Kilpajuoksu istumista vastaan, panoksena hyvinvointi

17.10.2018

Kun mietin sattumanvaraista arkipäivää viimeisen vuoden ajalta, kuvittelen usein itseni istumassa erinäisissä paikoissa, opiskelijaedustajana hallintoelinten kokouksissa tai ylioppilaskunnan toimistolla. Tämän lisäksi käytän aikaani opiskeluun, mikä hyvin usein tarkoittaa istumista joko luentosaleissa tai kotona läppärin ääressä. Näitä opiskelijaelämän puolia yhdistää runsas istumisen määrä, ja keskimäärin opiskelijat istuvatkin 9–10 tuntia päivässä.

Ei ole sattumaa, että opiskelijat istuvat päivittäin hurjia määriä. Kuvittele esimerkiksi tavanomainen luentosali ja opetustilanne: opiskelijat istuvat parhaimmillaan useita tunteja pienillä tauoilla kuunnellen luentoa. Sen lisäksi että tällainen opetustilanne on pedagogisesti hyvin passivoiva, se ei kannusta opiskelijan hyvinvoinnin kannalta riittävään liikkumiseen. Yliopistojen luentosaleissa ei pääsääntöisesti ole seisomamahdollisuuksia, taukojumpasta puhumattakaan. Päivä jatkuu lisää istumista vaativilla luennoilla, päivät vaihtuvat viikkoihin ja jossain kohtaa ymmärrämme, ettei opiskelusta tai yliopistodemokratian puolustamisesta tule mitään, kun yläselkä on jumissa. Kuka kerää yliopistolle opintopisteet tai tuo opiskelijanäkökulmaa neuvottelupöytiin, kun jatkuvat niska-, hartia- ja selkäkivut lamaannuttavat yhä kasvavan määrän opiskelijoita? Tilannetta ei helpota se, että yliopiston henkilökunta kohtaa jatkuvasti samat ongelmat:empiiristen kokoushavaintojen perusteella jatkuva istuminen piinaa yhtä lailla myös yliopiston henkilökuntaa.

Tällaisten huolten vuoksi sunnuntai 16.9. olikin ilahduttava päivä: sain pitkästä aikaa pohtia jalkojen rullautuvuutta ja askeleen painopisteen asettumista valmistautuessani juoksuun. Juoksukengät oli kaivettu naftaliinista ja kantadropin tarkka millimäärä unohtunut, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kutsui opiskelijat juoksemaan Espoon rantakymppiin monipuolisempien opiskelutilojen ja vähempään istumiseen kannustavan opiskelukulttuurin puolesta. Paikalle saapui 13 opiskelijaa eri oppiainetaustoista, ja vaikka Aalto-yliopisto sponsoroi noin 1700 yliopistolaista juoksuun, emme jääneet vaikuttavuudessa toiseksi: tempauksemme keräsi huomiota yliopistojen johdolta läpi Suomen, ja puheet opetustilojen uudistamisesta ja kehittämisestä ergonomisempaan suuntaan nousivat taas pintaan Helsingin yliopistolla. Lisäksi tempaus lisäsi Helsingin yliopiston johdon kiinnostusta sponsoroida yliopistoyhteisön jäseniä juoksutapahtumiin, mikä toimisi liikuntaan kannustavan ominaisuutensa lisäksi myös yhteishenkeä kohottavana tapahtumana.

Kaiken edellisen lisäksi juoksijajoukollamme oli mahtava fiilis koko tapahtuman läpi, ja juoksukin sujui. Koin juoksun aikana ja juoksuun valmistautuessa, että yhteisö kannusti minua liikkumaan ja rikkomaan istuvan arkirutiinin – haluaisin, että tämä fiilis tulisi tulevaisuudessa jokaiselle opiskelijalle ja yliopistolaiselle vastaan yliopistolla oleskellessa, luennoilla ja kokouksissa.

Kampusten kehittämisestä ja yliopistoyhteisön hyvinvoinnista vastaava vararehtorimme Tom Böhling on tuoreessa haastattelussa ottanut tehtäväkseen luoda sellaisen ympäristön, jossa henkilökunnan ja opiskelijoiden on mahdollisimman helppo tehdä työtään. Tavoite on kunnianhimoinen, ja on ollut ilo huomata, kuinka uusi rehtoraatti on halunnut panostaa yliopistolaisten hyvinvointiin ja yhteisöllisyyden rakentumiseen. Liikkuvamman yliopistoarjen alku on istumisen vähentäminen, johon ratkaisuna ovat sekä tilojen että kulttuurin uudistaminen. Opiskelijoiden liikuntaliitto OLL on koonnut vinkkejä istumisen tauottamiseen niin opettajille kuin opiskelijoille.

Juoksutempauksemme oli vain alkua - nyt haastamme kaikki Helsingin yliopistolla istumiskapinaan lisäämällä arkeensa yhden istumista vähentävän teon viikossa. Vain hyvinvoiva yhteisön jäsen säilyttää ilon oppia ja luoda uutta.

Topias Tolonen
Hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka, kansainvälisyys, viestintä)

Lisää uusi kommentti