Blogi

“Perinteisesti on ollut tapana, että Kronoksen puheenjohtaja lähtee edustajistovaaleihin ehdolle HYALin listoilta”, kuului syksyllä 2007 silloisen HYYn hallituksen puheenjohtajan lause. Se oli lause, joka määritti elämääni ja ajankäyttöäni seuraavan kahdeksan vuoden ajan. Kolmen aktiivisen ja antoisan ainejärjestövuoden jälkeen olin eläköitymässä historianopiskelijoiden omista pesteistä. Onneksi aktiivisia, varttuneempia kannustajia löytyi kertomaan, miksi ylioppilaskunnan toimintaan kannattaa lähteä ja mitä siitä voi oppia. 

Ylioppilaskunta vei mukanaan. Vaalikampanjointi hyvällä porukalla oli hauskaa, uudet asiat HYYssä mielenkiintoisia ja politiikka tuntui vaikuttamisen arvoiselta. Järjestöjen toiminta-avustusmallin uudistaminen ja tilojen uudelleensijoittelu kolmannen ylioppilastalon valmistuessa veivät tehokkaasti vapaa-ajan, enkä edes osannut olla pahoillani siitä. Uuden oppiminen ja vaikuttaminen HYYssä oli itsessään innostavaa. 

Järjestöasiat ja vaikuttaminen opintoasioihin olivat tulleet tutuksi osittain jo ainejärjestössä. Sen sijaan ylioppilaskunta yllätti monipuolisuudellaan: pääsimme rakentamaan kestävämpää kaupunkia, kampanjoimaan ilmastolain puolesta ja väittelemään huippututkijoiden kanssa koulutuksen rahoituksesta. Uusien asioiden haltuunotto kävi turvallisesti porukassa, jossa joku aina tiesti vähän enemmän omasta aihekokonaisuudestaan ja osasi neuvoa meitä noviiseja. Samaan aikaan uutta oppimaamme sai koko ajan kehittää ja soveltaa järjestökentälle. 

Myös viestinnän merkitys korostui: järjestöille oli melko sama, kuinka paljon edaattorit viettivät öitään neuvotellen Uuden ylioppilastalon kokoushuoneissa, jos emme kertoneet saamistamme voitoista. Aktiivinen yhteydenpito omaan kenttään, niihin yhteisöihin, joiden mandaatilla HYYssä toimi, mittasi kaiken toiminnan onnistumista. Myöhempää työ- ja polittiikkaelämää varten tämä oppi oli vertaansa vailla.  

HYY-vuosien jälkeen minä ja monet sitoutumattomat ystäväni jatkoimme vaikuttamista liittymällä puolueisiin. Monena iltana olemme muistelleet ja vertailleet edustajistossa oppimaamme nykyisiin vastuisiimme, isoissa ja pienissä puolueissa. Usein olemme todenneet, ettei kaikista tekemistämme vaalikampanjoista mikään ole toistaiseksi päihittänyt edustajistovaalikampanjoidemme järjestäytyneisyyttä. Myöhemmin varavaltuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa opin myös arvostamaan HYYn edustajiston jäsentynyttä ja sivistynyttä keskustelutapaa. 

Ylioppilaskunta tarjosi minulle maisterin tutkinnon rinnalle toisen tutkinnon ja osaamisen kivijalan. Humanistitutkintoani täydentää nyt HYY-vuosien aikana hankittu neuvottelu- ja lobbausosaaminen, kampanja- ja projektinhallintataidot ja ennen kaikkea valtava verkosto osaavia, läheisiä entisiä HYY-toimijoita eri yhteiskunnan osa-alueilta. Sillä jos jotain, HYY opetti yhdessä toimimista. Luottamusta ja luottamuksen ansaitsemista. Vastuunkantoa ja vastuunottoa. Yhtäaikaista visiointia ja raakaa työtä. Jos siis vielä mietit, kannattaako hypätä kelkkaan, kehotan olemaan epäröimättä. Seikkailu HYYssä maksaa varmasti itsensä takaisin! 

Katri Korolainen 

Kirjoittaja vietti parhaat nuoruusvuotensa Uudella ylioppilastalolla. Hän toimi HYYn hallituksen jäsenenä vuonna 2009 ja puheenjohtajana 2010 sekä SYL:n puheenjohtajana 2011. Hän on myös HYYn entinen pääsihteeri. Nykyisin hän on Nuori kirkko ry:n viestinnästä ja vaikuttamisesta vastaava johtaja.

Kun mietin sattumanvaraista arkipäivää viimeisen vuoden ajalta, kuvittelen usein itseni istumassa erinäisissä paikoissa, opiskelijaedustajana hallintoelinten kokouksissa tai ylioppilaskunnan toimistolla. Tämän lisäksi käytän aikaani opiskeluun, mikä hyvin usein tarkoittaa istumista joko luentosaleissa tai kotona läppärin ääressä. Näitä opiskelijaelämän puolia yhdistää runsas istumisen määrä, ja keskimäärin opiskelijat istuvatkin 9–10 tuntia päivässä.

Ei ole sattumaa, että opiskelijat istuvat päivittäin hurjia määriä. Kuvittele esimerkiksi tavanomainen luentosali ja opetustilanne: opiskelijat istuvat parhaimmillaan useita tunteja pienillä tauoilla kuunnellen luentoa. Sen lisäksi että tällainen opetustilanne on pedagogisesti hyvin passivoiva, se ei kannusta opiskelijan hyvinvoinnin kannalta riittävään liikkumiseen. Yliopistojen luentosaleissa ei pääsääntöisesti ole seisomamahdollisuuksia, taukojumpasta puhumattakaan. Päivä jatkuu lisää istumista vaativilla luennoilla, päivät vaihtuvat viikkoihin ja jossain kohtaa ymmärrämme, ettei opiskelusta tai yliopistodemokratian puolustamisesta tule mitään, kun yläselkä on jumissa. Kuka kerää yliopistolle opintopisteet tai tuo opiskelijanäkökulmaa neuvottelupöytiin, kun jatkuvat niska-, hartia- ja selkäkivut lamaannuttavat yhä kasvavan määrän opiskelijoita? Tilannetta ei helpota se, että yliopiston henkilökunta kohtaa jatkuvasti samat ongelmat:empiiristen kokoushavaintojen perusteella jatkuva istuminen piinaa yhtä lailla myös yliopiston henkilökuntaa.

Tällaisten huolten vuoksi sunnuntai 16.9. olikin ilahduttava päivä: sain pitkästä aikaa pohtia jalkojen rullautuvuutta ja askeleen painopisteen asettumista valmistautuessani juoksuun. Juoksukengät oli kaivettu naftaliinista ja kantadropin tarkka millimäärä unohtunut, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kutsui opiskelijat juoksemaan Espoon rantakymppiin monipuolisempien opiskelutilojen ja vähempään istumiseen kannustavan opiskelukulttuurin puolesta. Paikalle saapui 13 opiskelijaa eri oppiainetaustoista, ja vaikka Aalto-yliopisto sponsoroi noin 1700 yliopistolaista juoksuun, emme jääneet vaikuttavuudessa toiseksi: tempauksemme keräsi huomiota yliopistojen johdolta läpi Suomen, ja puheet opetustilojen uudistamisesta ja kehittämisestä ergonomisempaan suuntaan nousivat taas pintaan Helsingin yliopistolla. Lisäksi tempaus lisäsi Helsingin yliopiston johdon kiinnostusta sponsoroida yliopistoyhteisön jäseniä juoksutapahtumiin, mikä toimisi liikuntaan kannustavan ominaisuutensa lisäksi myös yhteishenkeä kohottavana tapahtumana.

Kaiken edellisen lisäksi juoksijajoukollamme oli mahtava fiilis koko tapahtuman läpi, ja juoksukin sujui. Koin juoksun aikana ja juoksuun valmistautuessa, että yhteisö kannusti minua liikkumaan ja rikkomaan istuvan arkirutiinin – haluaisin, että tämä fiilis tulisi tulevaisuudessa jokaiselle opiskelijalle ja yliopistolaiselle vastaan yliopistolla oleskellessa, luennoilla ja kokouksissa.

Kampusten kehittämisestä ja yliopistoyhteisön hyvinvoinnista vastaava vararehtorimme Tom Böhling on tuoreessa haastattelussa ottanut tehtäväkseen luoda sellaisen ympäristön, jossa henkilökunnan ja opiskelijoiden on mahdollisimman helppo tehdä työtään. Tavoite on kunnianhimoinen, ja on ollut ilo huomata, kuinka uusi rehtoraatti on halunnut panostaa yliopistolaisten hyvinvointiin ja yhteisöllisyyden rakentumiseen. Liikkuvamman yliopistoarjen alku on istumisen vähentäminen, johon ratkaisuna ovat sekä tilojen että kulttuurin uudistaminen. Opiskelijoiden liikuntaliitto OLL on koonnut vinkkejä istumisen tauottamiseen niin opettajille kuin opiskelijoille.

Juoksutempauksemme oli vain alkua - nyt haastamme kaikki Helsingin yliopistolla istumiskapinaan lisäämällä arkeensa yhden istumista vähentävän teon viikossa. Vain hyvinvoiva yhteisön jäsen säilyttää ilon oppia ja luoda uutta.

Topias Tolonen
Hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka, kansainvälisyys, viestintä)

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja samalla se on suomalaisten olohuone. Helsinki on täällä työskentelevien, opiskelevien ja asuvien kaupunki. Helsinki on meidän yhteinen kaupunkimme.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on aina ollut tiivis yhteys kaupunkiin. Kaikille lienee tänä päivänä ilmeistä, että yliopistot ovat nykyaikaisen kaupungin vetäviä voimia. Elinkeinoelämämme, tutkimuksemme ja kulttuurimme olisivat kaikki paljon köyhempiä ilman Helsingin yliopistoa. Opiskelijat tuovat muutosta myös siihen, miten kaupunkiamme johdetaan.

Olin itse HYYn vihreiden edustajana edustajistossa. Olin aktiivina HYYn sosiaalipoliittisessa jaostossa, jossa vaikutimme muun muassa perheellisten opiskelijoiden sosiaaliseen tilanteeseen ja perhepalveluihin, opiskelija-asumiseen, toimeentuloon, mielenterveyspalveluihin ja psykososiaaliseen tukeen sekä vammaisten opiskelijoiden liikkumiseen ja kaupungin esteettömyyteen. Järjestimme tilaisuuksia, haastoimme ja kirjoitimme.

On ollut ilo huomata, etteivät tällaiset vaikuttamisen tavat ole kadonneet mihinkään. Vaikuttaminen ylioppilaskunnassa on melko samanlaista kuin se vaikuttamistyö, mitä teen parhaillani koko Helsingin näkökulmasta. Ylioppilaskunnassa tehtävä työ on tehostunut ja opiskelijoiden viesti kuuluu yhä kirkkaammin myös Helsingin johdolle. Näillä viesteillä on paljon merkitystä siinä, millaiseksi kaupunkimme muovautuu.

Mitä tällaisten viestien vastaanottaja ajattelee opiskelijoiden viesteistä? Sitä, että ne ovat punnittuja ja hyvän päätöksenteon lopputulos. Niistä asioista on väitelty ja väännetty. Ja niistä on ennen kaikkea välitetty.

HYYltä tulevista viesteistä tietää, että ne tulevat toimijoilta, jotka on valittu edustamaan niitä moninaisia ääniä, joita opiskelijat itse edustavat. Tiedämme, että opiskelijat välittävät siitä, kuka heitä edustaa. Tällaisia tahoja on syytä kuunnella vakavasti. Viestien vastaanottamista ei varmasti vaikeuta sekään, että päättäjistä suuri osa on myös HYYn kasvatteja.

Jos yhden tällaisen päättäjän muistelu sallitaan, niin muistan kun palasin vuonna 1997 Erasmus-vaihdosta Berliinistä. Olin eronnut avopuolisostani vaihdon aikana ja palasin Helsinkiin ilman kotia, minne mennä. Opinnotkaan eivät oikein sujuneet ja päätin hakea projektitutkijan töitä, jotta saisin muuta ajateltavaa. HYY vei mukanaan. Tein HYYlle selvityksen opiskelijoiden hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Näillä selvityksillä on nykyäänkin tärkeä rooli opiskelijoiden tilanteen hahmottamisessa.

Nyt syksyllä, kun kävelen töihin Senaatintorin läpi, näen opintojaan aloittavia fuksiryhminä. Sitä ennen olen ohittanut vanhan sosiologian laitokseni Unioninkadulla ja Valtiotieteellisen tiedekunnan - rakennuksen, jossa olin lukiolaisena Iho- ja sukupuolitautien klinikalla töissä. Sosiologian opinnot aloitin Franzeniassa, joka on nykyisin kaupungin päiväkoti. Kaupunki on muuttunut valtavasti, mutta HYYn toiminta jatkuu vahvana. On hyvä, että osa asioista muuttuu ja osa ei. Opiskelijat itse ovat kuitenkin muutoksen puolella - ja se on hyvä.

Sanna Vesikansa

Kirjoittaja on Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari. HYYssä Vesikansa toimi vuosina 1994-1997 projektitutkijana, edustajiston jäsenenä sekä sosiaalipoliittisen jaoston jäsenenä.  

HYYn edustajistovaalit ovat, erästä tunnettua hobittia vapaasti mukaillen kuin tie, jolle astuessaan ei koskaan tiedä, minne tulee päätymään. Itse tulin valituksi HYYn edustajistoon vuonna 2005 ja seuraavana vuonna aloitin silloisessa Oy UniCafe Ab:n hallituksessa. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin ja usean muualla vietetyn vuoden jälkeen, minulla on HYY Yhtymän liiketoimintajohtajana etuoikeus luotsata Yhtymän palveluliiketoimintaa: UniCafeita, WELL-kahviloita ja Hostel Domus Academicaa. 

Päämäärä, jonka eteen näitä hommia tehdään, on ajan saatossa kirkastunut. Kun olin vuoden 2005 syksyllä ehdolla edustajistoon, minulla oli jonkinasteinen käsitys siitä, mikä HYY Yhtymä on. Vettä on kuitenkin virrannut erinäisissä joissa liikaa, jotta pystyisin muistamaan, mitä olisin silloin mahtanut vastata, jos minulta olisi kysytty, miksi Yhtymä oikein on olemassa.

Nyt tiivistän Yhtymän olemassaolon näihin kolmeen kohtaan:
1) Pidämme huolta HYYn mittavasta kiinteistöomaisuudesta, eli melkein korttelin kokoisesta alueesta Uuden ylioppilastalon ympärillä sekä toisesta kiinteistökokonaisuudesta Domus Gaudiumin liepeillä.
2) Saamme edellä mainitusta omaisuudesta tuottoja ja tuloutamme ne HYYlle. Tällä rahalla ylioppilaskunta voi edistää parhaaksi katsomiaan päämääriä.
3) Teemme liiketoimintaa ja edistämme samalla HYYn tavoitteita, kuten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta, parempaa kaupunkia – tai vaikkapa hyvää ja vastuullista opiskelijalounasta.

Mitä tavoitteet sitten käytännössä työssämme Yhtymässä tarkoittavat? Hyvin monenlaisia asioita. Palveluliiketoiminnan osalta tämä tarkoittaa muun muassa jatkuvaa pyrkimystä hillitä ilmastonmuutosta. Tätä teemme lisäämällä koko ajan vastuullisesti tuotettujen tuotteiden, kuten vastuullisesti kalastetun kalan, luomun, Reilun kaupan tuotteiden ja suomalaisten raaka-aineiden, osuutta valikoimassamme. Lisäksi suunnittelemme tapoja vähentää hävikkiä ja minimoida kuljetuspäästöjä sekä toimia yhä vastuullisemmin työntekijöitämme kohtaan.

Kiinteistöliiketoiminnan puolella Hakaniemeen rakennettava uusi kortteli Lyyra puolestaan luo juuri sellaista parempaa ja hauskempaa kaupunkia, johon HYY uskoo ja jota HYY haluaa edistää. Lyyra luo Helsingin ytimeen kansainvälisesti houkuttelevan tieteen ja yritysten kohtaamispaikan, joka houkuttelee huippuosaajia, mahdollistaa ideoiden nopean leviämisen ja synnyttää käyttäjälähtöisiä ratkaisuja.

Jos HYY Yhtymän olemassaolon tarkoituksen tiivistäisi pariin riviin, se kuuluisi kenties näin: Tarkoituksemme on tehdä liiketoimintaa niin kuin Helsingin yliopiston opiskelijat - eli te, meidän omistajamme - haluatte ja ohjaatte. Itse en olisi vuonna 2005 uskonut, miten paljon pääsen vaikuttamaan Yhtymän liiketoimintaan, jo paljon ennen kuin tulin Yhtymään töihin.

Leena Pihlajamäki

Kirjoittaja on HYY Yhtymän palveluliiketoiminnasta vastaava liiketoimintajohtaja. Hän kulutti nuoruutensa kokoustamalla muun muassa erinäisissä HYYn luottamustoimissa, mutta on edelleen sitä mieltä, että se kannatti. 

Amanda Pasanen

 Ihmisoikeudet ovat liian tärkeitä jätettäväksi pelkästään vapaaehtoisuuden varaan. Maailmantalouden rakenne kannustaa voitontavoitteluun kehittyvien maiden ihmisten alipalkkaamisella ja vaarallisia työoloja suosimalla. Siksi HYY ja HYY Yhtymä ovat yhdessä yli 70 muun järjestön, yritystoimijan ja ammattiliiton kanssa mukana yritysvastuujärjestö Finnwatchin koordinoimassa #Ykkösketjuun -kampanjassa. Kampanjan tavoitteena on saada seuraavan hallitusohjelmaan kirjaus ihmisoikeuksia kunnioittavan yritysvastuulain laatimisesta.

Ylioppilaskunnan omistamassa HYY Yhtymässä vastuullisuus on pitkään ollut liiketoimintaa ohjaava perusperiaate. HYY Yhtymän tavoitteena on olla vastuullisuuden edelläkävijä ja edistää aktiivisesti vastuullisen liiketoiminnan kehittymistä Suomessa. Yhtymän omistamissa UniCafeissa suositaan suomalaisia ja sertifioituja raaka-aineita ja pyritään edistämään ilmastonmuutosta hillitsevää ruokakulttuuria. UniCafe toi ensimmäisenä ravintolaketjuna hyönteisruoan osaksi lounastarjontaansa. Lisäksi ravintoloissa ylijäänyttä ruokaa myydään pois sulkemisajan jälkeen ruokahävikin vähentämiseksi. Kiinteistöliiketoiminnassa HYY Yhtymä pyrkii vastuullisuuteen vuokralaisvalinnoillaan ja kehittämällä kiinteistösijoituksillaan Helsingistä kansainvälistä tieteen ja talouden pääkaupunkia.

Opiskelijoille on myös tärkeää, että heidän kuluttamiensa tuotteiden tai palvelujen taustalla ei ole käytetty lapsityövoimaa tai pakkotyötä. Ei pitäisi olla kuluttajan vastuulla arvailla, onko yritys toiminut vastuullisesti vai ei. Kehitysyhteistyövaliokunnan aktiivi Helmi Partanen korostaa kuinka opiskelijat ovat tiedostavia kuluttajia ja haluavat tulevaisuudessa työllistyä yrityksiin, joiden vastuullisuus on maailman huipputasoa. Opiskelijapuolelta kampanjasta vastaavat HYYn Kehitysyhteistyövaliokunnan vapaaehtoiset.

#Ykkösketjuun -kampanjaan mukaan lähteminen oli helppo päätös HYY Yhtymälle. Yhtymän toimitusjohtaja Antti Kerppolan sanoin HYY Yhtymä haluaa olla mukana viemässä suomalaista yrityskenttää globaalien edelläkävijöiden joukkoon, jossa tulosta ei tehdä heikompien kustannuksella.

Mutta mistä yritysvastuulaissa oikein on kyse? Ranskassa ja Sveitsissä jo käytössä oleva laki asettaa yrityksille ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksiltä edellytetään ihmisoikeusriskien kartoittamista ja niiden ehkäisyä toiminnassaan. Mikäli yritys ei noudata huolellisuusvelvoitetta, siitä seuraa sanktioita. Suomi on jo sitoutunut YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin, joissa huolellisuusvelvoite on määritelty. Monet suomalaiset yritykset huolehtivat jo nyt toimintansa ihmisoikeusvaikutuksista, mutta valitettavasti kaikki eivät toimi näin. Yritysvastuulaki takaisi sen, että ihmisoikeuksia polkemalla yrityksillä ei olisi enää mahdollista saada kilpailuetua

Lue lisää kampanjasta: ykkösketjuun.fi  

Allekirjoita vetoomus: https://ykkosketjuun.fi/#home_pledge_section_form  

Amanda Pasanen
HYYn hallituksen jäsen, vastuualueina HYY Yhtymä, kaupunkivaikuttaminen ja kehitysyhteistyö

Yritysvastuu yhteiskuva

Yksi ylioppilaskunnan tärkeimmistä tehtävistä on toimia opiskelijoiden edunvalvojana, eli puolustaa opiskelijoiden oikeuksia ja asemaa niin yhteiskunnassa kuin yliopistolla. Edustajiston päättämät strategia ja linjapaperi ohjaavat sitä, mihin HYY toiminnassaan keskittyy. Strategian ohjenuorana on unelma: maailman onnellisimmat opiskelijat rakentavat oikeudenmukaisempaa maailmaa.

HYYssä vaikuttamistyötä tekevät erityisesti neljä asiantuntijaa sekä joukko edustajiston valitsemia hallituksen jäseniä. Vaikuttamista tehdään monin tavoin: tapaamme päättäjiä ja valmistelijoita yliopistolla ja kaupungin organisaatiossa sekä laadimme lausuntoja ja ehdotamme uusia toimintatapoja. Tällaisen taustalla tapahtuvan vaikuttamisen lisäksi toimimme myös julkisuuden kautta: esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja Lauri Linna otti vastikään Helsingin Sanomissa kantaa HSL:n opiskelija-alennuksen säilyttämisen puolesta.

Yliopiston sisällä pidämme huolta siitä, että opiskelijat ovat mukana päätöksenteossa sekä siitä, että opiskelijoiden toiveet ja tarpeet huomioidaan opetuksen suunnittelussa ja tilojen käytössä. Yksin emme tähän pystyisi kaikilla yliopiston tasoilla, joten ylioppilaskunnan valitsemia opiskelijaedustajia toimii yliopiston hallinnossa monta sataa. Näille opiskelijaedustajille HYY tarjoaa tietoa, koulutusta ja tukea, jotta opiskelijan ääni saadaan kuuluviin niin yksittäisessä koulutusohjelmassa kuin yliopiston johdossa.

Tämän vuoden kenties näkyvin tekomme on tähän mennessä ollut yhdessä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kanssa toteutettu Opiskelijasimulaattori. Simulaattorilla voi testata muun muassa, millä tavoin kämppiksenä asuminen vaikuttaa asumistukeen tai kuinka opiskelun ja työnteon yhdistäminen voi uuvuttaa opiskelijan. Jalkauduimme heinäkuussa poliitikkojen keskelle SuomiAreenaan, ja saimme muun muassa pääministeri Juha Sipilän testaamaan, miten hän pärjäisi opiskelijan tukiviidakossa. Sipilä päätyi lopulta luopumaan kissastaan, jotta saisi opinnot loppuun. Simulaattorin avulla nostimme opiskelijoiden monimutkaisen tukijärjestelmän ja vajavaisen toimeentulon julkiseen keskusteluun.

Valtakunnan tason asioihin vaikutamme yhdessä rintamassa muiden Suomen ylioppilaskuntien kanssa Suomen ylioppilaskuntien liiton kautta. Tulevissa eduskuntavaaleissa yhtenäinen opiskelijaliike on vakavasti otettava vaikuttaja. Kärkiteemana on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Ei voi olla niin, että päättäjät leikkaavat nuorilta sekä koulutuksesta ja vähät välittävät tulevaisuudesta - oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta, hyvinvoinnista tai eläkkeistä.

Ylioppilaskunnan edustajisto valitaan vaaleilla 31.10.-7.11. Uusi edustajisto pääsee vaikuttamaan siihen, minkä puolesta HYYssä tehdään töitä – heti vaalien jälkeen päätetään ensi vuoden tavoitteet ja talousarvio. Myös ylioppilaskunnan strategia on tarkoitus uudistaa ensi vuonna. Käytä valtaasi, äänestä edustajistovaaleissa ja ohjaa ylioppilaskunnan venettä arvojesi mukaiseen suuntaan!

Aaro Riitakorpi

Kirjoittaja on ylioppilaskunnan pääsihteeri. Aiemmin hän on toiminut HYYn koulutuspoliittisena asiantuntijana ja päässyt vaikuttamaan muun muassa yliopiston sisäiseen rahanjakomalliin.

Lauri puvussa

Demokraattisuuden lisääminen yliopistolla on HYYn tärkeä päämäärä. Tavoitteenamme on mahdollisimman autonominen yliopistoyhteisö, jonka jäseniä ovat yliopiston henkilöstö ja opiskelijat. Näkemyksemme mukaan mahdollisimman demokraattisesti hallittu ja yhteisöllinen yliopisto pystyy parhaiten toteuttamaan vaatimuksia akateemisesta vapaudesta, korkeatasoisesta tieteestä sekä parhaasta mahdollisesta yhteisöstä opiskella ja tehdä työtä. 

Yhteisöllisyys on 150. juhlavuotemme teema. Yhtenä tähän liittyvänä kärkenä on niin sanotun tasakolmikannan tavoitteleminen Helsingin yliopiston hallinnossa. Vuoden 1991 yliopistolaista asti meillä on ollut kolmikanta, jonka mukaan yliopistojen hallintoelimissä on niin professorien, muun henkilöstön kuin opiskelijoiden edustus. Kuitenkin Helsingissä, toisin kuin monissa muissa yliopistoissa, ryhmien paikkamäärät eivät mene tasan. Meidän mielestämme ei ole perusteltua, että muulla henkilöstöllä ja opiskelijoilla on kolmikantaisissa hallintoelimissä vähemmän edustajia kuin professoreilla. Olemme yhtä tärkeä osa yliopistoyhteisöä ja lukumääräisesti suurempi joukko.

Onneksi kuluvan vuoden keväällä Helsingin yliopistossa otettiin jo askel oikeaan suuntaan, kun yliopistokollegion puheenjohtajistoon valittiin opiskelija. Nyt yliopiston ylimmän päättävän elimen johdosta löytyy tasakolmikannan mukaisesti kaikkien yliopistoyhteisön ryhmien edustus. Toimielinten ja koko yliopistoyhteisön jäsenille tasakolmikanta viestii siitä, että kaikki yhteisön jäsenet ovat päätöksenteossa yhtä arvokkaita. 


Suomessa käydään tällä hetkellä myös perustavanlaatuista kamppailua yliopistodemokratian tulevaisuudesta. Tampere3-prosessista on pitkin kevättä kuulunut toinen toistaan hälyttävämpiä uutisia siitä, miten uudessa säätiöyliopistossa tietoisesti halutaan minimoida yhteisön osallistumismahdollisuuksia ja hävitetään sitä demokraattista hallintokulttuuria, joka Tampereen yliopistossa on vallinnut. Siksi meidän tulee vaikuttaa yhdessä siihen, ettei yliopistodemokratian romuttamisesta tule epätoivottavaa kansallista trendiä.

Juhlavuotemme yhteisöllisyyden viesti tulee ymmärtää koko korkeakoulukentällä: luomalla yhteisöllistä, demokraattista ja jäseniään arvostavaa tiedeyhteisöä, tuotamme parhaat edellytykset korkeatasoiselle koulutukselle ja huippututkimukselle. HYY ja muut ylioppilaskunnat osallistuvat osaltaan toimivan ja demokraattisen yhteisön luomiseen.  Koulutamme ja tuemme yliopiston hallinnossa toimivia opiskelijoita niin, että heillä on vähintään yhtä hyvät edellytykset kuin muilla ryhmien jäsenillä tehdä perusteltuja päätöksiä.

Yhteisön arvostus ei näy parhaiten mainintana juhlapuheissa, vaan antamalla sille valtaa.

Lauri Linna, HYYn hallituksen puheenjohtaja

Millaista on opiskelijan yliopistoarki eri kampuksilla? Mitä hankaluuksia opiskelijat kohtaavat opinnoissaan, mikä taas on parasta omassa opiskeluympäristössä? HYY on kevään aikana selvittänyt opiskelijoiden kokemia haasteita ja tuen tarpeita ja vienyt opiskelijoiden terveisiä eteenpäin yliopiston johdolle.

Karkkia ja edunvalvontaa

― Kerro meille, mikä opinnoissa mättää – saat karkin, ja viemme terveisesi eteenpäin yliopiston johdolle!


HYYn koulutuspoliittista edunvalvontaa hoitavat hallituksen jäsenet Mathilda Timmer, Topias Tolonen ja Sebastian Österman sekä asiantuntijat Anne Soinsaari ja Jenna Sorjonen ovat kevään aikana päivystäneet kaikille kampuksille pystytetyillä Opinto Pop Up -pisteillä keräämässä opiskelijoiden kokemuksia yliopistoarjesta. Kokosimme opiskelijoiden terveiset Viikistä, Kumpulasta, Meilahdesta ja keskustasta tähän juttuun.

Erityisesti kaikkien kampusten kirjastopalvelut olivat opiskelijoiden mieleen, joskin opiskelu- ja ryhmätyötilaa toivotaan lisää. Kiitosta sai myös yliopiston henkilökunta, joka yrittää kaikkensa auttaakseen opiskelijoita. Haasteita kuitenkin riittää opintojen suunnittelussa, kurssi- ja tenttijärjestelyissä ja opintojen ohjauksessa.
 
Luentotallenteita ja tenttiongelmia Viikissä

Pop up -edunvalvontaa Viikissä

Opiskelijat kiittävät: Satsaukset laadukkaiden luentotallenteiden tekemiseen, vertaistukea tarjoavat HOPS-työpajat
Opiskelijat moittivat: Läsnäolopakollisten luentojen lisääntyminen, tenttikäytäntöjen epäselvyys, ongelmat ruotsinkielisten tenttikysymysten laadussa, tenttitulosten viivästyminen
 
Joustavia suoritusmahdollisuuksia Kumpulassa

Pop up -edunvalvontaa Kumpulassa

Opiskelijat kiittävät: Uusiin koulutusohjelmiin siirtyminen tehty joustavasti, kielikurssien suoritusmahdollisuus osana oman alan kurssia, ajantasaiset sisällöt opinnoissa, hyvät ryhmätyötilat kirjastossa
Opiskelijat moittivat: Kurssiaikataulujen myöhästyminen, kurssien päällekkäisyys, pedagogisten opintojen aikatauluongelmat ja kuormittavuus, opiskelutilojen puute ilta-aikaan
 
Suuret ryhmäkoot puhuttavat Meilahdessa

Pop up -edunvalvontaa Meilahdessa

Opiskelijat kiittävät: Terkon opiskelutilat, Helsinki Think Companyn tapahtumat, hyvä opetus
Opiskelijat moittivat: Liian suuret ryhmäkoot etenkin klinikkaopetuksessa, lukujärjestysten epäselvyydet, tenttitulosten viivästyminen, opiskelijaopintoneuvojien katoaminen, Terkon meluisuus
 
Lisääntyneet läsnäolopakot keskustassa

Pop up -edunvalvontaa keskustassa

Opiskelijat kiittävät: Tiedekulma, Kaisa-kirjasto, opiskelijoiden palvelut, tenttiakvaario, yhteisöllisyyttä lisäävät tapahtumat
Opiskelijat moittivat: Läsnäolopakollisten luentojen lisääntyminen, joustavien suoritustapojen vähentyminen, kurssien päällekkäisyys, opintojen epätasainen kuormittavuus vuoden aikana, itsenäisen puurtamisen paljous, ruotsinkielisen opintoneuvonnan puute
 

Epäkohtiin tartutaan yhteistyössä yliopiston johdon kanssa

―Kampuksilla päivystämisen lisäksi keväällä on myös tavattu kaikkia tiedekuntajärjestöjä, ja opiskelijoiden terveisiä on välitetty eteenpäin tiedekuntien dekaaneille, opetuksesta vastaavalle vararehtorille Sari Lindblomille ja opiskelijapalveluista vastaavalle kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivurannalle, Topias HYYn hallituksesta kertoo.

Lindblom ja Niinistö-Sivuranta tapasivat ainejärjestöjen edustajia huhtikuussa ja kommentoivat opiskelijoiden kokemia ongelmia. Tutkintoja ja opintoja koskevien linjausten vastaisiin viivästyksiin tenttisuoritusten arvostelussa luvattiin puuttua välittömästi. Läsnäolopakollisten luentojen lisääntyminen tuli vararehtori Lindblomille yllätyksenä, sillä tämä ei ole ollut tavoitteena eikä mikään yliopiston linjauksissa velvoita tekemään luennoille osallistumista pakolliseksi. Lindblom kuitenkin ymmärtää opettajien pyrkimyksen taata opiskelijoiden oppimisen velvoittamalla heidät osallistumaan luennoille.

― Huolena läsnäolopakkojen lisääntymisessä on, että opiskelijoiden opinnot viivästyvät tarpeettomasti. Luentojen läsnäolovelvoite on heijastunut myös vaihtoehtoisten suoritustapojen vähentymiseen, mikä edelleen hankaloittaa opintojen suunnittelua. Tietoomme on tullut monia tapauksia, joissa massaluennolle osallistuminen on tehty pakolliseksi, jolloin läsnäolovelvoitteelle on vaikeaa nähdä rehtorin päätöksessä edellytettyjä pedagogisia perusteita, HYYn hallituksen jäsen Mathilda kommentoi.


Vaikeimpia ratkottavia ovat resurssipulasta juontuvat ongelmat

― Olemme saaneet paljon palautetta ruotsinkielisten opiskelijoiden vaikeuksista saada opintoneuvontaa omalla äidinkielellään. Positiivista on, että ongelma on kehitysjohtaja Niinistö-Sivurannan tiedossa, ja ruotsintaitoisia opintoneuvojia etsitään parhaillaan, kaksikielisyysasioista vastaava HYYn hallituksen jäsen Sebastian kommentoi.

Myös viivästykset suoritusten arvostelussa ja opiskelijoiden vaikeudet saada neuvontaa ongelmiinsa ovat paljolti seurausta yliopiston vähentyneistä hallinnollisista resursseista, eli siitä, että opettajia ja opiskelijoita tukevaa hallintohenkilökuntaa on selvästi aiempaa vähemmän. Tähän ei nykyisessä taloustilanteessa ole luvassa välitöntä helpotusta, vaan ratkaisuja on löydettävä tehtävien järjestämisestä eri toimijoiden kesken ja prosessien virtaviivaistamisesta. Sama koskee tarvetta opiskelutiloille – yliopiston tilat eivät ole lisääntymässä, vaan suunta on tiivistämiseen päin.

― Seuraamme HYYssä tiiviisti tilavähennysten toteutusta, ja pyrimme varmistamaan opiskelutilojen säilymisen vähintään nykyisellä tasolla. Tilojen uudelleenjärjestäminen mahdollistaa kuitenkin myös tilojen miettimisen uudella tavalla, ja opetustiloja tuleekin kehittää luomalla nykyistä muokattavampia ja digitaalisen työskentelyn paremmin mahdollistavia opetustiloja. Myös opiskelijoiden terveys on huomioitava esimerkiksi huolehtimalla ilmanlaadusta ja istumisen vähentämisestä, Mathilda linjaa.

Viime aikoina on huolestuneeseen sävyyn uutisoitu suomalaisten syntyvyyden olevan laskussa seitsemättä vuotta peräkkäin. Syiksi on esitetty mm. taloudellista epävarmuutta, haasteita sopivan kumppanin löytymisessä ja nuorten miesten syrjäytymistä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön neljän vuoden välein toteuttaman Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan myös yliopisto-opiskelijoiden syntyvyys on laskussa. Edelleen kuitenkin 7,6 %:lla Suomen alle 35-vuotiaista perustutkinto suorittavista korkeakouluopiskelijoista on yksi tai useampi lapsi tai opiskelijaperhe odottaa perheenlisäystä. Pelkästään Helsingissä on runsaat 4 000 perheellistä korkeakouluopiskelijaa.  

Elämä perheellisenä opiskelijana ei ole ruusuista ainakaan taloudellisesti tai ajankäytöllisesti. On arvioitu, että 60 % opiskelijaperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Opiskelijaperheiden huoli taloudesta voi vaikuttaa paitsi vanhempien omaan jaksamiseen ja mielenterveyteen myös perheen lasten mielenterveyteen. Lapsuuden perheen toimeentulo-ongelmien yhteydestä nuoren aikuisen mielenterveysongelmien todennäköisyyteen on vahvaa kotimaista tutkimusnäyttöä. Perheellisten opiskelijoiden tarpeisiin kannattaa vastata sekä heidän itsensä, heidän lastensa että yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.

Kotihoidontuki muodostaa monissa opiskelijaperheissä toimeentulon selkärangan, vaikka etuutta on aiheellisesti parjattu tasa-arvonäkökulmasta. Helsingissä perhe voi saada kotihoidontukea lisineen noin 780 euroa, jos nuorin lapsi on alle 1,5-vuotias ja perheen tulot ovat matalat. Vertailuna veronalaisen opintorahan suuruus huoltajakorotuksineen on 325 euroa. Pienituloisen perheen lapsi on käytännössä oikeutettu maksuttomaan varhaiskasvatukseen, mutta silloin perhe menettää oikeutensa kotihoidontukeen. Ei siis ole ihme, että monet perheelliset opiskelijat pyrkivät hoitamaan lapsiaan itse mahdollisimman pitkään. Heillä ei kuitenkaan ole sen enempää tunteja vuorokaudessa kuin muillakaan, joten hoivavastuun, opiskelun ja työnteon palapeli on erittäin haastava.

Syksyllä 2017 HYY teki yhteistyössä Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Väestöliiton kanssa kyselyn perheellisille opiskelijoille. Eräs kyselyn vastaajista kuvasi tilannettaan seuraavasti: 

Perheen ja opiskelun yhdistäminen on kuin pinnan yläpuolella räpiköimistä. Mihinkään ei riitä aika kunnolla.

Kyselyssä kartoitimme myös sitä, minkälainen tuki helpottaisi perheen ja opintojen yhteensovittamista. Vastaajat kaipasivat ylivoimaisesti eniten joustavaa, eri päivinä ja eri kellonaikoina toteutuvaa lastenhoitopalvelua. Eli sellaista, joka palvelee silloin, kun vanhemman täytyy osallistua luennolle, tenttiin tai opiskella itsenäisesti. Myös iltaluentojen ajaksi kaivattiin lastenhoitoa. Selvä enemmistö vastaajista haluaisi pitää lastenhoitoon sijoitetun rahasumman alle 200 eurossa kuukaudessa. Tähän yksityinen tai palvelusetelillä mahdollistuva lastenhoitoapu ei pysty vastaamaan. HYYn mukaan perheellisten opiskelijoiden lastenhoitotarpeisiin vastaisi parhaiten kaupungin tuottama kerhomuotoinen, mutta nykyistä kerhotoimintaa joustavammin toimiva lastenhoitopalvelu. 

Tällainen palvelu ei olisi varsinaista pedagogista toimintaa, mutta se tarjoaisi turvallista hoitoa ja tutustuttaisi lapsia päiväkotimaiseen ympäristöön. Palvelu voisi olla päiväkodin yhteydessä omana ryhmänä tai täysin omissa tiloissaan. Ihanteellinen sijainti pilotille olisi keskeisellä paikalla kantakaupungissa, kampusten läheisyydessä. Toimiva, sähköinen varausjärjestelmä, jolla voisi hyvissä ajoin varata vakioaikoja ja lyhyemmällä varoitusajalla yksittäisiä aikoja, takaisi lastenhoitopalvelun toimivuuden. 

HYY haluaa kaikkien jäsentensä voivan hyvin ja pystyvän elämään onnellista elämää. Toivomme, että myös Helsingin kaupunki tukee ja mahdollistaa nuorten aikuisten monenlaisia elämäntilanteita ja niissä selviytymistä. Haluaahan Helsinki olla maailman toimivin kaupunki. Tällä hetkellä alle 2-vuotiaat ovat kaupungin lastenhoitopalveluiden näkökulmasta väliinputoajia, elleivät he osallistu kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Etsimme mielellämme yhdessä kaupungin kanssa ratkaisuja perheellisten opiskelijoiden toimivan arjen puolesta!

Sofia Lindqvist
Kaupunki-, asumis- ja terveysasioiden asiantuntija, joka itse perheellistyi tutkinnon suorittamisen jälkeen ja on ikuisesti kiitollinen hienosta päivähoitojärjestelmästämme


Olen ehdolla yliopistokollegion puheenjohtajaksi. Haen tehtävään, koska haluan parantaa kollegion toimintaa, ja tuoda yliopistoyhteisön ääntä yhä tehokkaammin yliopiston johdon korviin. Haluan myös tuoda yliopiston johdon lähemmäs yhteisöä. Olen ensimmäinen opiskelija, joka kollegion historiassa hakee tehtävään. Yliopistokollegio on yliopiston hallinnon ainoa elin, jossa opiskelijan on mahdollista toimia puheenjohtajana. Valinta puheenjohtajasta tehdään uuden kollegion järjestäytymiskokouksessa 12.4.

Kollegio on yliopiston korkein päättävä elin, jonka tehtävänä on valvoa yliopiston hallituksen ja johdon toimintaa. Kollegiossa koko yliopistoyhteisö on edustettuna: siinä vaikuttavat professoreiden, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden edustajat jokaisesta tiedekunnasta. Yhteensä Helsingin yliopiston kollegiossa on 50 jäsentä, joista jokaisella on myös henkilökohtaiset varajäsenet. Yliopistokollegion toimikausi kestää neljä vuotta, ja uusi kokoonpano juuri valittu kaudelle 20182021. Opiskelijajäsenten kausi kollegiossa on kaksivuotinen. Tästä kaudesta alkaen myös Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelijoilla on edustus kollegiossa.

Yliopistokollegion tehtävät on kirjattu yliopistolakiin. Kollegio muun muassa valitsee yliopiston kanslerin ja yliopistoyhteisön ulkopuoliset jäsenet yliopiston hallitukseen sekä päättää vastuuvapauden myöntämisestä yliopiston hallitukselle ja rehtorille.

Yliopistokollegion tehtäviin kuuluu Helsingin yliopiston johtosäännön mukaan myös kokoontua vähintään kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan merkittävistä, koko yliopistoa koskevista asioista. Sellaisia ovat esimerkiksi hallintorakenne- ja pääsykoeuudistusten vaikutukset. Voisi ajatella, että tämä kollegion tehtävä olisi muita vähäpätöisempi, koska se ei sisällä sellaisia valtaa ilmentäviä sanoja kuin valita, vahvistaa tai päättää. Niiden sijaan tästä nimenomaisesta tehtävästä löytyy kuitenkin se keskeisin asia, jolla yhteiskuntaa ja maailmaa lopulta muutetaan keskustelu. Yliopistokollegion todellinen voima piilee nähdäkseni juuri siinä, että sen on mahdollista koota yliopistoyhteisön eri osasista edustus yhteiseen ajatustenvaihtoon.

Yliopistokollegion puheenjohtajan rooli on hallinnollinen ja byrokraattinen, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on varmistaa, että yliopistoyhteisö pääsee sanomaan sanottavansa. Mielestäni kollegion tulee käyttää kriittisesti ääntään ja antaa kiitosta, molempia tilanteesta riippuen. Haaveenani on vahva kollegio, joka toimii yhdyssiteenä koko yliopistoyhteisön ja yliopiston johdon välillä.

Kollegiota tulee kehittää niin, että sen kautta yliopistoyhteisön ääni pääsee entistä vahvemmin kuuluviin ja näkyy siinä, miten yliopistoamme johdetaan. Lakisääteisen asemansa vuoksi kollegiolla on toimielimenä sellaista legitimiteettiä, jonka ansiosta sen viesteillä on yliopiston johdolle painoarvoa. Kollegion toimintaan tulee panostaa, koska sen kautta yliopistotyön arkea voidaan todella parantaa.

Sampsa Granström
Englantilaisen filologian neljännen vuoden opiskelija
Kollegion jäsen 20162017 ja 20182019

Sivut