Vaikuttamistyötä opiskelijan kaupungin parhaaksi

15.10.2018

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja samalla se on suomalaisten olohuone. Helsinki on täällä työskentelevien, opiskelevien ja asuvien kaupunki. Helsinki on meidän yhteinen kaupunkimme.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on aina ollut tiivis yhteys kaupunkiin. Kaikille lienee tänä päivänä ilmeistä, että yliopistot ovat nykyaikaisen kaupungin vetäviä voimia. Elinkeinoelämämme, tutkimuksemme ja kulttuurimme olisivat kaikki paljon köyhempiä ilman Helsingin yliopistoa. Opiskelijat tuovat muutosta myös siihen, miten kaupunkiamme johdetaan.

Olin itse HYYn vihreiden edustajana edustajistossa. Olin aktiivina HYYn sosiaalipoliittisessa jaostossa, jossa vaikutimme muun muassa perheellisten opiskelijoiden sosiaaliseen tilanteeseen ja perhepalveluihin, opiskelija-asumiseen, toimeentuloon, mielenterveyspalveluihin ja psykososiaaliseen tukeen sekä vammaisten opiskelijoiden liikkumiseen ja kaupungin esteettömyyteen. Järjestimme tilaisuuksia, haastoimme ja kirjoitimme.

On ollut ilo huomata, etteivät tällaiset vaikuttamisen tavat ole kadonneet mihinkään. Vaikuttaminen ylioppilaskunnassa on melko samanlaista kuin se vaikuttamistyö, mitä teen parhaillani koko Helsingin näkökulmasta. Ylioppilaskunnassa tehtävä työ on tehostunut ja opiskelijoiden viesti kuuluu yhä kirkkaammin myös Helsingin johdolle. Näillä viesteillä on paljon merkitystä siinä, millaiseksi kaupunkimme muovautuu.

Mitä tällaisten viestien vastaanottaja ajattelee opiskelijoiden viesteistä? Sitä, että ne ovat punnittuja ja hyvän päätöksenteon lopputulos. Niistä asioista on väitelty ja väännetty. Ja niistä on ennen kaikkea välitetty.

HYYltä tulevista viesteistä tietää, että ne tulevat toimijoilta, jotka on valittu edustamaan niitä moninaisia ääniä, joita opiskelijat itse edustavat. Tiedämme, että opiskelijat välittävät siitä, kuka heitä edustaa. Tällaisia tahoja on syytä kuunnella vakavasti. Viestien vastaanottamista ei varmasti vaikeuta sekään, että päättäjistä suuri osa on myös HYYn kasvatteja.

Jos yhden tällaisen päättäjän muistelu sallitaan, niin muistan kun palasin vuonna 1997 Erasmus-vaihdosta Berliinistä. Olin eronnut avopuolisostani vaihdon aikana ja palasin Helsinkiin ilman kotia, minne mennä. Opinnotkaan eivät oikein sujuneet ja päätin hakea projektitutkijan töitä, jotta saisin muuta ajateltavaa. HYY vei mukanaan. Tein HYYlle selvityksen opiskelijoiden hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Näillä selvityksillä on nykyäänkin tärkeä rooli opiskelijoiden tilanteen hahmottamisessa.

Nyt syksyllä, kun kävelen töihin Senaatintorin läpi, näen opintojaan aloittavia fuksiryhminä. Sitä ennen olen ohittanut vanhan sosiologian laitokseni Unioninkadulla ja Valtiotieteellisen tiedekunnan - rakennuksen, jossa olin lukiolaisena Iho- ja sukupuolitautien klinikalla töissä. Sosiologian opinnot aloitin Franzeniassa, joka on nykyisin kaupungin päiväkoti. Kaupunki on muuttunut valtavasti, mutta HYYn toiminta jatkuu vahvana. On hyvä, että osa asioista muuttuu ja osa ei. Opiskelijat itse ovat kuitenkin muutoksen puolella - ja se on hyvä.

Sanna Vesikansa

Kirjoittaja on Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari. HYYssä Vesikansa toimi vuosina 1994-1997 projektitutkijana, edustajiston jäsenenä sekä sosiaalipoliittisen jaoston jäsenenä.  

Lisää uusi kommentti