Lukukausimaksut eivät lisää korkeakoulutuksen vetovoimaisuutta

02.03.2018

Helsingin yliopistolla on vain 18 lukukausimaksuja maksavaa opiskelijaa. Jos Helsingin yliopisto maan merkittävämpänä monialayliopistona ei pysty houkuttelemaan maksavia opiskelijoita, miten lukukausimaksujen voi odottaa lisäävän suomalaisen koulutuksen vetovoimaisuutta?

Vuonna 2017 Suomen korkeakouluissa otetiin käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta saapuville opiskelijoille. Laki velvoittaa korkeakoulut perimään vieraskielisistä tutkinnoistaan vähintään 1 500 € suuruisia maksuja, mutta maksusta voidaan vapauttaa esimerkiksi jatkuvan tai pysyvän oleskeluvan perusteella. Korkeakouluilla tulee lisäksi olla apurahajärjestelmä maksuvelvollisten opiskelijoiden tukemiseksi.

Helsingin yliopistolla lukukausimaksut vaihtelevat vieraskielisissä maisteriohjelmissa 13 000-18 000 € välillä. Samalla rahalla saa tutkinnon jo Oxfordista. Apurahajärjestelmän puitteissa Helsingin yliopistolla oli myös viime vuonna tarjolla yhteensä 26 erityyppistä apurahaa, joista paras kattaa sekä lukukausimaksun että elinkustannuksia. Lisäksi tarjolla oli apurahoja, joilla katetaan lukukausimaksut tai elinkustannukset, sekä puolet lukukausimaksusta kattava apuraha. 26 apurahan saaneesta vain kuusi hakijaa vastaanotti opiskelupaikan ja aloitti opintonsa. Luku on pysäyttävä. Edes apurahat eivät monelle olleet riittävä houkutin.

Lukukausimaksujen käyttöönotto johti Helsingin yliopiston kansainvälisten maisteriohjelmien kohdalla merkittävään laskuun hakijoiden määrässä vuonna 2017. Odotetusti EU/ETA-alueen ulkopuolisten hakijoiden määrä väheni: ennen lukukausimaksuja heitä oli noin kolme neljäsosaa hakijoista, vuosien 2017–2018 hauissa enää reilu puolet.

Hakijamäärän notkahdus oli merkittävä. Tänä vuonna hakijamäärä nousi, mutta se ei itsessään ole ratkaisevaa. Oleellista on, kuinka moni hakija on hakukelpoinen, kuinka moni hyväksytty ottaa paikan vastaan sekä kuinka moni lopulta saapuu Helsinkiin ja aloittaa opintonsa.

Kuten yllä olevasta taulukosta ilmenee, viime vuonna moni hyväksytty ei ottanut paikkaa vastaan, eivätkä aivan kaikki paikan vastaanottaneetkaan lopulta aloittaneet opintojaan. Erityisen merkittävä lasku tapahtui EU/ETA-alueen ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden kohdalla: vuonna 2016 heitä aloitti 132, viime vuonna enää 56. Nähtäväksi jää, kuinka luvut asettuvat tämän vuoden osalta.

Hakijamääriä ei voi suoraan verrata eri vuosina, sillä Helsingin yliopisto uudisti kaikki syksyllä 2017 alkavat maisteriohjelmansa. Lisäksi vuonna 2016 käytössä oli EU- ja ETA -maiden ulkopuolisille hakijoille 100 € suuruinen hakijamaksu, joka johti laskuun hakemusten määrissä. Vuosina 2017 ja 2015 hakija on siis voinut hakea useaan paikkaan rinnakkain, eikä hän välttämättä ole sitoutunut hakemukseen.

Lukukausimaksut eivät ole olleet korkeakouluille merkittävä tulonlähde, ja niihin liittyy myös kustannuksia. Lukukausimaksuihin ja apurahajärjestelmään liittyvän byrokratian ja hallinnon pyörittäminen sekä koulutusohjelmien markkinointi vievät paljon resursseja.

Yliopistoyhteisön suhtautuminen maksuihin on alusta asti ollut selvä. Ilman lukukausimaksuja Suomeen voitaisiin houkutella parhaat mahdolliset osaajat lähtömaiden tulotasosta riippumatta. Moni muualta maahan tullut opiskelija tahtoo jäädä valmistumisensa jälkeen Suomeen ja työllistyä. Kansainväliset opiskelijat tuovat mukanaan arvokasta osaamista, kansainvälisiä verkostoja ja työllistyessään he veronmaksajina rahoittavat myös korkeakoulujärjestelmää kokonaisuudessaan. Selvityksen perusteella nuoret, osaavat kansainväliset opiskelijat hyödyttävät työllistyessään Suomen taloutta (lähde: Otuksen selvitys).

Kansainvälisten opiskelijoiden saaminen Suomeen on maan huoltosuhteen ja kilpailukyvyn suhteen ensiarvoisen tärkeää. Sen edistämisessä lukukausimaksut eivät kuitenkaan ole toimiva ratkaisu. Korkeatasoinen, maksuton koulutus sen sijaan olisi.

Hannele Kirveskoski
Asiantuntija, toimeentulo ja kansainvälisyys

Kommentit

fareskingdom
22.08.2018 12:15
saber mansor
22.08.2018 12:16

Lisää uusi kommentti