Hyy - Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Pitkän historiansa aikana HYY on ollut luomassa monia näihin päiviin asti jatkuvia ylioppilasmaailman perinteitä. Tällä sivulla kerrotaan helsinkiläisen ylioppilaan univormusta periytyvästä ylioppilaslakista, ensimmäisenä Suomen lippuna käytetystä HYYn lipusta sekä ylioppilaskunnan merkeistä ja kunnianosoituksista. Opiskelijoiden perinteisistä juhlista kuten vapusta ja itsenäisyyspäivän soihtukulkueesta sekä ylioppilaiden Floran päivän juhlassa syntyneestä Maamme-laulusta voi lukea lisää sivulta Vuosittaiset tapahtumat.

 

Ylioppilaslakki

Ylioppilaslakin syntyhistoria. Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehet käyttivät venäläisen tavan mukaisesti virkapukuja. Ylioppilaiden univormu oli 1800–luvun alkupuolella tummansininen. Se oli kallis hankkia ja siksi sen käyttö ei yleistynyt. Liberalismin myötä univormuista luovuttiin 1850- ja 1860–luvuilla, ja käyttöön jäi vain uusimman univormumallin lyyrakoristeinen lakki. Ruotsissa ja Tanskassa erityisen ylioppilaslakin käyttö yleistyi 1840-luvulla. Lakki oli valkoinen ja kokardi noudatti kansallisvärejä. Ruotsissa lakin nauha oli musta ja Tanskassa punainen.

Ensimmäinen tunnettu maininta Suomen valkomustasta ylioppilaslakista on vuodelta 1864. Silloin tuntemattomaksi jäänyt länsisuomalainen ylioppilas teetti lakin Turussa. Hän käytti lakkia ainakin Porthanin patsaan paljastustilaisuudessa 10.9.1864 sekä vieraillessaan Helsingissä. Lakin materiaalina ei ollut vielä sametti vaan pikee.

Varsinaisena ylioppilaslakin syntymävuotena pidetään vuotta 1865, jolloin helsinkiläiset ylioppilaat Julius Osberg, Mortimer Trapp, Paul Edelheim ja A. Stjerncreutz tilasivat ompeluliikkeen pitäjältä, neiti Maria Grapelta samettilakit. Tarvittava sametti tilattiin sähkeitse Ruotsista, koska Helsingistä sitä ei löytynyt. Ylioppilaat esiintyivät lakeissaan vappuna Kaisaniemessä, jossa silloin oli tapana juhlistaa lukukauden päättymistä ja kesän lähestymistä. Ensimmäisiä lakin käyttäjiä pilkattiin ja heitä pidettiin "ruotsinmaalaisten matkijoina".

Lakin käyttö yleistyy 1860-1870-luvuilla. Vuonna 1867 tiedetään sadan Helsingistä ylioppilaaksi valmistuneen koululaisen tilanneen lakin. Vuoden 1868 vapuksi lakkeja myytiin jo 200 kappaletta. Samana vuonna lakki yleistyi myös "maaseutu ylioppilailla", jotka tulivat Helsinkiin suorittamaan ylioppilastutkintoa.

Ylioppilaslakin läpimurtona pidetään Upsalan vuoden 1875 pohjoismaista ylioppilaskokousta. Matkalle lähtijät päättivät yhdessä, että kaikki käyttävät kokouksen ajan lakkia, myös professorit. Yksittäiset kokousvieraat tilasivat lakkeja jopa kolmekin kappaletta antaakseen niitä muistolahjoina ruotsalaisille. Lakissa oli sininen vuori ja kokardin paikalla kultainen lyyra erotukseksi ruotsalaisten sinikeltaisesta punoskokardista. Neiti Grape muisteli myöhemmin vuoteen 1890 mennessä valmistaneensa kaikkiaan 11 000 ylioppilaslakkia.

Eri malleista nykyiseen käyttöön. Lakin yksityiskohdat ovat aikojen saatossa hieman vaihdelleet. 1870–1880–lukujen kieliriitojen aikaan eräät radikaaleimmat suomenmieliset ylioppilaat käyttivät erotukseksi ruotsinkielisistä mustan samettinauhan sijaan punaista. "Suomettarelaisilla" oli valkoinen samettikupu korkeampi ja lyyra pienempi kuin "nuorsuomalaisilla". 1890-luvulla oli käytössä lyhyehkön aikaa naisylioppilaiden lipaton lakki, jossa valkoinen sametti tuli toiselta puolen mustan reunuksen yli lyyran viereen. Miesylioppilaiden lakin valkoinen sametti oli korkeudeltaan kolmin–nelinkertainen nykyiseen verrattuna. Ruotsinkielisten ylioppilaiden lakki on yhä nykyisin hieman leveämpi ja korkeampi, ja reunan sauma on selvästi erottuva. Lakin vuori on nykyisin sinivalkoinen tai osakuntavärejä noudattava.

Ylioppilaslakit on vuodesta 1919 pantu päähän jo kouluissa. 1950-luvulle asti ylioppilaslakki oli ylioppilaiden yleinen kesäpäähine 1.5.–30.9. välisenä aikana. 1960-ja 1970–luvuilla ylioppilaslakin käyttö väheni tasa-arvoajattelun myötä. Sittemmin lakin käyttö on ajoittunut vappuun sekä erityisiin akateemisiin juhliin. Kaikilla uusilla ylioppilailla on lakissaan Helsingin yliopiston lyyrakuvio, mutta korkeakouluun päästyään he voivat vaihtaa sen oman korkeakoulunsa malliseksi.

 

Ylioppilaskunnan lippu

"Suomen lippu" Floran päivän juhlassa 1848. Helsingin ylioppilaiden lippu mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1848 Floran päivän kuvauksissa. Juhlaa oli vietetty viimeksi 1836, ja sen jälkeen yliopistoviranomaiset olivat rettelöiden pelossa kieltäneet Floran päivän vieton. Kerrotaan, että "Helsingin rouvat" tai "kaupungin naiset" olisivat lahjoittaneet lipun ylioppilaille juhlien edellä. Todennäköisempää on, että juhlien järjestäjät tilasivat lipun, kuten he tilasivat Maamme-laulun sävellystyönkin, muiden juhlajärjestelyiden ohella.

Ylioppilaat olisivat halunneet kantaa lipun yliopiston portailta kulkueen kärjessä juhlapaikalle Kumtähden kentälle, mutta yliopiston sijaiskansleri Nordenstam antoi ymmärtää, ettei se olisi sopivaa. Hän ehkä ajatteli, että lipun ja soittokunnan perässä marssivat järjestäytyneet ylioppilaat antaisivat Pietariin vääristyneen kuvan ylioppilaiden lojaalisuudesta keisarikuntaa kohtaan. Hallintovirkamiehen varovaisuus ei ehkä ollut aiheetonta, sillä olihan kulunut vain muutama kuukausi Pariisin ja Mannheimin mielenosoituksista, jotka aloittivat "Euroopan hullun vuoden". Ylioppilaat saivat kuitenkin pystyttää Kumtähden kentälle leijonakuvioisen lipun, josta on käytetty myös nimitystä "Suomen lippu". Paikalla lienee ollut enimmillään noin 300 juhlavierasta ja parisen tuhatta katselijaa.

Kumtähden niityllä käytetty ja tilapäiseksi tarkoitettu lippu oli valmistettu valkoisesta silkistä. Lipun keskellä oli vihreän laakeriseppeleen ympäröimä punakeltainen Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna. Vaakunakuvion oli maalannut lääketieteen kandidaatti Frans Josef von Becker mahdollisesti yhdessä veljensä, ylioppilas Adolf von Beckerin kanssa.

Lippujen käyttö sallitaan 1885. Lippujen käyttö oli pääsääntöisesti kielletty 1800-luvun keskivaiheilla. Kun vapaamielisenä pidetty keisari Aleksanteri II saapui syyskuussa 1863 Helsinkiin seuraamaan Suomen ensimmäisiä Porvoon valtiopäivien jälkeisiä valtiopäiviä, ylioppilaskunta marssi lipun johtamana soihtukulkueena keisarillisen palatsin pihaan ja tervehti keisaria lauluin. Lipun käyttö ei tässä yhteydessä herättänyt yliopisto- tai muissa viranomaisissa paheksuntaa. Lippu oli saatu lahjoituksena "Turun naisilta", ja se oli paljolti vuonna 1848 käytetyn lipun kaltainen. Se oli valmistettu myös valkoisesta silkistä, mutta suuriruhtinaskunnan vaakuna oli kirjailtu.

Ylioppilaat anoivat lipun käyttökiellon peruuttamista useasti, esimerkiksi 1881 Fredrik Cygnaeuksen hautajaisiin liittyen. Tuloksiin johtanut anomus tehtiin 1885, kun Johan Ludvig Runebergin patsaan paljastustilaisuus lähestyi. Ylioppilaskunnan yleinen kokous 30.4.1885 päätti esittää vt. sijaiskanslerille, että ylioppilaskunta saisi käyttää yhteistä lippua ja osakunnat kukin omia lippujansa. Yliopiston rehtori kutsui kaupungissa läsnä olevat noin 135 ylioppilasta kokoukseen 6.8.1885, jolloin hän ilmoitti, että "Hänen Majesteettinsa Keisari oli myöntänyt ylioppilaskunnalle oikeuden tästä lähin käyttää sekä omaa yhteistä lippua että laulukunnan lippua ja samoin kullekin Osakunnalle oikeuden käyttää omaa lippuansa". Runebergin patsaalla ylioppilaat olivat vielä ilman lippua, mutta lipun ensimmäinen käyttö sattui jo kiellon kumoamista seuraavaan päivään, kun ylioppilaat tervehtivät Helsingissä vieraillutta Aleksanteri III:ta lauluin sekä lipulla.

Nykyaikaiset liput. Lipun käytön tultua luvalliseksi sitä käytettiin entistä useammin. Lipulla juhlistettiin sekä kunnioitettiin juhlia, muistotilaisuuksia ja kulkueita. "Turun naisilta" saatu lippu palveli ylioppilaskuntaa aina vuoteen 1935, jolloin se kuntonsa ja muotoilunsa vuoksi uusittiin. Uuden lipun suunnitteli professori Carolus Lindberg ja sen valmisti Suomen Käsityön Ystävät. Lippu valmistettiin edeltäjiensä tavoin valkoisesta silkistä ja siihen oli silkkilangalla kirjailtu laakeriseppeleen ympäröimä vaakunaleijona. Keskuskuvion väri oli vaihtunut puna-kelta-vihreästä kelta-ruskeaksi ja vaakunakilpi suuriruhtinaankruunuineen oli poissa. Myös leijona oli jäntevöitynyt. Vuosijuhlapäivänä järjestetyssä vihkiäistilaisuudessa olivat rinnan uusi ja vanha lippu. Ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja Olavi Lähteenmäki toivoi vihkiäispuheessaan lipun yhdistävän ylioppilaita. Lippua käytettiin mm. Maamme-laulun 100-vuotisjuhlissa sekä Mannerheimin ja Sibeliuksen hautajaisissa.

Järjestyksessä seuraava lippu otettiin käyttöön ylioppilaskunnan 89. vuosijuhlapäivänä 1957. Ensimmäinen lipunnaulaaja oli yliopiston rehtori, prof. Edwin Linkomies. Häntä seurasivat rouva Vera Linkomies, osakuntien inspehtorit puolisoineen sekä HYYn ja sen naistoimikunnan edustajat. Lipun luovutti ylioppilaskunnalle naistoimikunnan puheenjohtaja, valtiot. yo. Ritva Oksanen ja sen otti vastaan ylioppilaskunnan puheenjohtaja, lääket. ja kir. tri Kalle Österlund. Lipun vihki pastori Erkki Arhinmäki.

HYYn lippu uusittiin seuraavan kerran 1987. Lipun kirjoi Suomen Käsityön Ystävien kirjoja Kaisu Ojala, joka käytti työhön noin 370 tuntia. Vuonna 2005 HYY teetätti itselleen uuden ulkolipun. Lippu naulattiin Vanhan ylioppilastalon hallintohuoneessa itsenäisyyspäivänä, ja samaisena iltana sitä käytettiin ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa.

 

Ylioppilaskunnan merkit ja kunnianosoitukset

Virkamerkit. HYYn virkamerkkejä ovat ylioppilaskunnan nauha, hallituksen merkki ja puheenjohtajiston merkki. Ne annetaan tietyissä luottamustoimissa oleville henkilöille ja työntekijöille heidän asemansa perusteella. Ylioppilaskunnan nauha on sininen, ja se annetaan puheenjohtajiston merkkiä ja kunniamerkkiä lukuun ottamatta aina kapeana. Hallituksen merkki on kultaisen seppeleen ympäröimä lyyra, joka kiinnitetään ylioppilaskunnan nauhaan. Puheenjohtajiston merkissä on sama kuvio kuin hallituksen merkissä mutta suurempana, ja se kiinnitetään leveään nauhaan. Puheenjohtajiston merkin lisäksi ylioppilaskunnan puheenjohtaja käyttää asemansa tunnuksena lyyra- ja seppeleaihein koristeltuja käätyjä.

Arvo- ja kunniamerkit. HYYn arvo- ja kunniamerkkejä ovat ansiomerkki, kunniamerkki ja puheenjohtajiston merkki leveässä purppuranauhassa. Ne myönnetään harkinnan mukaan yksityishenkilöille heidän ansioidensa tai ylioppilaskunnan heille osoittaman kunnioituksen perusteella. Ansiomerkin kuviona on kultainen seppeleen ympäröimä joonialainen pylväs, jonka päällä ovat kirjaimet HYY, ja se kiinnitetään ylioppilaskunnan nauhaan. Kunniamerkki on samanmuotoinen kuin ansiomerkki mutta suurempi, ja se kiinnitetään leveään nauhaan. Puheenjohtajiston merkki leveässä purppuranauhassa on nimensä mukaisesti leveään purppuranauhaan kiinnitetty puheenjohtajiston merkki, ja se on ylioppilaskunnan korkein huomionosoitus.

Standaari. Ylioppilaskunnalla on myös standaari, joka myönnetään harkinnan mukaan yhteisöille, jotka ovat edistäneet ylioppilaskunnan pyrkimyksiä. Standaarissa on sama kuvio kuin ylioppilaskunnan lipussa.

Myöntäminen ja käyttö. Ylioppilaskunnan merkkien myöntämisperusteista ja käytöstä on määrätty tarkemmin HYYn merkkiohjesäännössä. Arvo- ja kunniamerkkien sekä standaarin saajista päättää ylioppilaskunnan hallitus vuosittain juhlakokouksessaan HYYn vuosipäivänä, ja ne jaetaan ylioppilaskunnan vuosijuhlassa. Merkkiohjesäännön mukaan ylioppilaskunnan merkkejä käytetään juhla- tai tummassa puvussa. Ylioppilaskunnan tilaisuuksissa ja edustettaessa ylioppilaskuntaa käytetään HYYn nauhaa muiden nauhojen yläpuolella.