Yhteisöllisyyttä, mutta kenelle?

18.12.2018

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta täytti tänä vuonna 150 vuotta. Tällä varsin kypsään ikään ehtineellä ylioppilaskunnalla on takanaan vaiheikas nuoruus. Jo 1800-luvulla ylioppilaat olivat rakentamassa tätä maata sekä luomassa sille kirjakieltä, lippua, Maamme-laulua ja identiteettiä. Ylioppilaita taisteli sisällisodassa molemmilla puolilla ja sodan jälkeen ylioppilaat osallistuivat maan poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vakiinnuttamiseen. 1950-luvulla ylioppilaat huolestuivat kehitysmaiden tilanteesta ja olivat tuomassa kehitysavun Suomeen. 

Opiskelijaradikalismi kukoisti, kun ylioppilaskunta täytti 100 vuotta. Vanha Ylioppilastalo vallattiin, koska ylioppilaskunnan katsottiin olevan irtautunut opiskelijan arjesta. Ylioppilaskunta koettiin tärkeäksi, mutta etäiseksi yhteisöksi. Toisin kuin 50 vuotta sitten, tänä juhlavuonna ylioppilaskunta on korostanut tarvetta yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä yhdenvertaisuuteen. On mietitty, kuinka kaikki opiskelijat pidetään mukana.

Ylioppilaskunta on kuin pieni kunta kaupungin sisällä. Se kokoaa yhteen eri puolilta maata ja maailmaa tulleet opiskelijat sekä  tarjoaa yhteisön, turvaverkon ja hauskanpitoa. Yhteisöllisyyttä voi ajatella myös laajemmin, osana kaupunkiyhteisöä ja Suomea: sosiaalinen eriytyminen ja osattomuus ovat kasvavien kaupunkien haasteita. Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, yksinäisyys lisääntynyt ja asuinalueet alkaneet eriytyä toisistaan. Yhteisöllisyyden tarve korostuu ja siksi on tärkeää, että opiskelijoiden yhteisöllisyys ulottuu tässä kaupungissa myös oman yhteisön ulkopuolelle.

Uusi aika ei vaadi eristäytymistä omiin yhteisöihimme, vaan yhdessä tekemistä ja vastuun kantamista myös sellaisista ongelmista, jotka eivät sijaitse omalla takapihalla tai nurkan takana. Se vaatii lähimmäisyyden ja yhteisen uudelleenmäärittelyä. Yhteisöllisyyttä on katsottava laajemmin kuin oman yhteisön ominaisuutena. Uusi aika on nähtävä valmiutena puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja joukkovoimana sivistyksen ja ihmisarvon puolustamisessa.

Myös tulevaisuudessa ylioppilaskunnan on uskallettava olla radikaali sekä valmis aiheuttamaan myös pahennusta ja ravistelemaan olemassa olevia valtarakenteita, jos ne estävät kehitystä. Sen on uskallettava toimia yhteiskunnan heikompien puolesta sekä niiden, joiden elämää leimaa näköalattomuus ja osattomuus. Ylioppilaskunnan on osallistuttava yhteiseen tekemiseen, jolla rakennetaan parempaa kaupunkia kaikille ja uskallettava visioida suuria, vaatia mahdottomuuksia ja elää niitä todeksi.

Kun katson seuraavaa 150 vuotta, näen ylioppilaskunnan, joka käyttää yhteisöllisyyttään voimavarana yhdenvertaisuuden, kestävän kehityksen ja sivistyksen edistämisessä. Näen ylioppilaskunnan, joka toimii aktiivisesti opiskelijoille tärkeiden arvojen puolustajana kaupungissa ja yhteiskunnassa. Näen ylioppilaskunnan muuttamassa maailmaa.

Suvi Pulkkinen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja. Hän on opiskellut Helsingin yliopistolla koulutussosiologiaa ja -politiikkaa ja toimi opiskeluaikanaan aktiivisesti eri järjestöissä ja ylioppilaskunnassa. 

Kommentit

Matti
19.12.2018 11:50
Milloin HYY alkaa ajaa jäsentensä ihmisoikeuksia ja alkaa ajaa ihmisoikeuksia rikkovan pakkojäsenyyden poistoa laista?
patsm00re18
03.01.2019 05:03
things i wanted to say is that i really need some sleep and that this blog is starting to look good… https://games.lol/arcade/
patsm00re18
03.01.2019 05:16

Lisää uusi kommentti