Eero Järnefeltin maalaus Floran päivän juhlasta 1848.
Ylioppilaat yhteiskuntaa rakentamassa – HYY 1868–2008
Ylioppilaskunnan 140-vuotiseen historiaan mahtuu rakennushankkeita, poliittista kuohuntaa, heijastumia yhteiskunnan rakennemuutoksista sekä liiketoimintaa.
Yliopisto siirrettiin Turun palon jälkeen Helsinkiin vuonna 1828. Uusien säädösten myötä akatemia sai nimen Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa. Yliopiston ensimmäisenä lukuvuotena opiskelijoita oli noin 340. Turun akatemiasta periytyvä osakuntajako säilyi Helsingissä hieman muutettuna.
Alkuvuosina ylioppilaat kokoontuivat yliopistolla tai opettajien luona. Ylioppilaat kaipasivat kuitenkin "vapaata ilmapiiriä" ja vuokrasivat huoneistoja kokoontumistiloikseen. Tunnetuin oli Pihlflycktin talo Hallituskatu 5:ssä. Vuokrakustannusten jatkuva nousu ja tilanahtaus herättivät ylioppilaissa vähitellen ajatuksen omasta talosta.
Suunnitelma ylioppilastalosta
Maaliskuun 13. päivänä vuonna 1858 kokoontui kolmisensataa ylioppilasta maisteri C. G. Estlanderin johdolla yleiseen kokoukseen, jossa päätettiin rakentaa ylioppilaiden yksin hallitsema talo heidän juhla- ja kokoontumispaikakseen. Seuranneina vuosina yleinen kokous kutsuttiin koolle miltei joka vuosi rakennushanketta edistämään. Vuonna 1863 kokouksille laadittiin säännöt, ja vuonna 1868 yleiset ylioppilaskokoukset laillistettiin.
Osin velaksi, osin lahjoitus- ja keräysvaroin rakennettu Ylioppilastalo (nyk. Vanha ylioppilastalo) vihittiin juhlavasti käyttöön 26.11.1870. Ohjelmassa oli musiikkia, puheita, runoja ja tietenkin tanssiaiset. Ennakoitua suurempien kulujen kattamiseksi kunta keräsi ylioppilailta seuraavina neljänä lukukautena ylimääräisen maksun.
Organisaatio rakentuu
Poliittisten syiden vuoksi "opiskelevan nuorison oikeus esiintyä kuntana" lakkautettiin 1871. Ylioppilaiden talon, kirjaston ja muiden taloudellisten asioiden hoitamista varten perustettiin valiokunta, johon osakunnat nimittivät vuosittain kukin kaksi jäsentä.
Vuodesta 1880 lähtien ylioppilaat ovat saaneet laillisesti kuntana kokoontua yleisiin kokouksiin. Ylioppilaskunnasta oli tullut osakuntiin jaettuja ylioppilaita yhdistävä organisaatio, Suomen ylioppilaskunta. Ylioppilaskunta rakensi 1910 osakuntien käyttöön sekä liiketiloiksi Osakuntatalon (nyk. Uusi ylioppilastalo).
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) toiminnan vakiinnuttua Suomen ylioppilaskunnan nimi muutettiin vuonna 1927 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnaksi. Ylioppilaskunnan asioista oli vuosikymmeniä päätetty yleisissä kokouksissa, mutta vuonna 1932 päätöksenteko siirrettiin vaaleilla valitulle 60-jäseniselle edustajistolle. Kunnan välitöntä hallintoa toteuttivat hallitus ja sen alaiset valiokunnat sekä erikseen valitut virkamiehet, kuten kirjaston- ja taloudenhoitajat.
Poliittisuutta 1900-luvulla
Ylioppilaskunnan toimintaan liittyi 1920- ja 1930-luvuilla kiinnostus suomensukuisia kansoja kohtaan ja oikeistolaisuus. Pohjoismaiden ohella suuntauduttiin Baltiaan ja erityisesti Viroon. Ylioppilaspolitiikkaa hallitsi Akateeminen Karjala-seura, mutta myös raittiusaate oli esillä.
Sodan jälkeen poliittinen ilmapiiri ylioppilaskunnassa muuttui. Maaltamuutto yleistyi ja ylioppilaita vaivasi paha asuntopula. Sitä osaltaan lievittääkseen ylioppilaskunta rakensi kaksi asuntolataloa, A- ja B-talot Leppäsuolle 1947. Vuosina 1952 ja 1968 Domus Academican alueelle valmistui kaksi lisärakennusta, C- ja D-talot.
Ylioppilaille 1950-luku oli mahdollisuuksien ja ihanteiden aikaa. Säännöstely ja sotaa seurannut jälleenrakennus päättyivät ja koulutusta vastaavia työpaikkoja oli hyvin tarjolla. 1960-luvulle tultaessa koulutetusta työvoimasta oli jo eräillä aloilla ylitarjontaa.
1960- ja 1970-luvuilla ylioppilaskuntaa leimasi arvojen kyseenalaistaminen, poliittisuus ja kansainvälistyminen. Vaikka vasemmistolla oli ylioppilaspolitiikassa näkyvä asema, se ei koskaan saavuttanut enemmistöä edustajistossa. Suomalaiset ylioppilaat liittyivät eurooppalaisiin kollegoihinsa valtaamalla "Vanhan" vuonna 1968 ja perustamalla sinne seuraavana vuonna Kulttuurikeskuksen.
Seuraava suurempi muutos tapahtui edustajistovaaleissa 1981, kun puolueisiin sitoutumattomien ryhmä nousi yllättäen erääksi vaalien voittajista. Seuraavissa vaaleissa oli mukana jo vihreiden ehdokkaita. 1990-luvulla tiedekunta- ja ainejärjestöt lisäsivät merkittävästi kannatustaan opiskelijoiden keskuudessa. Yliopiston 350-vuotisjuhlavuonna opiskelijat valtasivat yliopiston hallintorakennuksen kiinnittääkseen huomiota opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksiin yliopistohallinnossa sekä opiskelijoiden oikeusturvaan.
Ylioppilaskunnan itsehallinnollinen asema on aina määritelty lailla tai asetuksella. Yliopisto on valvonut ylioppilaskunnan toiminnan tarkoituksenmukaisuutta, mutta ei ole yksityiskohtaisesti ohjannut sen toimintaa Suomen itsenäisyyden aikana.
Kiinteistöjä ja liiketoimintaa
Ylioppilaskunnan liiketoiminta alkoi Kaivotalon (1955) ja sen siipirakennuksen (1959) valmistumisen myötä. Helsingin metron suunnitteluvaiheessa ilmeni, että Kaivotalon tuntumaan rakennettaisiin metroasema lippuhalleineen. Ylioppilaskunta selvitti metrorakentamiseen liittyen mahdollisuudet tehokkaamman läpikulun järjestämiseksi Aleksanterinkadulta Kaivokadulle sekä mahdollisuuksia saada toistaiseksi käyttämätön rakennusoikeutensa korttelissa tehokkaasti hyödynnetyksi. Tavaratalon ja muuta liiketilaa sisältänyt keskustakiinteistöprojekti valmistui 1980.
Rakennustöiden alkuvaiheessa 1978 paloi Vanha ylioppilastalo pahoin. Uudisrakennus- ja palokorjaustöiden seurauksena Vanha nykyaikaistettiin sekä rakenteellisesti että teknisesti, vuosisataista miljöötä kunnioittaen.
Ylioppilaskunnan liiketoiminta keskitettiin 1980-luvulla HYY-yhtiöihin, joka on nykyään osa HYY Yhtymää. Saman vuosikymmenen lopulla ylioppilaskunta aloitti varoen matkailuliiketoiminnan, ja seuraavalla vuosikymmenellä se oli kiinteistötoimialan ohella kunnan tärkein tulonlähde. Liiketoimintaan kuuluvana uusittiin 1990-luvulla opiskelijaravintoloiden ilme ja tuotevalikoima 2000-lukua vastaavaksi sekä aloitettiin juhlaravintolatoiminta. Unicafen ravintolat ovat edeltäjiään viihtyisämpiä, ateriavaihtoehdoissa on suurempi valinnanvapaus ja lisäksi tuotteet sekä menetelmät ovat aiempaa ekologisempia.
Ylioppilaskunta on kehittänyt paljon Leppäsuon Domus Academican alueen toimivuutta ja viihtyisyyttä peruskorjaamalla B-talon 2000, C-talon 2004 ja D-talon 2011. Alueella on ollut asuntoloiden yhteydessä myös opiskelijajärjestöjen kerho- ja juhlatiloja 2000-luvun alkuvuosista lähtien, mutta toden teolla ylioppilaskuntatoiminta laajeni Leppäsuolle 2008, jolloin vihittiin käyttöön saneeratut maanalaiset monitoimitilat ja kolmas ylioppilastalo Domus Gaudium.
Svenska
English