parannettiin kontrastiraidoilla ja edustajisto hyväksyi kaikkien aikojen edistyksellisimmän yhdenvertaisuussuunnitelman. Vastustamme rasismia ja seksismiä, emmekä hyväksy minkäänlaista syrjintää järjestöissä, yliopistolla tai yhteiskunnassa. Lisäksi ensi vuonna toteuttavan remontin jälkeen HYYllä on esteetön palvelutoimisto Uudella ylioppilastalolla.

3. HYYn digiloikka

Edustajistovaaleissa otettiiin ensimmäistä kertaa käyttöön sähköinen äänestys. Uusi järjestelmä toimi ja 8429 opiskelijaa valitsi äänestämällä opiskelijoiden edustajiston. Hyvästi paperilaput ja kynät, HYY elää vihdoin 2010-lukua.

4. Uusi uljas Flora

Auringon säteet hivelivät Kumpulan kampusta, kun Floran päivässä otettiin kevät vastaan. Opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan yhteistä juhlapäivää värittivät minieläimet, energiaa sykkivä bändi ja aivokäyristä runoja taiteileva Brain Poetry. Perinteiden uudistamisesta Flora on erityisen innostava esimerkki. Myös Floran juhlassa koettu yhteisöllisyys koko tiedeyhteisössä on ensisijaisen tärkeää kehitettäessä parempaa yliopistoa.

5. Sujuvaa poikittaisliikennettä, kiitos!

Parasta ja tehokkainta vaikutustyötä tehdään yhteistyöllä. World Student Capital -verkosto kokoaa yhteen kaikki pääkaupunkiseudun 100 000 korkeakouluopiskelijaa. Yhteistyöllä olemme vaikuttaneet päätöksiin Hämeentien pyöräteistä ja nyt haluamme vauhtia julkiseen liikenteeseen. Tiederatikka Myllypurosta Kumpulan kautta Otaniemeen yhdistää 7 korkeakoulua ja satoja tuhansia työpaikkoja. Tiederatikka on nopea ja kustannustehokas. Tiederatikka on tulevaisuutta ja me haluamme sen jo vuonna 2025.

Kohti ääretöntä ja sen yli

Ylioppilaskuntamme hallitus, työntekijät, edustajiston jäsenet, vapaaehtoiset, hallopedit sekä järjestöaktiivit tekevät tärkeää työtä opiskelijoiden paremman huomisen puolesta. Työ myös opettaa matkalla. Vuosien järjestötyön jälkeen mä uskon entistä vahvemmin yhteisöihin, joissa ihmiset kohdataan vilpittömästi, toisia kannustetaan ja jokainen uusi idea on mahdollisuus. Tiedän, että yhteistyöllä voi muuttaa maailmaa. Ylioppilaskunta ei saa tyytyä vähään tai kyynistyä. Emme saa pelätä epäonnistumista, vaan on uskallettava kokeilla ja uudistaa. On kurkotettava pitkälle tulevaisuuteen: kohti parempaa ylioppilaskuntaa, parempaa yliopistoa ja parempaa yhteiskuntaa.

Mikä on vaikeaa, voidaan tehdä heti. Mikä on mahdotonta, vie vähän enemmän aikaa.

Ps. JA KYLLÄ! YTHS säilyy sote-uudistuksessa ja kaiken lisäksi se vielä laajennetaan ammattikorkeakouluopiskelijoille. Huikeeta ja parasta joulua kaikille korkekouluopiskelijoille!

Kiitollisena ja onnellisena kuluneesta vuodesta
Susanna Jokimies
Hallituksen puheenjohtaja




Hyvä juhlaväki, 

Olen liikuntavammainen nuori, enkä pääse pyörätuolilla liikennevälineeseen.
Olen eristetty vanki, enkä pysty käyttämään äänioikeuttani.
Olen Kongosta kotoisin oleva mies, enkä saa kidutuksesta johtuviin traumoihini tukea.
Olen romanialainen raskaana oleva romaninainen, enkä saa Suomessa raskauden aikaista terveyspalvelua, sillä en ole saanut Romanian viranomaisilta sairausvakuutuskorttia.
Olen transmies, enkä voi enää lisääntyä, sillä Suomen viranomaiset edellyttivät minulta sterilisaatiota kun korjasin sukupuoleni. 
Olen takuueläkkeen varassa elävä, onnettomuudessa vammautunut suomalainen. Jonotan leipäjonossa useita tunteja viikossa sillä hallitus on leikannut yhtä aikaa lääkekorvauksia ja sosiaalietuuksia, ja köyhyyteni syvenee.
Olen kaikkea tätä, enkä kuitenkaan ole. 

Itse asiassa, en ole heistä kukaan. Päinvastoin, puhun teille tänään monin tavoin etuoikeutettuna ihmisenä. En joudu kohtaamaan avointa syrjintää bussissa ihonvärini takia tai rakenteellista syrjintää asuntomarkkinoilla. Minulla on passi, jonka ansiosta minut on toivotettu avosylin tervetulleeksi työskentelemään ja opiskelemaan Yhdysvaltoihin, Saksaan, Belgiaan, Intiaan ja Nepaliin, ja vaikka minne. Tunnistakaa te, hyvät juhlavieraat ja ylioppilaskunnan jäsenet, ne etuoikeudet, joita teille on syntymästä annettu tai elämän varrella kasautunut. Käyttäkää niitä viisaasti.

Ihmisoikeusliitto

Minut pyydettiin tänne Ihmisoikeusliiton edustajana vastaanottamaan HYYn meille äsken luovuttama tunnustus ja pitämään tämä juhlapuhe. Kiitos suuresta kunniasta. Koko järjestömme arvostaa tunnustusta hyvin paljon. Minua, Helsingin yliopiston entistä opiskelijaa, ainejärjestö- ja HYY-aktiivia sekä yliopiston entistä tutkijaa ja opettajaa tämä tunnustus lämmittää erityisesti. Onnea 148. vuotiaalle HYYlle.

Uskallamme myös päätellä huomionosoituksesta, että te ylioppilaskunnassa ymmärrätte, että Suomeen keskittyvää ihmisoikeustyötä tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan. 

Viime aikoina korkeassa asemassa olevat toimijat ovat esittäneet julkisessa keskustelussa tai esimerkiksi eduskunnassa ajatuksia, joiden mukaan joillain ihmisillä tulisi olla vähemmän oikeuksia kuin toisilla. Saamme kuulla, että perustuslain turvaamat oikeudet ovatkin jotain, jotka voidaan toteuttaa vain hyvinä taloudellisina aikoina. Uskoakseni te täällä näette, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja se tekee minut iloiseksi ja toiveikkaaksi.

Järjestömme perustettiin silloisella nimellä Ihmisoikeuksien liitto vuonna 1935. Se oli aikaa, jolloin fasismin ja natsismin hyytävät tuulet pyyhkivät yli Euroopan ja osuivat Suomeenkin. Järjestömme ydinajatus oli tuolloin sama kuin tänä päivänä: edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Tänä päivänä tietoisuus ihmisoikeuksista on lisääntynyt ympäri maailman suuresti, paljolti myös ihmisoikeusjärjestöjen sitkeän työn ansiosta. Mutta vastaisku lyö tällä hetkellä ympäri maailmaa: yli 60 maassa on luotu lakeja, joilla rajoitetaan vapaiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. Ajatukset ovat palanneet järjestömme perustamisaikaan. Myös Ihmisoikeuksien liittoa yritettiin heti alkuvuosina saada lakkautetuksi lainsäädännön keinoin, ja jotkut pitivät järjestöä valtion vihollisena.

Hyvä juhlaväki, tänä päivänä monet poliittiset päättäjät ympäri Eurooppa ja myös Suomessa, hamuavat nationalismin perään. EU:n jäsenmaa Unkarin nykyhallitus pitää sitä velvoittavia EU:n ja YK:n ihmisoikeussopimuksia pilkkanaan. Sisäänpäin käperrytään pelottavan monessa kolkassa. Tämä ei ole vain Puolan, Unkarin, Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen kysymys. Esimerkiksi maailman toiseksi väkirikkaimmassa maassa Intiassa hindunationalistinen hallitus tiukentaa otettaan kansalaisyhteiskunnasta ja muslimeihin kohdistuva syrjintää lisääntyy huolestuttavasti. Etelä-Afrikka päätti hiljattain erota Kansainvälisestä  rikostuomioistuimesta, jossa tutkitaan kaikkein vakavimpia rikoksia kuten kansanmurhia. 

Vastatkaa te, hyvät ylioppilaskunnan edustajat ja opiskelijat, tällaisiin aatteisiin kansainvälisyydellä, avoimuudella ja tutkitulla tiedolla. Näyttäkää te, että perusteellista, historiasta ammentavaa ja pitkälle tulevaisuuteen katsovaa analyysia tarvitaan. Vastustakaa totuuden jälkeisen ajan houkutuksia. Olkaa tarkkoja yksityiskohtien ymmärtämisessä mutta nähkää silti vallan rakenteet ja laajat tendenssit. Pidän erityisenä tärkeänä ymmärtää ajan Euroopassa, miten taloudellisten oikeuksien tai työelämän perusoikeuksien rapautuminen ruokkivat nationalismia ja rasismia, jopa fasismia. Tällaisen syöksykierteen pysäyttäminen olkoon tehtävänne, olkoon tehtävämme. 

Toisen maailmansodan julmuuden ja tuhon aikaa seurasi jotain hyvin arvokasta: YK perustettiin ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus luotiin. Suomessa ihmisoikeudet miellettin pitkään jonain, mitkä eivät koske oikeastaan Eurooppaa eivätkä varsinkaan Suomea: ihmisoikeuksien nähtiin koskevan ennemmin esimerkiksi Kiinaa, Chileä ja Etelä-Afrikkaa. Suomessa ei nähty olevan ihmisoikeusongelmia.

Jos kuvittelemme, että Suomessa kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat, meidän on tunnettava köyhimpien ihmisten tilanne, on kysyttävä miten vähemmistöjen oikeudet toteutuvat, entäpä lasten oikeudet? Miten toteutuvat niiden ihmisten oikeudet, joilla on vähiten mahdollisuuksia perään kuuluuttaa omia oikeuksiaan? Ihmisoikeusloukkauksien analyysi edellyttää etuoikeuksien ja syrjinnän dynamiikan ymmärtämistä. 

Väitän, että kovin nuori kansallinen ihmisoikeuspolitiikkamme on yksi syy sille, että eduskunta tällä hetkellä säätää silmää räpäyttämättä lakeja, jotka tulevat heikentämään joidenkin ihmisten oikeuksien toteutumista: vammaisten, turvapaikanhakijoiden, köyhimpien ihmisten, ja niin edelleen. 

Voisimmehan me tehdä asioita toisinkin. Entäpä jos nykyinen hallitus ja tulevat hallitukset miettisivät lainsäädäntöä valmistellessaan jo varhaisessa vaiheessa, miten suunnitellut muutokset vaikuttavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Lainvalmistelijat tutkisivat tällöin huolella, kenen asemaa kulloinenkin päätös parantaa ja kenen vaikeuttaa, miten sukupuoli tai ikä vaikuttavat, entä ihonväri tai uskonto? 

Meistä ihmisoikeusihmisistä itsestämme on puolestaan kiinni, jumitammeko pölyyntyneessä tornissa, liian kaukana niiden arjesta, joiden ihmisoikeudet eivät toteudu. Ihmisoikeusliitto tutkii Suomen ihmisoikeustilannetta ja vaikuttaa lainsäädäntöön ja politiikkaohjelmiin. Räksytämme kun tarvetta on ja nyt sitä totisesti on. Mutta edistämme ihmisoikeuksia myös ihmisten parissa ja kanssa. Koulutamme ihmisoikeuksista esimerkiksi nuorisotyöntekijöitä, rajavartiolaitoksen opiskelijoita ja poliiseja. Jokainen kohtaaminen, varsinkin ihmisoikeuksiin epäluuloisesti suhtautuvien kanssa, voi olla eräänlaista ihmisoikeuskasvatusta, joka voi muuttaa hitusen ajattelumalleja ja pidemmällä ajalla myös maailmaa.

Ystävät, juhlaväki, tänä päivänä meidän täytyy muistuttaa päättäjiä siitä, että Suomen valtiolla on velvollisuus turvata kaikille kasainvälisten sopimusten ja perustuslain takaamat oikeudet. Ei meistä kukaan voi tietää, koska itse on tilanteessa jossa omat oikeudet eivät toteudukaan. Silloin me toivomme puolellemme niitä, jotka eivät peräännyt. Jotka sanovat: ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, eikä niitä voi ottaa meistä keneltäkään pois. Kiitos.

Otsikon lauseella kuvataan HYYn tekemää työtä ylioppilaskunnan strategiassa. Meidän tulee olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus opiskella ja vaikuttaa sekä auttaa opiskelijoita kehittymään sekä ottamaan vastuuta itsestään, yhteisöstään ja yhteiskunnasta. HYY on arvojensa puolesta kansainvälinen, rohkea, vastuullinen ja inhimillinen. Akateemisessa yhteisössä on tärkeää aito kansainvälisyys, joka edellyttää, että yhteiskunta on monimuotoinen ja syrjimätön. Suomella ei ole varaa sulkea rajojaan kansainvälisiltä osaajilta. 

Sateenkaarilippu ja kupoli

Vuosi 2016 on näyttänyt, että ylioppilaskunnan arvoille on paikkansa. Politiikassa on huolestuttavalla tavalla pärjännyt populismista, valheista ja suoranaisesta uhkailusta huolimatta. Ei enää tarvitse mainitakaan Brexitiä, Donald Trumpia, oikeiston nousua Ranskassa ja Hollannissa tai viimeisimpänä Suomen Ylioppilaskuntien Liiton linjapaperin ”feminismi” –sanasta levinnyttä vihapuheen tulvaa. Tiedämme ilmankin, miksi vuosi 2016 jää historiaan. 

Mikä huolestuttavinta, näistä päätöksistä kärsivät pitkällä aikajänteellä eniten ne, jotka eivät ole tällaista maailmaa halunneet. Onko oikeudenmukaista, että esimerkiksi Brexitissä Euroopan laajuisessa mittakaavassa pienen vähemmistön linja vaikuttaa puolen miljardin ihmisen tulevaisuuteen? Onko oikeudenmukaista, että ne jotka haikailevat menneeseen saavat päätöksenteossa muuttaa tulevaisuutta niiltä, joilla uskoa tulevaan vielä on? 

Opiskelijat! 
Meidän tulee rohkeasti puolustaa tieteellisen tiedon ja faktojen voimaa yli populismin, yhdenvertaisuutta yli normien ja rakenteiden sekä kansainvälisyyttä yli pelon ja vihan. Näytetään, millaisessa maailmassa me haluamme elää – näytetään, millaista Suomea haluamme rakentaa. 

Tulkaa mukaan! 
https://www.facebook.com/events/288312304898261/

Noora Eilola
Hallituksen jäsen
Kulttuuri, viestintä

Opintoasiainneuvosto (ONE) on johtosäännön määräämä yliopiston ylin opintoasioita käsittelevä asiantuntijaelin. Edellisessä ONEn kokouksessa käsiteltiin kandipalautetta, pedagogisten opintojen suoritusajankohtaa, lukukausimaksujen apurahajärjestelmää, harjoittelujen hallintokäytäntöjen yhdistämistä sekä vieras- ja monikielisten maisteriohjelmien tilannetta.

Kandipalaute

Jatkossa tulee olemaan vain yksi kysely eli kandipalaute yhdistyy HowULearn-palautekyselyyn ja järjestelmätoimittaja vaihtuu yliopistojen omistamalle CSC:lle. Uudessakin järjestelmässä saadaan annettua opiskelijan antamalle palautteelle vastapalaute. Kandipalautteesta poistetaan anonymiteetti, eli jatkossa voidaan tutkimustarkoituksessa yhdistää vastaukset opintomenestykseen sekä muuhun relevanttiin tietoon. Ylipäänsä yliopisto kerää nyt Big Data –tietopankkia kaikista yliopiston keräämistä sisäisistä tilastoista, joten tulevaisuudessa he tietävät paremmin mitä yliopistossamme tapahtuu. 

Harjoittelun hallinnon käytännöt HY:ssä

Hallinnon keskittämisen ja henkilöstövähennysten seurauksena harjoittelukäytännöt on pakko yhdistää, jotta resurssit riittävät harjoitteluhakujen toteuttamiseen. Jatkossa harjoittelujen hallinto keskitetään urapalveluihin, mutta ns. kliiniset harjoittelut ja opettajien harjoittelut pysyvät edelleen erikseen tiedekunnissa. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön heti tulevissa harjoitteluhauissa ja se noudattelee pitkälti valtiotieteellisen tiedekunnan mallia, eli opiskelijoista osa saa voucherin harjoittelun rahoittamiseksi. Tarkoitus on kuitenkin uudistaa ja kehittää mallia keväällä eteenpäin. 

Lukukausimaksujen apurahajärjestelmä

Yliopistolla tulee olemaan yhteiset kriteerit apurahojen myöntämiseen ja todettiin, että prosessin on oltava nopea sekä tehokas, sillä on mahdollista, että ihmiset jättävät ottamatta paikan vastaan jos eivät saa stipendiä. Apurahoissa tulee olemaan kolme kategoriaa: 100 % lukukausimaksun suuruudesta, 50 % lukukausimaksun suuruudesta ja 100 % lukukausimaksun suuruudesta + elinkustannusten tukeminen 10 000 eurolla vuodessa.

HYY oli kiinnostunut siitä, miksei sosiaalisin perustein myönnettävää apurahaa ole suunnitelmissa. Tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollista, että sellainen otetaan käyttöön, kun nähdään mistä kohdemaista ja sosiaalisista oloista hakijoita tulee. Tiedossa on, että ulkomaisten opiskelijoiden on vaikea avata pankkitiliä Suomessa ja tämä saattaa vaikuttaa vielä suunnitelmiin apurahajärjestelmästä. 

Pedagogisten opintojen suorittamisajankohta 

Ajankohta pysyy ennallaan, eli opinnot alkavat syksyllä ja päättyvät keväällä, mutta on edelleen mahdollista tehdä syksy ja kevät erikseen niin, että välissä pitää esimerkiksi vuoden taukoa pedagogista opinnoistaan. 

Vieras- ja monikielisten maisteriohjelmien tilanne

Filosofian maisteriohjelma aloittaa kotimaisilla kielillä, koska tarpeeksi englanninkielistä opetusta ei pystytä järjestämään ja Iso Pyörä –ryhmä kuulee vielä erikseen kahta ongelmallista maisteriohjelmaa. Muutoin iso osa suunnitelluista ohjelmista aloittaa aikataulun mukaisesti 2017, mutta osa kuitenkin vasta 2018. 

Tohtorikoulutuksen valintalinjaukset

Koulutuksiin tulee yhtenäiset hakuajat yliopistolla neljä kertaa vuodessa, päivämäärät eivät ole vielä varmistuneet. Jatkossa myös tohtorikoulutusta tulee koskemaan mahdollisuus ottaa vastaan vain yksi paikka. Tästä syystä opiskelijalle tulee antaa mahdollisuus myös olla ottamatta opiskelupaikkaa vastaan. Jatko-opinto-oikeus ja tohtorikoulutettavaksi palkkaaminen ovat erillisiä prosesseja, eli jatkossa voidaan palkata tohtorikoulutettavaksi koeajalle ennen kuin palkatulle on myönnetty jatko-opinto-oikeutta. 

Syksyllä on hyvä startata kaikkea uutta, vaikka näin lokakuun harmaudessa siltä ei aina tunnukaan. Hyvää aikaa aloittaa opinnot uudessa tiedekunnassa, asettaa uusia tavoitteita ja totta kai aloittaa uusi blogi! Tervetuloa siis sen ääreen - mainiota, että luet tätä juuri nyt! 

Fuksiseikkailu

Keskustakampuksen täyttäneet Avajaiskarnevaalit, huikea Fuksiseikkailu (hyvä fuksit!) ja aina yhtä peto Antti Tuisku tulivat ja menivät. Mitä onkaan tulossa vielä? 

No vaikka mitä mahtavaa! 26.-28.10 ja 31.10.-2.11.2016 pidettävä edustajistovaalien äänestys on ehdottomasti koko vuoden kohokohta, sillä niissä jokainen HYYn jäsen pääsee vaikuttamaan siihen, millainen yhteinen ylioppilaskuntamme on seuraavan kahden vuoden ajan.  Tällä kertaa äänestäminen tapahtuu sähköisesti, joten se on helpompaa kuin koskaan! Lue lisää edustajistovaaleista täältä

Vuosijuhlaviikko pärähtää käyntiin 21.11. ja huipentuu säkenöivään vuosijuhlaan, jota vietetään Vanhalla ylioppilastalolla 26.11. Tule ehdottomasti ainakin HYYn synttäribileisiin tuolloin kello 23 alkaen! Upea ja näyttävä Vanha on sellainen paikka, jossa juhliminen on jo elämys sinänsä. Vuosijuhlaviikolla järjestetään vaikka mitä muutakin ohjelmaa, josta tulee lisätietoa marraskuun alussa. 

Hilpaisemme syksyn mittaan raivobailaamaan myös Viikissä sekä juhlistamme yhdessä itsenäisyyspäivää pitkin Helsingin keskustan katuja. Toivottavasti tulet mukaan, kaikki tämä on juuri sinua varten!

Perjantaiterveisin

Noora Eilola
HYYn hallituksen jäsen
Kulttuuri ja viestintä 

P.S. Kuva oli muuten myös yliopistolla Porthanian aulassa! Mahtavaa!