Puhelin käteen luennolla!

28.03.2017

Käytät tusinaa sovellusta puhelimessasi, mutta toimivan Excel-taulukon tekeminen on ylivoimasta. Löydät vaivatta amerikkalaiset televisiosarjat suoratoistopalveluista, mutta oikean sähköisen tiedejournaalin paikantaminen on mahdottoman vaivalloista. Mediassa hehkutetaan pelialan nostetta, mutta olet itse pelikaupassa vain asiakkaan roolissa. Kuulostaako tutulta?

Tieto- ja viestintätekniikan lehtori Ari Myllyviita valittelee tuoreessa Yliopisto-lehdessä (2/17), miten diginatiivin käsite ohjaa koulumaailmaa harhaan. Internetin aikakaudella lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet eivät automaattisesti ole tietoteknisesti lahjakkaita. Peruskouluissa ja toisella asteella on tietoisesti panostettava digitaitojen opetukseen, jos niiden halutaan kehittyvän.

Niin kauan kun digitaidot eivät ole hallussa, ongelma valuu myös yliopiston puolelle. Digitaalinen humanismi ja poikkitieteellinen big datan hyödyntäminen eivät koskaan puhkea kukkaan, jos opiskelijoilla ei ole riittäviä valmiuksia.

Onneksi asiaan on herätty. Tänä vuonna Helsingin yliopisto käynnisti digiloikkahankkeen, jossa mukana olevat koulutusohjelmat suunnittelevat lupaavia uusia digitaalisia opetusvälineitä. Niitä ovat esimerkiksi virtuaalitodellisuusteknologian hyödyntäminen, yrityselämän ohjelmistotuotannon harjoittelu ja kurssitöitä automaattisesti tarkastavat algoritmit.



Digitaalisista alustoista on paradoksaalisesti yhtä aikaa puutetta ja ähky. HYYn hallituksen puheenjohtaja Laura Luoto nosti asian esille yliopiston Oppimisseikkailun päätöspuheenvuorossa maaliskuussa. Kurssiin liittyvää tietoa saattaa joutua metsästämään Weboodista, Moodlesta, tiedekunnan ja koulutusohjelman nettisivulta, sähköpostista, erilliseltä kurssisivulta, yliopiston wikialustalta, Opinderista ja Flammasta. Niiden lisäksi opiskelijat käyttävät epävirallisia alustoja, kuten opiskelijoiden omia Facebook- ja WhatsApp-ryhmiä. Samalla kun opiskelijoihin liittyvä data aukeaa, markkinoille tulee myös kaupallisia toimijoita.

Avoimen yliopiston johtaja Jaakko Kurhila on kutsunut digitalisaatiota savuverhoksi, jonka avulla voi kehittää opettamista kokonaisuutena. Sähköiset alustat edesauttavat ongelmalähtöistä oppimista, vertaisoppimista ja ”käännetty luokkahuone” -ajattelua, jossa olennaiset tehtävät ja materiaalit ovat opiskelijan käytössä ennen kontaktiopetusta. Ideaalitilassa opiskelija ei käytä luentotilanteessa puhelintaan snäppäämiseen, vaan hyödyntää opetukseen liittyvää mobiilisovellusta.

Samaan aikaan tulee kehittää jo olemassa olevia sähköisiä peruspalveluita ja kokeilla uusia innovaatioita ja toimivimpia sähköisiä opetusmuotoja. Kärjet kehittyvät hankkeilla ja rahapanostuksilla, mutta kulttuurin kokonaismuutos vaatii työtä ja innostusta ruohonjuuritasolla.

On opiskelijoiden tehtävä vakuuttaa opetushenkilökunta siitä, että sähköiset alustat keventävät työkuormaa ja parantavat oppimistuloksia, vaikka niiden käyttöönotto vaatiikin hetkellisesti epämukavuusalueelle astumista. Esimerkiksi sähköinen tenttiakvaario joustavine tenttimisaikoineen helpottaa perheellisen opiskelijan opintoja ja samaan aikaan vähentää yksikön työkuormaa, kun tarve perinteisiin paperitentteihin vähenee. Tenttiakvaario lisää myös kurssikirjojen saatavuutta, koska kaikki kurssin suorittajat eivät hamstraa kirjoja samaan aikaan juuri ennen tiedekuntatenttiä.

Helsingin yliopisto sijoittui taas kerran maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon QS World University Rankings -vertailussa. Yliopiston on tähdättävä huippuyliopistoksi myös opetuksessa.

Onnistunut digiloikka voi tehdä siitä totta.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Lisää uusi kommentti