Blogi

“Et löydä tanssilattialle ikinä
jos ei jalkapohjasi ole niin herkät
että osaat kulkea eteenpäin katsomatta
käärmeen ohi eikä se pelästy
vuorimännyn juurien ohi eivätkä ne vahingoitu”
 
- Pentti Saarikoski

Elämme aikaa, jolloin nuoret kokevat ilmastoahdistusta, aiheellista pelkoa maapallon puolesta. Politiikassa on puhuttu paljon valtiontaloudesta ja kasvavasta velasta. Kuitenkin liian pitkään on sivuutettu se todellinen velka, joka jää nuorten sukupolvien maksettavaksi. Ilmastonmuutos on lakaistu maton alle, ilmastonmuutos on ollut “se, joka jääköön nimeämättä” viitaten suosittuun nuorten fantasiakirjasarjaan.

Nuoret eivät nuku ihmiskunnan suurimman ongelman ohi. Maailmanlaajuisesti on järjestetty ilmastolakkoja, marsseja - muutos halutaan nyt. Myös Suomessa järjestetään valtakunnallinen opiskelijoiden Ilmastolakko 5.4. sekä Ilmastomarssi 6.4., joihin osallistuvilla opiskelijoilla on valtava mahdollisuus vaikuttaa. Vaikuttamisen puroista kasvaa jokia, mutta me tarvitsemme valtameren. Tarvitsemme rohkeaa ja radikaalia politiikkaa.

Kahdeksan eduskuntapuoluetta ovat päässeet jossain määrin konsensukseen ilmastopolitiikan merkittävyydestä. Harmi vain, että tavoitteet eivät ole olleet millään tasolla riittäviä. Viimeisimmän hallituskauden aikana ajettiin muun muassa lisäyksiä hakkuisiin, jotka toteutuessaan vähentäisivät tuntuvasti hiilinieluja. Suomen täytyy olla hiilineutraali jo 2030 mennessä, ja tämä vaatii hakkuiden vähentämisen lisäksi myös merkittäviä muutoksia energian tuottamiseen sekä yhteiskunnan vero- ja tukijärjestelmiin. Tietoisuutta teeman tärkeydestä täytyy lisätä sisällyttämällä ympäristökasvatusta eri koulutusasteilla opetussuunnitelmiin.

Vaikuttava ilmastopolitiikka ei saa jäädä Suomen rajojen sisäpuolelle. Suomen täytyy tehdä tulevalla Euroopan Unionin puheenjohtajuuskautena kaikkensa, ettei ilmasto lämpene 1,5 astetta enempää. Ilmastonmuutoksen voittaminen vaatii koko Euroopan nousemista yhteiseen rintamaan.

Tällä hetkellä katsomme sinisilmäisinä alas jyrkänteeltä. On aika tehdä päätöksiä, joita on aiemmin väistelty ja pakoiltu. Jos emme toimi nyt olemme jo luovuttaneet. Myös tulevaisuuden sukupolvilla on oikeus päästä tanssilattialle, vuorimännyn juuria vahingoittamatta.


Tämän takia vaadimme!

- Suomi hiilineutraaliksi 2030 mennessä.
- Yhteiskunnan vero- ja tukijärjestelmiä on pikaisesti muutettava ympäristö suojelevaksi.
- Kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa Euroopan unionissa.
- Ilmasto- ja ympäristökasvatuksen vakiinnuttaminen osaksi opetussuunnitelmia kaikilla koulutusasteilla.

Aleksi Rytkönen
Kirjoittaja on HYYn hallituksen ympäristövastaava

Eduskuntavaalit käydään sunnuntaina 14.4. HYYllä on vaaleihin kaksi korkeakoulupoliittista kärkeä: yliopistojen resurssit on turvattava kasvattamalla niiden julkista perusrahoitusta, ja korkeakoulutuksen on oltava maksutonta aivan kaikille.

Korkeakoulutuksen maksuttomuuden puolesta toimiminen on opiskelijaliikkeen ikuisuustaistelu. Valitettavasti vuodesta 2017 lähtien korkeakoulutus on ollut maksullista EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille kaikissa Suomen korkeakouluissa. Uudistus on ollut epäonnistunut niin korkeakoulujen kuin opiskelijoiden näkökulmasta. Lukuvuosimaksuista ei ole kertynyt korkeakouluille juurikaan tuottoja, kustannuksia kylläkin.*

Monille EU- ja ETA -maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille lukuvuosimaksut ovat luoneet merkittävän haasteen Suomessa opiskelulle.** Ei ihme - harvalla Suomessakaan syntyneellä osaavalla ja lahjakkaalla ihmisellä on vuosittain takataskussaan ylimääräistä 15000 euroa lukuvuosimaksua varten. Ilmeisesti maksuja kaikille opiskelijoille ehdottanut Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ja toisen korkeakoulututkinnon maksullisuutta ehdottanut Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi eivät tätä ymmärrä. Tutkimusten mukaan jo pieni lukuvuosimaksu vähentää vähävaraisten hakeutumista korkeakoulutukseen. Maksuton koulutus onkin paras tae koulutuksen saavutettavuudelle. HYY vaatii, että korkeakoulutus on säilytettävä maksuttomana ja EU- ja ETA -maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukuvuosimaksut poistettava.

Koulutuksen saavutettavuuden edistämisen lisäksi ylioppilaskunta kehottaa tulevaa hallitusta ottamaan yliopistoindeksin pysyvästi käyttöön ja tekemään tasokorotuksen yliopistojen julkiseen perusrahoitukseen. Tämä on tärkeää, koska me opiskelijat emme ole irrallaan muusta yliopistoyhteisöstä. Hyvinvointimme ja opintojemme sujuvuus on pitkälti riippuvainen siitä, miten yliopisto pärjää kokonaisuudessaan. Monet opiskelijoiden arjen haasteista - esimerkiksi ruuhkautuneet opiskelijapalvelut - johtuvat siitä, ettei yliopistoilla yksinkertaisesti ole tarpeeksi resursseja toimintansa pyörittämiseen. Nyt on aika muuttaa kurssia ja äänestää eduskuntaan päättäjiä, jotka ovat valmiita panostamaan korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Niiden merkitys hyvinvoinnillemme ja maapallon tulevaisuudelle on yksinkertaisesti korvaamaton.

HYY on mukana #siksitiede -kampanjassa. Se on Helsingin yliopiston aloittama, koko suomalaisen yliopistokentän eduskuntavaalikampanja tutkimukseen ja koulutukseen satsaamisen puolesta. #siksitiede -kampanjaan voi tutustua täältä. Kampanjan puitteissa kannattaa lähteä mukaan vaikuttamaan yliopistoystävällisemmän Suomen puolesta. Hyviä tapoja vaikuttaa on listattu Flammaan. Valkkaa omasi ja muista äänestää. Tehdään muutos yhdessä!

Tämän takia vaadimme! 

-Yliopistojen julkista perusrahoitusta on nostettava.

- Yliopistoindeksi on otettava käyttöön pysyvästi.

- Tutkintoon johtava koulutus on oltava maksutonta - aivan kaikille.

- Korkeakoulutuksen saavutettavuuden edistämiseksi on laadittava koulutuksellisen tasa-arvon ohjelma.

Paula Karhunen
Kirjoittaja on HYYn hallituksen kolmesta koulutuspoliittisesta vastaavasta.

*Avasimme EU - ja ETA -maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukuvuosimaksujen ongelmallisuutta Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa tammikuussa.

** Keräsimme syksyllä 2018 kansainvälisten opiskelijoiden ajatuksia lukuvuosimaksuista ja opiskelusta Suomessa. Ne voi lukea täältä.




Tämä teksti on osa blogisarjaa, jossa ylioppilaskunnan hallituslaiset avaavat ajatuksiaan HYYn kolmesta eduskuntavaalien vaikuttamiskärjestä.

Oikeutettua köyhyyttä?

Heikko tulotaso on kyllä opintojen aikana ihan ymmärrettävää. Kyllähän se sitten myöhemmin korvataan, kun korkeakoulutettu takoo miljoonia tilillensä. Sitä paitsi, nuorten pitää oppia aikuisiksi kovaan kylmään maailmaan.

On surullisen yleinen näkemys, että köyhyys korkeakouluopintojen aikana on oikeutettua. Tätä ajatusketjua viedään kuitenkin harvemmin loppuun asti. Tulevaisuuden miljoonat eivät paljoa lohduta, kun opiskelija jättää tarvitsemansa lääkkeet ostamatta tyhjän kukkaron vuoksi. Kun laskut siirtyvät perintään, on puhe ”sijoituksesta omaan tulevaisuuteen” oikeastaan silkkaa kettuilua. Suomalaisten elintaso ja asumisen laatu ovat yleisesti ottaen nousseet viime vuosikymmeninä, mutta opiskelijat ovat jääneet junasta laiturille. Opiskelijat ovat olleet tämän vuosikymmenen talouspolitiikan suurimpia häviäjiä. Samalla tämän päivän kolmikymppiset tulevat ansaitsemaan edeltäviä sukupolvia vähemmän, eikä korkeakoulutus enää takaa vakituista työpaikkaa.

Opiskelijat ovat   ainoa ihmisryhmä, joka pakotetaan velkaantumaan perustoimeentulonsa tähden. Käytännössä opiskelija ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, perustuslain takaamaan viimesijaiseen turvaan, ilman, että on ensin nostanut täydet opintolainat. Kyllä – jos opiskelija päättääkin ostaa ne tarvitsemansa lääkkeet, hän saattaa hyvinkin ostaa ne velkarahalla. Opiskelijat velkaantuvat nykypäivänä ennätystahtia ja yhä useampaa odottaa valmistumisen jälkeen 30 000 euron lasku.

On kestämätöntä kuvitella, että opiskeluaika on oikeutus köyhyydessä kärsimiselle. On tutkimuksin todistettu, että taloudellinen ahdinko vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseen terveyteen. 70 % opiskelijoistamme kertoo vaikutuksista myös opintojen etenemiseen: työnteko, jota suurin osa tekee vain turvatakseen perustoimeentulonsa, hidastaa opintoja. Korkeakouluissamme opiskelee nuori sukupolvi, joka valmistuu työelämään uupuneena, maansa myyneenä ja velkaantuneena. Näilläkö aineksilla rakennetaan Suomesta globaali edelläkävijä?

Yhdessä vaatimassa parempaa

Opiskelupiireissä toistuu usein jaettu ärtymys Kelaa kohtaan. Yrittäessä laskea Kelan laskurien avulla sallittua määrää ansiotuloa, lähettäessä selvityksiä opintojen edistymisestä ja pähkäillessä onko nyt oikeutettu toimeentulotukeen, jopa byrokratiaviidakon eräselviytyjä tuskastuu. Vaikka myös Kelalla olisi petrattavaa (lue esimerkiksi täältä, miten mielivaltaista Kelan avoliiton tulkinta puutteellisen ohjeistuksen vuoksi on), olisi suurin osa valituksista syytä kuitenkin kohdentaa Arkadianmäelle. Suuret linjat siitä, millainen opiskelijan toimeentulon pohja todella on, päätetään eduskunnassa - ei Kelassa. Ja nämä linjat eivät ole lähiaikoina olleet opiskelijoille kaunista katseltavaa – niiden seurauksena noin puolet Helsingin yliopiston opiskelijoista elää köyhyysrajan alapuolella.

Vaalikeväänä 2019 HYY on yhdessä koko opiskelijaliikkeen kanssa vaatimassa parempaa.

Kun sosiaaliturvauudistus on lähes jokaisen puolueen kärkitavoitteissa, on aika keskustelulle opiskelijoiden toimeentulon tilasta otollinen. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on luotu hyvin erilaisena aikana. Tarve kokonaisvaltaiselle uudistukselle on huutava ja opiskelijat ovat tämän joukon äänekkäässä eturivissä. Me tarvitsemme sosiaaliturvan uudistuksen ja me tarvitsemme opiskelijat osaksi sitä. Pitkällä tähtäimellä vain vastikkeeton perustulo voi aidosti vastata nykymaailman kansalaisen tarpeisiin, joissa opiskelu, työelämä, yrittäjyys ja kevytyrittäjyys, vanhempainvapaat, sairaslomat ja lukemattomat muut elämäntilanteet sekoittuvat ja tarve vakaalle, turvalliselle toimeentulopohjalle kasvaa.

Mutta kuten viimeisin sotesoppa on osoittanut, suuret muutokset eivät synny nopeasti. Opiskelijoilla ei kuitenkaan ole varaa odottaa. Jokainen odotettu päivä on euroja pois opiskelijan lompakosta. Tämän vuoksi lyhyemmän aikavälin, oikeastaan aivan juuri nyt heti –aikavälin, tavoitteemme on nostaa opintorahaa sadalla eurolla kuukaudessa. Tämä tekisi opintorahaan lopulta vain maltillisen noston verrattuna siihen, mitä se ennen 2017 leikkauksia oli. Yleinen hintataso kasvaa, vuokratasosta puhumattakaan. Eikö olisi kohtuullista ottaa opintoraha tähän trendiin mukaan?

Samalla tahdomme muistuttaa siitä, että yleinen asumistuki, jonka piiriin opiskelijat siirtyivät, on kaiken oikeustajun vastaisesti ruokakuntakohtainen etuus. Asumistuki on tuotava 2000-luvulle ja tunnustaa se tosiasia,etteivät kämppiksen tulot kerry yhteiseen kolikkopossuun. Uuden eduskunnan tulee saattaa maaliin yleisen asumistuen henkilökohtaisuus.

Vakaa ja riittävä toimeentulo antaa opiskelijalle pohjan, jonka päälle elämänsä rakentaa. Se on tärkeintä, mitä yhteiskunta voi Suomen tulevaisuuden osaajille tarjota.

Tämän takia vaadimme!

→ Yleinen asumistuki on muutettava henkilökohtaiseksi, jotta asuinkumppanin tulot eivät vaikuta tuen määrään
→ Opintorahaa on korotettava 100 eurolla kuukaudessa
→ Opiskelijoiden on oltava mukana sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa.
→ Paras tapa uudistaa sosiaaliturvajärjestelmä on vastikkeeton perustulo.

Anna Lemström
Hallituksen toimeentulokysymyksistä vastaava jäsen

Lue lisää Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijoiden toimeentulotilanteesta.

Olipa kerran joukko innostuneita, mutta vähän epävarmoja opiskelijoita. Heidän tehtävänään oli yhteistyössä opiskeluterveydenhuollon kanssa edistää kanssaopiskelijoiden terveyttä. Kuitenkaan heillä ei ollut juuri omaa kokemuspohjaa enempää tietoa siitä, miten kanssaopiskelijat voivat ja mitkä heidän terveydelliset haasteensa olivat. Siksi tehtävästä oli vaikeaa saada otetta, mikä turhautti.

Turhautumisesta kasvoi halu selvittää, mitä kanssaopiskelijoille todellisuudessa kuuluu. Syksyllä 2018 HYY, joka rekrytoi ja tukee YTHS:n terveystyöryhmien opiskelijaedustajia tehtävissään, järjesti heille työpajan, jossa yhdessä kehittäen syntyi hyvinvointikysely. Kyselyn tehtävänä on vastata kysymykseen: miten Helsingin yliopiston opiskelijat voivat?

Kansallisesta Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta tiedämme, että korkeakouluopiskelijoista jopa 30 prosenttia raportoi kärsivänsä psyykkisistä vaikeuksista. Tutkijoiden Juhani Saaren ja Tiia Villan mukaan opiskelijoiden toimeentulo-ongelmien kroonistuminen sekä yksinäisyys ja läheisten keskustelutuen puute selittävät psyykkisen oireilun kasvua 2000-luvun alkuun verrattuna. Toimeentulo-ongelmien edessä yliopisto on voimattomampi kuin kamppailussa yksinäisyyttä vastaan. Kokevatko Helsingin yliopiston opiskelijat kuuluvansa ryhmään?

Yliopiston tasolla hyvinvointikyselyn tuloksia voidaan hyödyntää koko yliopistoa koskevien päätösten valmistelussa. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun vuonna 2021 käyttöön otettava yliopistojen uusi rahoitusmalli ohjaa niitä saamaan mahdollisimman suuren osan opiskelijoista valmistumaan tavoiteajassa. Hyvinvoiva opiskelija pystyy opiskelemaan sujuvasti.

Tiedekuntatasolla tuloksia voidaan tarkastella itsenäisesti ja suhteessa muiden tiedekuntien keskiarvoihin. Missä asiassa omalla tiedekunnalla on parannettavaa ja missä on varaa jakaa tietämystä muille? Tarttumalla löydettyihin heikkouksiin ja päättämällä, miten tilanne saadaan parannettua sekä panostamalla suunnitelmallisesti ja päämäärätietoisesti valittuihin keinoihin, opiskelijoiden hyvinvointia voidaan parantaa ja samalla yliopiston päämääriä edistää.

Jotta kaikki tämä olisi mahdollista, HYYn hyvinvointikysely tarvitsee vakuuttavan määrän vastaajia. Suurkiitos sinulle, joka olet jo vastannut kyselyyn! Jos et ole vielä vastannut, teethän sen viipymättä. Sen lisäksi, että autat HYYtä ja terveystyöryhmien opiskelijaedustajia tekemään vaikuttavampaa edunvalvontaa sinun ja kanssaopiskelijoiden puolesta, voit vastattuasi kyselyyn osallistua hyvinvointiaiheisten tuotepalkintojen arvontaan!

Nyt maaliskuussa HYY etsii jälleen uusia opiskelijaedustajia terveystyöryhmiin. Tällä kertaa he eivät jää omien ja lähipiirinsä käsitysten varaan, vaan he saavat käyttöönsä HYYn hyvinvointikyselyn datan oman tiedekuntansa opiskelijoista. He ovat toivottavasti yhtä innokkaita kuin edeltäjänsä, mutta tiedon turvin entistäkin varmempia.

Vastaa HYYn hyvinvointikyselyyn täällä (kysely sulkeutuu 31.3.):
http://bit.ly/hvkysely

Hae terveystyöryhmän opiskelijaedustajaksi (haku päättyy 24.3.):
https://hyy.helsinki.fi/fi/terveystyoryhmahaku

Sofia Lindqvist
HYYn asiantuntija (asuminen, terveys, kaupunki)

Opetus- ja kulttuuriministeriön Visio 2030 -tiekartan toimeenpanosuunnitelma julkaistiin tammikuun lopussa. On ilo, että sen puitteissa pyritään kehittämään korkeakoulujen henkilöstön hyvinvointia: “Korkeakoulut Suomen parhaiksi työpaikoiksi” on yksi tiekartan kehittämisohjelmista.

Henkilöstön lisäksi opiskelijoiden hyvinvointi vaatii huomiota. Elämme monen tekijän ristipaineessa. Opintojen suorittamisen ohessa meidän pitäisi hankkia toimeentulo, luoda tulevaisuuden työllistymistä edistäviä verkostoja ja pelastaa maailma. Ei ihme, että tutkimusten mukaan kolmannes meistä ei voi psyykkisesti hyvin.*

Valitettavasti Visio 2030 -työn tulokset ovat omiaan aiheuttamaan meille entistä enemmän pahoinvointia. Vision puitteissa valmisteltiin myös yliopistojen uusi rahoitusmalli, joka astuu voimaan vuonna 2021. Rahoitusmalli palkitsee yliopistoja sen mukaisesti, kuinka paljon opiskelijoita niistä valmistuu, ja miten he valmistuvat. Eniten yliopistot tulevat saamaan valtiolta rahoitusta niistä opiskelijoista, jotka valmistuvat tavoiteajassa. Vähiten korkeakoulut taas tienaavat niistä opiskelijoista, jotka suorittavat toista tutkintoaan.**

Yliopistoilla on siis pian uusia taloudellisia kannusteita saada opiskelijat opinahjosta mahdollisimman ripeästi pihalle. Tämä tulee varmasti vaikuttamaan paljon myös opiskelun arkeen. Toivomme ylioppilaskunnassa, että tutkintojen suorittamista edistetään opiskelijaystävällisillä keinoilla. Emme kaipaa keppejä vaan satsauksia hyvinvointiimme. Niitä ovat muun muassa riittävät opintopsykologipalvelut, joustavat opiskelumuodot sekä häirinnästä ja kiusaamisesta vapaa oppimisympäristö.  Valmistumistamme edistää myös laadukas opintojen ohjaus. Työ sen kehittämiseksi on Helsingin yliopistossa onneksi jo aloitettu. Tästä esimerkkinä on nyt helmikuussa avattu opiskelijoiden oma Ohjauskulma!***

Opiskelijan ohjauksen ja hyvinvoinnin edistämisen lisäksi alalta toiselle siirtymisen sujuvoittaminen tulee korkeakouluille ajankohtaiseksi. Kun valtiovalta hankaloittaa toisen tutkinnon suorittamista ensikertalaiskiintiöiden lisäksi korkeakoulujen rahoitusmallin kautta, on opiskelijan tärkeää voida vaihtaa suuntaa kesken opintojen. Harva meistä tietää ensimmäistä opiskelupaikkaa hakiessaan, mitä todellisuudessa haluaa vanhempana opiskella tai tehdä työkseen.

Tehdään koko yliopistoyhteisönä yhdessä töitä sen eteen, että rahoitusmalliin sopeutuminen toteutetaan Helsingin yliopistossa mahdollisimman opiskelijaystävällisesti!

Aleksi Rytkönen
Kirjoittaja on yksi kolmesta HYYn hallituksen koulutuspoliittisesta vastaavasta.


*YTHS:n korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016 http://www.yths.fi/kott2016

**Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote korkeakoulujen uudesta rahoitusmallista 17.1.2019
https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korkeakouluille-uusi-rahoi... ja ylioppilaskuntien vuoden 2018 syksyllä julkaisema kannanotto aiheesta: https://hyy.helsinki.fi/fi/content/laadukasta-osaamista-ja-monialaisia-i...

*** Opiskelijoiden oma Ohjauskulma avautuu Kaisa-taloon helmikuussa 2019. Kulmassa opiskelijat saavat matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa muun muassa hyvinvointiin, työnhakuun ja digitaitoihin liittyen.
https://guide.student.helsinki.fi/fi/artikkeli/ohjauskulma


Helsingin yliopiston ylioppilaskunta täytti tänä vuonna 150 vuotta. Tällä varsin kypsään ikään ehtineellä ylioppilaskunnalla on takanaan vaiheikas nuoruus. Jo 1800-luvulla ylioppilaat olivat rakentamassa tätä maata sekä luomassa sille kirjakieltä, lippua, Maamme-laulua ja identiteettiä. Ylioppilaita taisteli sisällisodassa molemmilla puolilla ja sodan jälkeen ylioppilaat osallistuivat maan poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vakiinnuttamiseen. 1950-luvulla ylioppilaat huolestuivat kehitysmaiden tilanteesta ja olivat tuomassa kehitysavun Suomeen. 

Opiskelijaradikalismi kukoisti, kun ylioppilaskunta täytti 100 vuotta. Vanha Ylioppilastalo vallattiin, koska ylioppilaskunnan katsottiin olevan irtautunut opiskelijan arjesta. Ylioppilaskunta koettiin tärkeäksi, mutta etäiseksi yhteisöksi. Toisin kuin 50 vuotta sitten, tänä juhlavuonna ylioppilaskunta on korostanut tarvetta yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä yhdenvertaisuuteen. On mietitty, kuinka kaikki opiskelijat pidetään mukana.

Ylioppilaskunta on kuin pieni kunta kaupungin sisällä. Se kokoaa yhteen eri puolilta maata ja maailmaa tulleet opiskelijat sekä  tarjoaa yhteisön, turvaverkon ja hauskanpitoa. Yhteisöllisyyttä voi ajatella myös laajemmin, osana kaupunkiyhteisöä ja Suomea: sosiaalinen eriytyminen ja osattomuus ovat kasvavien kaupunkien haasteita. Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, yksinäisyys lisääntynyt ja asuinalueet alkaneet eriytyä toisistaan. Yhteisöllisyyden tarve korostuu ja siksi on tärkeää, että opiskelijoiden yhteisöllisyys ulottuu tässä kaupungissa myös oman yhteisön ulkopuolelle.

Uusi aika ei vaadi eristäytymistä omiin yhteisöihimme, vaan yhdessä tekemistä ja vastuun kantamista myös sellaisista ongelmista, jotka eivät sijaitse omalla takapihalla tai nurkan takana. Se vaatii lähimmäisyyden ja yhteisen uudelleenmäärittelyä. Yhteisöllisyyttä on katsottava laajemmin kuin oman yhteisön ominaisuutena. Uusi aika on nähtävä valmiutena puuttua yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja joukkovoimana sivistyksen ja ihmisarvon puolustamisessa.

Myös tulevaisuudessa ylioppilaskunnan on uskallettava olla radikaali sekä valmis aiheuttamaan myös pahennusta ja ravistelemaan olemassa olevia valtarakenteita, jos ne estävät kehitystä. Sen on uskallettava toimia yhteiskunnan heikompien puolesta sekä niiden, joiden elämää leimaa näköalattomuus ja osattomuus. Ylioppilaskunnan on osallistuttava yhteiseen tekemiseen, jolla rakennetaan parempaa kaupunkia kaikille ja uskallettava visioida suuria, vaatia mahdottomuuksia ja elää niitä todeksi.

Kun katson seuraavaa 150 vuotta, näen ylioppilaskunnan, joka käyttää yhteisöllisyyttään voimavarana yhdenvertaisuuden, kestävän kehityksen ja sivistyksen edistämisessä. Näen ylioppilaskunnan, joka toimii aktiivisesti opiskelijoille tärkeiden arvojen puolustajana kaupungissa ja yhteiskunnassa. Näen ylioppilaskunnan muuttamassa maailmaa.

Suvi Pulkkinen

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja. Hän on opiskellut Helsingin yliopistolla koulutussosiologiaa ja -politiikkaa ja toimi opiskeluaikanaan aktiivisesti eri järjestöissä ja ylioppilaskunnassa. 

Kuvassa Noora Paakki nojaa kaiteeseen vanhan talon portaikossa

Pystyt varmasti muistuttamaan mieleesi ne tunteet, joita koit saadessasi tiedon: ”Onneksi olkoon, sinut on hyväksytty opiskelemaan!” Tunteet saattoivat olla kutkuttavan jännittäviä, ehkä vähän pelonsekaisiakin, mutta pohjimmiltaan varmasti innokkaita, iloisia ja tyytyväisiä. Opiskelun alettua mukaan astui kuitenkin monet realiteetit opiskeluajan haastavuudesta ja kuormittavuudesta. Opiskeluajan äärimmäistä stressaavuutta ei käy kieltäminen - sen pyörteissä elämänhallintataidot saavat suuren roolin.

Opiskelun aikana sekä ulkoiset että sisäiset odotukset usein kasvavat ja stressinsieto ja -hallintakyvyt joutuvat koetukselle. Myös aivotyöskentely nousee uuteen ulottuvuuteen ja elämänhallintataidot punnitaan. Puhumattakaan siitä, jos opiskeluaikaa täydennetään vielä samanaikaisesti palkkatyötä tekemällä: yliopisto-opiskelijoista ja ammattikorkeakouluopiskelijoista yli puolella on työsuhde opintojen ohessa. Näiden tekijöiden lisäksi myös muut elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin sekä yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyvät seikat vaikuttavat opiskeluaikana koettuun kuormitukseen. Kaiken kaikkiaan tämä paletti on todellinen haaste kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. 

Näitä opiskeluaikaisia haasteita pohtiessa on syytä miettiä, millä tavoilla kuormitusta voisi lieventää ja tehdä haastavasta elämän jaksosta himpun verran kevyemmän. Päteekö vanha sanonta ”raskas työ vaatii raskaat huvit” tässä kohtaa? Mielestäni ennemminkin ”raskas työ vaatii entistä raskaammin huomiota hyvinvoinnista huolehtimiseen”.

Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimiseen on monia keinoja. Aiemmin mainitsemaani vanhaan sanontaan liitetään usein viittaus päihteiden käytöstä rentoutumiskeinona. On kiistaton tosiasia, että bileet ja päihteiden käyttö ovat osa opiskelijakulttuuria, mutta nykyisin opiskelijat käyttävät entistä vähemmän päihteitä ja raittiiden yliopisto-opiskelijoiden määrä on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2000 lähtien. Päihteiden käytön ei ole todettu keventävän kuormitusta pitkäaikaisesti, vaan ainoastaan satunnaisesti ja lyhytaikaisesti. Siksi ajatukset on syytä kääntää muihin stressinhallintakeinoihin.

Lyhytkestoisten stressin lieventämisen tapojen sijaan parhaaksi on osoitettu sellaiset keinot, joita on mahdollista toteuttaa osana arkea, päivän mittaan, iltaisin tai viikonloppuisin. Lisäksi on osoitettu, että vapaa-ajan toiminnot eivät välttämättä ole itsessään palauttavia. Niihin liittyvät psykologiset kytkennät, kuten ajatusten irrottaminen arjesta ja työstä, rentoutuminen, itsensä kehittäminen ja tunne siitä, että ohjat ovat omissa käsissä lisäävät jaksamista.

Jokaisen on hyvä pohtia ja tunnistaa ne kuormitusta ja stressiä lieventävät keinot, jotka toimivat juuri itselle ja palauttavat opiskelussa kulutettuja voimavaroja. Voisivatko juuri sinulle sopivia arjen pakomatkoja olla esimerkiksi

  • liikkuminen tai pelaaminen
  • luonnosta nauttiminen
  • käsitöiden tekeminen tai askartelu
  • kulttuuri- tai taideharrastus, ehkä elokuvat
  • ystävien, perheen tai lemmikin kanssa vietetty yhteinen aika
  • kirjoittaminen tai valokuvaaminen
  • sudokujen tai sanaristikoiden täyttäminen
  • tarpeellinen päämäärätön vetelehtiminen tai joutenolo?

Muistathan, että raskas työ vaatii entistä lujempaa huomion suuntaamista omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Keskity sen vuoksi niihin asioihin, joiden avulla juuri sinä palaudut ja rentoudut aidosti arjen pyörteissä.

 
Kirjoittaja:
Noora Paakki
hankesuunnittelija, Nyyti ry
KUPLA –hanke
 
 
Lähteet: 
 
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. http://www.yths.fi/filebank/4300-KOTT_uusin_2016.pdf 
 
Sonnentag & Fritz 2007. The Recovery Experience Questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology, 12, 204– 221.
 
Tilastokeskus: Koulutustilastot - Opiskelijoiden työssä käynti 2015. https://www.stat.fi/til/opty/2015/opty_2015_2017-03-17_fi.pdf 

Kaatunut mehulasi oli minulle se kuuluisa viimeinen pisara. Olin ottamassa tavalliseen tapaan Porthanian Unicafessa ruokaa ja samalla töytäisin juomalasini kumoon. Purskahdin hysteeriseen itkuun, kun tuijotin kyynelien läpi mehussa lilluvaa lounastani.

Järjestössä, jonka puheenjohtajana toimin tällöin oli tapahtunut yllättävä kriisitilanne. Myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta ja toimittajien vaikeisiin kysymyksiin vastaaminen oli yllättävän raskasta. Samaan aikaan olin huolissani siitä, uskaltaisiko kukaan enää tulla tapahtumiimme ja miten koko tilanne vaikuttaa siihen, haluaako kukaan lähteä järjestön toimintaan enää mukaan.

Ystäväni, jonka kanssa olin tullut lounaalle, ohjasi minut läheiseen pöytään istumaan. Unicafen kassahenkilö vei pilalla olevan annokseni pois ja toi tilalle uuden – ja ison kasan nenäliinoja. Sekä ystäväni että tämä täysin tuntematon Unicafen työntekijä kysyivät vilpittömästi kaksi asiaa: ”Onko kaikki hyvin ja voinko auttaa jotenkin?”

HYYn #kaikkihyvin?-kampanjan tarkoituksena on vähentää mielenterveyden oireiluun liitettyä stigmaa ja avun hakemiseen liittyvää pelkoa. Jopa 30% korkeakouluopiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista. Haluan kuitenkin alleviivata sitä, että meistä jokaisella on mielenterveys ja on täysin normaalia, että välillä oma olo koetaan paremmaksi ja välillä huonommaksi. Yleisin diagnosoitu mielenterveyden häiriö opiskelijoilla on masennus, mutta sen lisäksi me kaikki voimme kokea elämämme aikana myös lievempiä oireita: unettomuutta, ahdistuneisuutta, eristäytyneisyyttä, stressiä ja itsetunto-ongelmia. Vaikka puhutaan lievemmistä oireista, ovat nämä yhtä lailla mielenterveyttä horjuttavia asioita ja niihin on yhtälailla oikeus hakea apua.

Suomen Mielenterveysseura tarjoaa koulutuksia mielenterveyden ensiavusta.Tänä keväänä HYY järjesti Mielenterveyden ensiapu 2 -koulutuksen, jonka painopisteenä on antaa koulutukseen osallistuville valmiuksia avun tarjoamiseen ja hoitoon ohjaamiseen. Viikonlopun mittaisen koulutuksen meille piti Päivi Kohta, joka työskentelee asiantuntijana myös Nyytissä. Me osallistujat saimme paljon tietoa yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen se, miten tärkeä keino asioista puhuminen on niin oireista kärsivän auttamisen kuin haitallisen stigman vähentämisenkin kannalta.

On tyypillistä, että ensioireita vähätellään tai niitä ei tunnisteta. Varhainen puuttuminen on tärkeä viesti muilta ihmisiltä, että oireilun kanssa ei tarvitse selvitä yksin ja siinä ei ole mitään hävettävää. Varhainen puuttuminen voi myös nopeuttaa hoitoon pääsyä ja täten myös toipumista.

Haavoittuva mieli – tunnista ja tue -käsikirjassa kuvataan mielenterveyden ensiavun askeleet, joista voi olla apua toisen tukemisessa:

  1. Lähesty, arvioi ja auta kriisitilanteessa eli kysy, onko kaikki hyvin
  2. Kuuntele avoimena ja tuomitsematta
  3. Tue ja tarjoa tietoa
  4. Kannusta huolehtimaan itsestä
  5. Rohkaise tarvittaessa hakemaan ammattiapua

Auttaessa muita, muista myös pitää huoli itsestäsi sillä auttamisen ei pidä myöskään kuormittaa liikaa auttajaa. Kannattaa huomioida sekin, että auttamiseen ei oikeasti ole suoraa struktuuria, miten se tulisi tehdä, tai “oikeita” sanoja. Tärkeä huomio on myös se, että auttaja ei kysymällä pahenna tilannetta tai vaikkapa itsemurhasta puhuminen ei rohkaise sen toteuttamiseen – tilanne on päinvastoin. Kysymällä osoitat vilpitöntä huolta ja välittämistä toisesta ihmisestä.

En muista vieläkään, maksoinko kyseistä lounasta ikinä, mutta sen muistan, miten minua kohdeltiin. Samana päivänä rohkaistuin hakemaan keskusteluapua. Sain lyhyen ajan päähän ensin soittoajan YTHS:n psykologille ja nopean kriisiajan psykologin vastaanotolle. Keskusteluapu auttoi minua käsittelemään tapahtunutta.

Järjestötoiminta on parhaimmillaan mielenterveyttä edistävää toimintaa. Järjestöissä ja osakunnissa pääsee tekemään mielekkäitä asioita opiskelijayhteisön eteen, kehittämään omaa osaamista ja luomaan läheisiä ihmissuhteita. Pahimmillaan järjestötoimintakin voi uuvuttaa tekijänsä. Sinä, minä, kuka tahansa meistä voi kysyä opiskelukaverilta, että ”onko kaikki hyvin?” tai ”minä olen huomannut, ettei kaikki ole ok, voinko auttaa jotenkin?”.

Laura Wathén
HYYn hallituksen jäsen 2018, hallituksen puheenjohtaja 2019

Laura Wathén

Lähde: Kitchener, B., Jorm, A., Kelly, C., Lassander, M., & Karila-Hietala, R. (2015) Haavoittuva mieli – tunnista ja tue. Mielenterveyden ensiapu 2. Suomen Mielenterveysseura.

HYYn viestintäharjoittelija Saana Lehtinen ison alppiruusupensaan edessä

Vain 66 % korkeakouluopiskelijoista kokee henkisen hyvinvointinsa hyväksi, kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemä tutkimus. Samaisen terveystutkimuksen mukaan noin kolmasosalla opiskelijoista on psyykkisiä vaikeuksia.

Opiskelijoiden kokemien mielenterveydellisten ongelmien yleistyminen on huolestuttavaa. Kun pohtii opiskelijan elämäntilanteeseen liittyviä kuormittavia tekijöitä, mielen horjuminen ei hämmästytä. Jatkuva huolehtiminen opintojen etenemisestä ja esimerkiksi rahan riittämisestä uuvuttavat. Moni opiskelija työskentelee osa-aikaisesti opintojensa ohella, mikä tuo arkeen lisää stressiä. Arkipäivät kuluvat luentosaleissa ja tenteissä, viikonloput töissä. Kun moni vakituisessa työssä käyvä viettää joululomaansa, opiskelija tekee usein töitä ja lähettää hakemuksia kesätyöpaikkoihin, joiden hakuprosessi alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Vapaa-ajan, työn ja opiskelun raja on häilyvä. Toisinaan opiskelijan arki käy niin uuvuttavaksi, että arjesta tarvitsee lomaa.

Uuvuin opiskeltuani pari vuotta unelma-alaani. Tätä ennen olin muuttanut edellisen opiskelupaikkani perässä satojen kilometrien päähän kotikaupungistani Helsingistä, pettynyt opintoihini, lukenut taas pääsykokeisiin, saanut uuden opiskelupaikan ja muuttanut takaisin Helsinkiin. Olin uudesta opiskelupaikastani kiitollinen ja onnellinen. Halusin ottaa opiskelijaelämästä kaiken irti ja tiiviin opiskelutahdin lisäksi lähdin mukaan ainejärjestötoimintaan. Opiskelun ja järjestötoiminnan ohella kalenteriani täytti fyysisesti raskas osa-aikatyö, jossa työpäivät venyivät toisinaan kymmentuntisiksi. Arjessa oli jatkuvasti läsnä muitakin stressinaiheita.

Jälkiviisaana pystyn näkemään loppuunpalamisen syyt selvästi, mutta uuden opiskelupaikan sytyttämässä alkuhuumassa osasin ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka saatoin olla kaiken saavuttamani keskellä niin ahdistunut. Nukuin jatkuvasti vähemmän ja huonommin sekä söin epäsäännöllisesti. Eräänä aamuna olin niin väsynyt, etten muistanut miten ovenkahvaa käytetään ja esittäytyessäni uudelle tuttavuudelle, menin hetkeksi paniikkiin, sillä en muutamaan sekuntiin muistanut omaa etunimeäni.

Kun arki ahdistaa, on syytä puuttua tilanteeseen ajoissa. YTHS:n mielenterveyspalveluita kannattaa hyödyntää arkailematta. Ne ovat olemassa sinua varten.

Opiskelijalla on mahdollisuus ja lupa jäädä sairauslomalle siinä missä muillakin. Jos opiskelijan voimavarat eivät riitä työntekoon ja opiskeluun, hän voi hakea KELAsta sairauspäivärahaa, jonka aikana opintotuki on tauolla. Sairauspäivärahan maksamista varten tarvitaan lääkärintodistus. Etuuden määrä perustuu joko työssä ansaittuihin tuloihin tai opintorahaan ja se on suuruudeltaan aina vähintään opintorahan kokoinen. Jotta etuuksien saamiseen ei syntyisi sairauspäivärahapäätöstä odottaessa katkosta, voi opintorahaa nostaa, kunnes sairauspäivärahapäätös on tehty. Myönteisen sairauspäivärahapäätöksen jälkeen KELA katkaisee opintorahan maksamisen automaattisesti. Sairausloman päättyessä opintorahaa täytyy hakea uudestaan itse.

Opintoja ei tarvitse pysäyttää kokonaan sairauspäivärahan maksamisen ajaksi, vaan korkeakouluopiskelija saa kerryttää opintopistesaldoaan kolmella opintopisteellä kuukaudessa.

Opiskelukyvyttömyyteen liittyvissä tilanteissa opiskelija voi soittaa YTHS:n hoidon tarpeen arvioinnin numeroon, jossa annetaan jatko-ohjeet ajanvarauksesta. Sairausloman tarve arvioidaan yleislääkärin vastaanotolla. Mielenterveyssyihin liittyvän pidemmän sairausloman tarpeen arvioi psykiatrian erikoislääkäri, jonka vastaanotolle yleislääkäri ohjaa opiskelijan tarvittaessa. Jos opiskelijalla on työpaikka ja työkyvyttömyys liittyy esimerkiksi opintojen ohessa tehtävään osa-aikatyöhön, hän voi olla sairausloma-asioista yhteydessä myös työterveyshuoltoon.

Opiskelu on vaativaa ja kuormittavaa työtä. Oman jaksamisen rajat on tärkeä oppia tunnistamaan ja pitää huolta siitä, että vapaa-aika on palauttavaa, ei kuluttavaa.

Sairausloma antoi minulle hengähdystauon, jonka aikana sain vähitellen takaisin normaalin unirytmini ja sen ansiosta voimavaroja, joita minulta oli pitkään puuttunut. Opettelin sairauslomani aikana luomaan arkeeni uudenlaisia rutiineja ja tutkimaan sitä, mitkä asiat auttavat juuri minua jaksamaan, mitkä taas puolestaan vievät voimiani. Nykyään pidän uupumusta loitolla varsin yksinkertaisella reseptillä: vähintään seitsemän tuntia unta yössä, säännöllinen ruokailurytmi ja riittävästi aikaa ystäville.

Tekstiä varten on haastateltu YTHS:n psykiatrian erikoislääkäri Tarja-Sisko Saastamoista.

Saana Lehtinen
HYYn viestintäharjoittelija

Lisätietoa:

https://www.kela.fi/opintotuki-jos-sairastut



30.11. vietetään maksuttoman koulutuksen päivää. Maksuton, kansainvälisesti vertaillen korkeatasoinen koulutus oli pitkään yksi suomalaisen yhteiskunnan kulmakivistä. Viime vuonna maksuttomuus päättyi korkeakoulujen osalta, kun EU- ja Eta -maiden ulkopuolelta saapuville asetettiin lukuvuosimaksut.


Lukuvuosimaksut vähensivät odotetusti uusien opiskelijoiden määrää. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä Suomessa kasvoi koko 2000-luvun, mutta lukuvuosimaksujen käyttöönoton jälkeen määrä kääntyi laskuun. Tämä ei ole toivottava kehityssuunta, sillä koko yhteiskunnan kannalta Suomen tulisi olla kansainvälisille osaajille houkutteleva vaihtoehto.

Korkeakoulutukselle kansainvälisyys on kautta sen historian ollut elinehto, niin myös Suomessa. Kansainväliset opiskelijat antavat suomalaisille opiskelijoille mahdollisuuden kansainvälistyä kotimaassaan ja monipuolistaa opiskelijayhteisöä Suomessa. Kansainväliset opiskelijat tuovat mukanaan arvokkaita verkostoja ja osaamista. Yritysten kansainvälistymiselle opiskelijan kielitaito, verkostot toiseen maahan ja ymmärrys sen kulttuurista voivat olla merkittäviä etuja.


Lukuvuosimaksuja perusteltiin korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamisella. Suomen korkeakouluissa oli kuitenkin viime lukuvuonna vain 277 kokonaan maksun maksavaa opiskelijaa, sillä valtaosa maksuvelvollisista sai korkeakoululta apurahan. Muutamat korkeakoulut ovat ilmoittaneet saaneensa maksuista tuottoja, mutta maksujen käyttöönotto on aiheuttanut korkeakouluille myös kuluja. Lukukausimaksuihin liittyvät apurahat, hallinto ja kehittäminen vaativat resursseja. Moni korkeakoulu panostaa huomattavasti kansainväliseen markkinointiin ja opiskelijarekrytointiin erilaisin keinoin, jotka eivät ole ilmaisia.

Suomen etuna kansainvälisten opiskelijoiden silmissä oli pitkään laadukas ja maksuton koulutus. Nykyiset kansainväliset opiskelijamme ovat kertoneet, että Suomen valikoitumiseen opiskelumaaksi vaikutti koulutuksen maineen ja laadun ohella opiskelun maksuttomuus. Nämä molemmat valttikortit olisi ollut syytä säilyttää. Suomen valinneen opiskelijan haasteena ovat usein kielitaidon puute, ystävien löytäminen sekä työllistyminen.

Pyysimme kansainvälisiä opiskelijoita kertomaan ajatuksiaan lukuvuosimaksuista ja opiskelusta Suomessa. Opiskelijoiden kokemuksia voit lukea alta (englanniksi). Mukana on lukuvuosimaksun kokonaan maksavia, apurahan saaneita ja EU/Eta-maiden kansalaisia. Joukossa on myös keväällä 2018 HYYlle tullut yhteydenotto, jossa opiskelijaksi valittu pyysi neuvoa jäätyään ilman apurahaa. Syksyllä hän kertoi, ettei löytänyt keinoa maksaa lukuvuosimaksua, mutta pääsi opiskelemaan Saksaan, missä lukuvuosimaksuja ei ole.

***

"I've been accepted to Master's Programme in Neuroscience in University of Helsinki, which I'm really happy for. But unfortunately, I wasn't awarded a scholarship. Considering the amount of tuition fee and very low currency of Turkish lira, neither me nor my family don't have the possibility to pay that big amount of money. I've been searching for other scholarships for a long time both in Turkey and abroad and on internet portals like scholarshipportal, but I can't find any to cover this amount.

 

I will cover all my living and other expenses by myself. But unless I find a funding for covering my tuition fees, I won't be able to come to University of Helsinki sadly. It's been my dream for many years and I worked very hard for this, and now when I'm chosen with a good ranking (6th out of 20th), I really want so much to be a part of this programme and your university and the student union.”

***


“I think the tuition fee is a huge burden for me as well as my family. Actually, I think it's a huge burden for each student from non-EU countries. And due to this reason, I believe  some excellent students give up or  lose their opportunities to study here. I am trying my best to study now and hope that I can get the second year scholarship. I have to find a part-time job which may take up a lot of time and also make me feel so tired every week. Anyway, it's my own choice and I will get over it. But I think it would be better to cancel the tuition fee for us.”

***

“I could not have come to study as a master's degree student if I needed to pay tuition fees for two years. I feel like it limits the people from outside EU to come to study in Finland, where it used to be an option without tuition fees.”

***

“The tuition seems to be quite high for international students. While no tuition fee was implemented until two years back, and I did not expect UH to fix such a high fees just for international students.”

***

“As an EU citizen, couldn’t be happier. I thank the people of Finland this opportunity, which I’ve tried to repay many times.”

***

“I do not pay tuition fees but 15,000 euros a year is extremely expensive and without a scholarship I would probably not attend this university, unless we had more funding/work opportunities.”

***

“I’m a master student from Japan in European and Nordic Programme under Faculty of Social Science. I am interested in Finnish history, specifically the period between 1939-1945, and topics revolve around the remembrance of the war, and how current time is affecting its interpretation. I was one of the first batch of students after the introduction of tuition fee at this university. I came to Helsinki because of my interest in it, and Helsinki offered English master’s programme in Nordic Studies.

Student life is so much better than it was in a small private university in Japan. Despite some issues with studies and bureaucracies, mostly because my programme is a new one, as well as general system change in all parts of the university, I feel that education offered here is great. Outside studies, students are treated in a way that promotes independence, while having channels to seek support when necessary. I quite like it.

Coming from Japan, tuition fee itself is not new. But personally, I did not like the bureaucracy with scholarship, which was meant to help mitigate the negative effect. The whole process for awarding the scholarship seemed to have been done in a way that weakened the desired effect. Most of the recipient did not show up in 2017 without redirecting it to other candidates, and second-year grant was selected based on earned units and grade only, giving some significant disadvantage due to the selection timing and individual curriculum structure. Considering these issues, I have to say scholarship system has a lot to improve if university wants to have the effect they initially desired.”

***

"I think tuition fees put Finland at odds with its value in equality. Although it can be argued that money cannot buy the experience, the reality is I can get an educational experience at any place not just Finland. I wouldn't say I regret my decision but, overall, I feel that if I had been given a second chance, I will choose to come only with a scholarship."

***

“After having done my bachelor degree in physics at the University of Amsterdam I realized that I am interested in pursuing research in Mathematical Physics. Thus, the University of Helsinki was a natural choice since the Mathematical Physics group at the Faculty of Mathematics is one of the best in the world.

I am currently a recipient of the “be one of the best scholarship’ program. Given that the scholarship program was introduced at the same time as the tuition fees for non-EU master students, I as a scholarship recipient am largely unaffected by the introduction of tuition fees.

In the long run the introduction of tuition fees for non-EU international students will likely decrease the number of non-EU students at the University of Helsinki; however the introduction of the scholarship program would plausibly increase the amount of high quality non-EU students hence the net policy effect is yet to be determined.

Having been in Finland and at the University of Helsinki for slightly more than a year I must say that I have enjoyed my stay to the fullest extent. The interaction between faculty members and students is quite informal thus giving the students an excellent opportunity to get involved in research early on in their careers as well as be a part of the decision making process at the university. Furthermore, the presence of many student organizations allows one to experience the unique student culture in Finland.”

***

“I was doing my exchange studies for two semesters in 2017 and working for a company since April, 2017 and did some research work during the summer of 2017. I had an indefinite work contract for 2018 and I applied for my residence permit renewal as work permit for which I was supposed to get permit type A. As mentioned permit A sets you free from those fees. However, the company went bankrupt and I only knew in December, 2017 almost when I was about to get the permit which was awaiting decision then. So I started working full time at the university starting January 2018 until the present time and did some independent studies while waiting the decision and the master's acceptance.


The permit took 9 months to process. I got a B permit and they asked me to pay the fees for which I had to manage to provide the money before august 31st and I was working so hard to save money. I was enrolled with all my studies for the program completed beforehand and for what I had to pay I only have the master thesis to be done in a very short time so I can graduate by the end of 2018 and get a refund for the spring term. This is not how I wanted my thesis to go and any delay will cost too much.

Being a student at the university of helsinki is a good experience. The flexibility of studies and being able to learn what you are interested in and having variation in teaching methods proves to be successful. Also as a staff member pursuing my interest in research it is an encouraging environment for research.I had been working in the private sector as a web developer for 6 years before coming to Finland and I found my skills appreciated here.

My thoughts about the tuition fees is that they are not fair. It would be more fair to pay for courses you are taking and some fees for the study place and other fees for courses and other services than having them in a chunk of 15 000. In my case 15 000 just to do my thesis which I am doing as part of my job.

I like being in Finland and I had to start over in terms of career and life and I plan to continue living here and continue my PhD studies. The delays with migri and the fear of being kicked out are a constant stress that all other people from outside EU are suffering from even though they are students and researchers. The constant struggle and the fear of not being able to extend your stay cuts the focus on the goal for being here. Life would be much easier if we had equal chances to be able to focus like everyone else who don't have to worry about these things and that will make a big difference."

***

Lisätietoja:

Hannele Kirveskoski
Asiantuntija (toimeentulo, kansainvälisyys)
050 543 9608
hannele.kirveskoski@hyy.fi

Anne Soinsaari
Asiantuntija (korkeakoulupolitiikka)
040 8291 256
anne.soinsaari@hyy.fi

Sivut