Maksuton koulutus on yksilön ja yhteiskunnan etu

07.06.2017

Viime huhtikuussa alkoi jo useaan kertaan kuultu keskustelu lukukausimaksujen väitetyistä hyödyistä, kun Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi yliopistojen rahoitusta käsitelleen pamflettinsa. Pamfletissa esitetään yleisiä lukukausimaksuja keinona paikata yliopistojen leikattua rahoitusta. Etlan mukaan maksut eivät vaarantaisi ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, sillä siitä huolehtisi opintolainajärjestelmä.

Myöhemmin Taloustieteellisen yhdistyksen järjestämässä lukukausimaksuaiheisessa seminaarissa Helsingin yliopiston julkistalouden professorin Markus Jäntti haastoi Etlan väitteet heikosti perusteltuna opportunismina. Mitään näyttöä ei nimittäin ole siitä, että Etlan esittämät lukukausimaksut takaisivat sosiaalisen liikkuvuuden, eikä koko ”mahdollisuuksien tasa-arvoa” ole vaivauduttu määrittelemään tutkimuksella. Seminaari päättyi riitaan, joka johti Jäntin ratkaisuun pakata laukkunsa ja palata professuuriin Tukholman yliopistoon.

Jäntin lähtö on menetys suomalaiselle julkiselle keskustelulle. On vaarana syntyä harhakuva, että lukukausimaksuilla olisi jakamaton kannatus taloustieteilijöiden keskuudessa. Mielikuvaa on aktiivisimmin lietsonut jo yli vuoden ajan uusliberaali ajatuspaja Libera, jonka podcastissa kolme jo valmiiksi samanmielistä maksujen kannattajaa taputtelee toisiaan selkään. Kannatus maksuille hälvenee sitä mukaa kun astutaan yhden taloustieteellisen koulukunnan ulkopuolelle, saati muihin yhteiskuntatieteisiin, esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan.

Maksuton koulutus on tähän asti Suomessa taannut sen, että halukkaimmat ja kyvykkäimmät ovat voineet jatkaa aina korkeimpaan koulutukseen asti – perhetaustaan ja varallisuuteen katsomatta. Etlan esitys romuttaisi tämän periaatteen. On jo entuudestaan tiedossa, että matalasta sosioekonomisesta asemasta tulevat opiskelijat välttelevät opintolainan nostamista ja menevät mieluummin töihin rahoittaakseen opintonsa. Vaikka opintolainan takaisinmaksu sidottaisiin valmistumisen jälkeiseen tulotasoon, kuten Etla esittää, opintolainalla on silti kielteisiä vaikutuksia opiskelijoihin, jotka joka tapauksessa välttävät taloudellista riskinottoa.

Tieto siitä, että tutkinnon saaminen tarkoittaa samalla suurta lainataakkaa, ohjaa hakeutumaan valmistumaan mahdollisimman kovapalkkaisille aloille. Suomi tarvitsee jatkossakin pätevien yritysjuristien lisäksi aivan yhtä kovatasoisia kirjastonhoitajia ja lastentarhanopettajia. Vain ekonomisti voi ajatella, että ammatin arvo määräytyy palkkanauhan mukaan.

Lukukausimaksujen voi ennustaa myös aiheuttavan aivovuotoa erinomaista maksutonta koulutusta tarjoaviin Ruotsiin ja Saksaan.

Lukukausimaksut esitetään myös ongelmattomana lisärahoituksena korkeakouluille. Perusteena on naiivi oletus sitä, ettei valtion budjettirahoitusta yliopistoille leikattaisi vähintään saman verran kuin kerätyt lukukausimaksut kartuttaisivat yliopiston kassaa. Juuri niin on käynyt esimerkiksi Australiassa. Ei ole olemassa mitään sellaista poliittista mekanismia, joka varmistaisi, ettei Australian tie olisi myös Suomen tie.

Kaikilla opiskelijoilla on tuoreessa muistissa, miten paljon painoarvoa poliitikkojen lupauksilla on koulutuksen suhteen.

Minna Suorsa
HYYn hallituksen jäsen
minna.suorsa@hyy.fi

Lisää uusi kommentti