Vanhan ylioppilastalon parveke torstaina 1.10.2009

Opiskelijat ovat taistelleet tasa-arvoisemman aseman puolesta yliopistohallinnossa 1970-luvulta lähtien. Parannusta tapahtui vuonna 1991, kun yliopiston hallintoon tuli vihdoin opiskelijaedustus. Sen jälkeen tilanne on säilynyt käytännössä muuttumattomana.

Opiskelijoiden viimeisen 20 vuoden työ yliopistohallinnossa kuitattiin tänä syksynä nimittämällä keskustelua yliopistodemokratiasta "merkityksettömäksi". Ylioppilaskunta jakaa koko hallinnon opiskelijaedustajakentän turhautuneisuuden  - protektionismin ja jämähtyneisyyden tuulimyllyjä vastaan on mahdotonta taistella.

Ja kuitenkin juuri nyt, yliopistouudistuksen kynnyksellä, myös Helsingin yliopiston olisi kyettävä kriittisesti tarkastelemaan omia rakenteitaan. Opiskelijat on vihdoin nähtävä yliopistoyhteisön tasavertaisina jäseninä. Yliopistokollegioon ja tiedekuntaneuvostoihin on saatava tasakolmikanta eli kaikkien yliopistoryhmien tasavertainen edustus.

Tämä vaatimus ei ole millään lailla kohtuuton. Esimerkiksi Tampereen, Turun, Itä-Suomen ja Lapin yliopistoissa hallintoelimet on jo valittu tasakolmikannan mukaisesti. Helsingin yliopistolle opiskelijoiden systemaattinen aliedustus yliopistohallinnossa ei kuitenkaan tunnu olevan ongelma. Oikeastaan se tuntuu olevan pikemminkin periaate.

Yliopistomme uusi hallitus päättää kokouksessaan 8.10. siitä, mitä tarkoittaa demokratia Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se ei tarkoita juuri mitään.

Julkaisemme ohessa ylioppilaskunnan hallituksen kirjoittaman avoimen kirjeen työryhmälle, joka valmistelee yliopiston johtosääntöä.  Toivomme, että keskustelu yliopistodemokratiasta ei ole merkityksetöntä, vaan sitä käydään edelleen.

Avoin kirje

Hyvät säädösasioita käsittelevän projektiryhmän puheenjohtaja sekä jäsenet,

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta vetoaa täten teihin yliopiston sisäisten ryhmien tasavertaisuuden puolesta yliopistollamme. Emme voi hyväksyä sitä, että Helsingin yliopiston uuden johtosäännön luonnoksessa yliopiston eri ryhmät ovat edelleen epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa. Yliopistodemokratian turvaaminen on ollut yliopistolain uudistamisen yhteydessä koko valtakunnallisen ylioppilasliikkeen yhteisesti ajama tavoite. Myös Helsingin yliopiston on nyt oltava valmis uudistamaan rakenteitaan entistä demokraattisempaan suuntaan. Tasakolmikannan periaate yliopistohallinnossa on opiskelijoiden näkökulmasta koko johtosääntöuudistuksen kynnyskysymys.                                  

Nykyisin vallitseva tilanne yliopistohallinnossa on peräisin1990-luvulla kesken jääneestä yliopistohallinnon uudistuksesta.  Eduskunnan sivistysvaliokunta on yliopistolakia viime vuosikymmeninä käsitellessään kautta linjan edellyttänyt yliopistoyhteisön eri ryhmien välisten voimasuhteiden tasoittamista yliopiston hallintoelimissä. Tiedekuntaneuvostoissa vuodesta 1992 vallinnut "puolet miinus yksi" – kokoonpano (jossa professoreita on yksi vähemmän, kuin mitä vaadittaisiin yksittäiseen ääntenenemmistöön) on peräisin hallituksen esityksestä laiksi Helsingin yliopistosta vuodelta 1990 (HE 250/1990). Vuoden 1990 lakiuudistuksen kontekstissa hallituksen esitys on kuitenkin nähtävä kompromissiesitykseksi yliopistossa eri ryhmien välillä vallinneeseen erimielisyyteen tilanteessa, jossa opiskelijoilla ja muulla henkilökunnalla kuin professoreilla ei vielä ollut edustusta yliopiston hallinnossa. Yliopistoryhmien tasavertainen edustus toteutui vuoden 1991 tilanteessa vain laitosjohtoryhmän osalta. Koska laitoshallintoa ei aikaisemmin oltu määritelty lakitasolla, tilannetta oli mahdollista tarkastella puhtaalta pöydältä. 

Nähdäksemme 1990-luvun alun kompromissi ryhmien edustuksesta yliopistohallinnossa jatkui pitkään siksi, että kaikki yliopistot kattavaan yliopistolakiin (654/1997) asti tiedekuntaneuvostojen kokoonpanosta säädettiin lailla. Vuoden 1997 laissa kokoonpano asetettiin kunkin yliopiston johtosäännöllä säädettäväksi, kuitenkin niin, ettei yhdelläkään ryhmällä ole ehdotonta enemmistöä. Hallintoelinten kokoonpanoa ei ollut yliopistolakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1997 järkevä avata, koska lakiuudistus ei aiheuttanut laajamittaisia muutoksia Helsingin yliopiston organisaatioon. Vasta nykyinen organisaatiouudistus on tosiasiassa tuonut tarpeen uudelleenarvioida tätä 17 vuotta pitkittynyttä kompromissiratkaisua.

Uusimman yliopistolain käsittelyn yhteydessä tasakolmikannan kirjaamista kollegion osalta yliopistolakiin harkittiin sivistysvaliokunnassa vakavasti. Kirjaus jätettiin pois, koska yliopistojen haluun tehdä nämä päätökset itse luotettiin vahvasti. Tätä näkemystä tukee esimerkiksi sivistysvaliokunnan yliopistolaista antama mietintö (5/2009), jossa todetaan seuraavaa: ”Sivistysvaliokunta katsoo, että laissa mainittujen yliopistoyhteisön ryhmien mahdollisimman tasainen edustus yliopistokollegiossa vahvistaa sisäistä demokratiaa.”  Sivistysvaliokunnan mietintö heijastelee yhä ajatusta tasakolmikannasta normina, josta poikkeamiselle tulee olla erityisen vahvat perusteet.

Perusteena professorikunnan muita suuremmalle edustukselle yliopistohallinnossa on käytetty näkemystä tieteellisen asiantuntijaorganisaation luonteesta, mm. viimeksi konsistorin kokoonpanoa uudistettaessa vuonna 2002. Ylioppilaskunta jakaa tämän perustelun niiltä osin, kun yliopisto käsitetään nimenomaan asiantuntijaorganisaationa. Professorin tehtävään valitaan – kuten pitääkin – ensisijaisesti tieteellisten ansioiden pohjalta. Myös yliopistohallinnossa professorikunnan roolina on tuoda hallintoon ylin akateeminen osaaminen. Yliopisto ei kuitenkaan ole pelkästään asiantuntijaorganisaatio, vaan myös autonominen tiedeyhteisö. Tiedeyhteisössä argumentin

arvioinnin tärkein kriteeri on argumentin asiasisältö, ei sen esittäjän auktoriteetti. Perimmiltään tästä periaatteesta luopuminen merkitsisi tieteen rapautumista. Tämän takia kaikilla yliopistoyhteisön jäsenillä on oltava tasavertaiset mahdollisuudet päästä esittämään ajatuksensa.

Mielestämme johtosääntöluonnoksessa esitetyt yliopistohallinnon toimielinten kokonpanot ovat ongelmallisia myös siksi, että ne vahvistavat entisestään ajatusta opiskelijoista yliopistohallinnon asiakkaina eikä yliopistoyhteisön jäseninä. Tämä on mielikuva, jonka vahvistumisesta yliopistolla on viime aikoina kuulunut huolestuneita näkemyksiä niin opetushenkilökunnan, professorien kuin opiskelijoidenkin puolelta.  Korkeakouluopetuksen tavoite on asiantuntijuuteen kasvaminen ja tämän kasvun oleellinen edellytys on, että opiskelija kokee olevansa osa tiedeyhteisöä. Pelkäämme, että niin kauan, kun yliopiston hallinnolliset rakenteet tukevat opiskelijan käsitystä itsestään oppilaana eikä tiedeyhteisön jäsenenä, eivät korkeakouluille asetetut ylimmän opetuksen tavoitteet voi toteutua. Opiskelijoiden tuominen aktiiviseksi osaksi tiedeyhteisöä on myös tieteen elinvoimaisuuden turvaamista.

Ylioppilaskunta uskoo vahvasti siihen, että jokaisen yliopiston sisäisen ryhmän edustajat tuovat hallintoon omanlaisensa, yliopiston toiminnan ja kehittämisen kannalta yhtä tärkeän, panoksensa. Professorikunnan edustajat tuovat päätöksentekoon korkeimman akateemisen osaamisen ja henkilökunnan edustajat edustavat laajasti yliopiston henkilöstöä. Opiskelijat edustavat yliopiston lukumääräisesti laajinta ryhmää, jolle yliopiston tehtäväksi määriteltyä korkeinta opetusta suunnataan. Opiskelijan perspektiivi tutkintojen ja opetuksen muodostamaan kokonaisuuteen sekä sisältöjen että käytäntöjen osalta on ainutlaatuinen. Opiskelija opiskelee usein opintojensa aikana eri laitoksilla ja pyrkii hahmottamaan tutkintonsa sen sisällön määrittämänä kokonaisuutena. Tämän näkemyksen välittäminen yliopistohallinnossa onkin opiskelijoiden merkittävin panos yliopiston kokonaisedun ja toiminnan kehittämisen puolesta.

Tämän kirjeemme liitteenä ovat ylioppilaskunnan yksityiskohtaiset muutokset johtosääntöön perusteluineen sekä viittaukset tekstissä mainittuihin lainvalmisteluasiakirjoihin.

Helsingissä 11.9.2009

Lisätietoja asiasta

HYYn hallituksen puheenjohtajan avajaispuhe ”Ilman opiskelijoiden ääntä ei ole olemassa demokraattista yhteisöä”

HYY: Helsingin yliopisto pönkittää vain professoreiden asemaa

HYYn lausunto Helsingin yliopiston johtosääntöön