Blogi

”Ahdistavimpia kokemuksia ainejärjestössäni on kenties vähättely, jota olen kohdannut kun olen kertonut epäasiallisesta käytöksestä. Seksuaalisen ahdistelun kriteerit täyttävä lähentely on viitattu olankohautuksella ja 'se on aina vähän tuollainen kännissä' - ja 'se on oikeesti ihan hyvä tyyppi' -puheella.”

Helsingin yliopiston opiskelijoista 7,5 % on kokenut kiusaamista. Kymmenesosa opiskelijoista on perheellisiä. Meissä on edustettuna kaikki seksuaalisten suuntautumisten ja sukupuolten muodot. Itse asiassa vain harva opiskelija vastaa mielikuvaa “keskiverto-opiskelijasta”, joka ei kuuluisi mihinkään vähemmistöön tai kokisi syrjintää. 

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ovat samanlaisia erilaisista henkilöön liittyvistä ominaisuuksistaan riippumatta ja että niiden moninaisuus otetaan huomioon. 

Miksi ja miten yhdenvertaisuus tulisi huomioida järjestötoiminnassa? Tässä ajatuksia siitä.

Miksi yhdenvertaisuus on tärkeää?

Yhdenvertaisuuden huomioiminen on järjestötoiminnassa tärkeää, koska järjestön jäsenet eivät ole keskenään samanlaisia. Huomioimalla erilaisuuden järjestön toiminnassa voi varmistaa, että kaikkien on mahdollista osallistua järjestön toimintaan. Ja vain jos järjestö tuntuu paikalta, jossa voi olla oma itsensä, jäsen on valmis tekemään töitä yhteisten tavoitteiden eteen. 

Toisaalta suvaitsematon ja syrjivä ilmapiiri sekä toiminta voivat sulkea ihmisiä kokonaan järjestön toiminnan ulkopuolelle. Kiusaaminen ja syrjintä voivat pahimmillaan aiheuttaa itsetuhoisuutta.

Viime aikoina yhä useammat järjestöt ovat panostaneet merkittävästi siihen, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua toimintaan. Kehitys on todella ilahduttavaa. Se tekee yhdenvertaisuuden edistämisen aloittamisesta muillekin helppoa: perusteita, keinoja ja toimintamalleja löytyy järjestökentästä todella paljon. Niistä vain täytyy valita omaan järjestöön sopivimmat.

Tässä esimerkkeinä Dilemma ry:n ja Biosfääri ry:n viime aikojen toimista.

“Biosfäärissä on tänä vuonna pyritty ujuttamaan yhdenvertaisuusaiheita kaikkeen toimintaan; tiedotus ja tapahtumat ovat kolmikielisiä, virkanimikkeitä on muutettu sukupuolittomiksi ja alkoholittomien tapahtumien määrää lisätty. Yhdenvertaisuusvastaavien määrää pyritään kasvattamaan tulevana syksynä järjestöissämme. Järjestötoimijoiden keskuudessa on myös kiinnitetty huomiota syrjintää vahvistavaan tapakulttuuriin, eli esimerkiksi fukseihin liittyvän alentuvan vitsailun lopettamiseen.”

– Heidi Annala, Biosfääri ry:n yhdenvertaisuusvastaava

“Dilemma on pitänyt tänä vuonna huolta, että kaikissa tapahtumakuvauksissa on maininta turvallisen tilan periaatteista sekä esteettömyystiedot ja että kaikki viestintä olisi lähtökohtaisesti kolmekielistä. Yhtenä suurena teemana on ollut pyrkimys lisätä alkoholittomien tapahtumien tarjontaa – olemme järjestäneet jo esimerkiksi galleriaekskursion. Toisaalta olemme yrittäneet ainejärjestössä ratkaista, miten vaikuttaa toimintakulttuuriin ja siihen, että kaikilla todella olisi hyvä olla. Dilemma järjestikin 18.4. Turvalliset Tilat -iltamaksi nimetyn tapahtuman, jossa jäsenistö kutsuttiin jakamaan omia kokemuksiaan ja pohtimaan ongelmakohtia ja ratkaisuja. Nyt työn alla ovat Dilemman omat turvallisen tilan periaatteet, uusia toimintaohjeita tuleville tuutoreille sekä tuleviin tapahtumiin nimettävä erityinen vastuuhenkilö, joka olisi erotettavissa olkanauhalla.”

Saila Pönkä, Dilemma ry:n yhdenvertaisuusvastaava

Mistä aloittaa?

Mikäli järjestöllänne ei ole yhdenvertaisuusuunnitelmaa, sen laatiminen kannattaa aloittaa pikimmiten. Mallia voi ottaa muun muassa HYYn järjestöwikissä olevasta mallista (http://wiki.hyy.fi/index.php/Yhdenvertaisuus) tai muilta järjestöiltä. Aiheesta voi järjestää myös jäsenkyselyn, jonka tuloksista selviää, mitkä ovat niitä asioita, joita juuri teidän järjestössänne tulisi ainakin kehittää. 

Jotta yhdenvertaisuus tulee huomioitua, siitä vastaamaan kannattaa nimetä joku järjestön hallitukseen tai virkailijaksi. Järjestöwikistä löytyy esimerkkejä siitä, mihin yhdenvertaisuusvastaava voi järjestön toiminnassa kiinnittää huomiota. 

Mitä syrjiville perinteille voi tehdä?

Välillä yhdenvertaisuuden nimissä on arvioitava uudelleen vanhoja perinteitä ja käytäntöjä. Muutokset lähtevät usein pieneltä tuntuvista asioista.

Esimerkiksi sillä, miten vieraat plaseerataan paikoilleen vuosijuhlilla, voi olla suuri merkitys osallistujille. Perinteinen plaseeraus tehdään jakamalla osallistujat nimien perusteella miehiin ja naisiin ja asettamalla heidät vierekkäin. Sukupuolta ei kuitenkaan voi päätellä ihmisen nimestä. Perinteinen plaseeraus syrjii myös pareja, jotka eivät saa aveciaan lähelleen, koska he eivät ole oletettavasti mies ja nainen. Monissa järjestöissä asia on jo huomioitu: plaseerauksessa ei enää kiinnitetä huomioita osallistujien oletettuihin sukupuoliin.

On hyvä muistaa, että järjestön muisti on vain muutaman vuoden pituinen. Esimerkiksi seksistisistä perinteistä luopuminen saattaa kohdata aluksi voimakasta vastustusta, mutta parin vuoden kuluttua kukaan ei enää kaipaa paluuta vanhaan. Päinvastoin, niin uudet kuin vanhat jäsenet ihmettelevät, miten niin vähän aikaa sitten on voitu toimia niin syrjivästi.

Haluatko apua? Mietityttääkö jokin aiheeseen liittyvä? Olen mielelläni apunasi kaikissa järjestöjen yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa!

Lauri Linna
HYYn hallituksen jäsen
lauri.linna@hyy.fi

Oletko kuullut pölyvarikosta tai tutkivasta älymatosta? Entä interaktiivisesta pysäkistä tai Tinder-pikaratikasta?

En ollut minäkään ennen 11.5.2017. Järjestin silloin työpajan, jossa pohdittiin, miten Tiederatikka* voisi olla nimensä arvoinen myös muilla tavoin kuin sen ilmeisimmän: yhdistää 10 korkeakoulukampusta.

Sosiologina lähdin ennakkoluuloisesti siitä, että syntyvät ideat liittyisivät ihmisten sosiaaliseen kanssakäymiseen yli tieteenrajojen sekä tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutukseen. Niin ei käynyt. Sen sijaan vakuutuin jälleen siitä ihmeellisestä uutta luovasta voimasta, joka piilee eritaustaisten ihmisten kohtaamisissa.

Teknologiat ja palvelumuotoilu yhdistävät ihmiset

Mitä Tiederatikka-työpajassa ideoitiin?

Pölyvarikko olisi paikka, jossa ratikan ulkopintaan ajon aikana kerääntyneet pienhiukkaset huuhdellaan huleveteen. Matka uusiutuvalla energialla kulkevalla pikaratikalla ennaltaehkäisee pienhiukkasten syntyä verrattuna polttomoottorilla kulkeviin liikennevälineisiin. Pölyvarikon ansiosta ratikka myös aktiivisesti poistaisi muun liikenteen aiheuttamia pienhiukkaspäästöjä ilmasta. Hengitysilma puhdistuisi, ja terveyshaitat vähenisivät.

Tutkiva älymatto ratikassa puolestaan tunnistaisi käyttäjän ja kerää tietoa tutkimuksen ja markkinoiden käyttöön. Se myös vuorovaikuttaisi takaisin ja antaa esimerkiksi jalkahierontaa. Interaktiivinen pysäkki kertoisi halukkaille liikenneinfoa, ja matkustajat voisivat käyttää sitä palautteen antamiseen.

Antisosiaalisen ikkunasta tuijottamisen voisi brändätä uudelleen: ratikkamatkasta voisi suoda nautinnollisen tauon ja meditaatiohetken. 

Muita ideoita olivat ilmastonmuutoslippu, jonka hinta muuttuisi ilmaston tilan mukaan, ja kirjastoratikka, jossa aika kuluisi lukien ja lainoja tehden. Ratikkakiskot voisi vihertää nurmikolla ja ratikan sisätilat viherkasveilla. Tiederatikka voisi toimia testilaboratoriona ja poikkitieteellisten kokeilujen alustana: siellä voisi tehdä kokeita tai tenttiä. Kun ratikka lähestyy kampusta, infotaulu tai sovellus omassa puhelimessa kertoisi, mitä kampuksella tapahtuu juuri silloin.

Tiederatikasta ihmisten ja paikkojen yhdistäjä

Kaikki nämä ideat syntyivät alle puolessa tunnissa Satunnaiset parit -menetelmällä. Pohjustukseksi ideoijat kuulivat ensin liikenneinsinööri Niko Setälältä faktatietoa Tiederatikasta osana Helsingin pikaratikkaverkostoa ja muotoilija Laura Eurolta muotoilun näkökulmia ratikoihin.

Ideoita saa mielellään varastaa ja jatkojalostaa eikä tarvitse odottaa vuoteen 2025! Tiederatikkaa voisi muotoilija Laura Euron sanoin kokeilla tässä ja nyt – ratikassa tai pysähdyksissä.

Jos kymmenkunta ihmistä saa alle puolessa tunnissa aikaan näin mielenkiintoisia uusia ideoita, mitä voisikaan syntyä siitä, että kymmenet tuhannet ihmiset päivittäin kohtaisivat oikeassa Tiederatikassa, jossa on muotoilun keinoin helpotettu yhteyksien syntymistä? 

Sofia Lindqvist
Asumis-, terveys- ja kaupunkiasioiden asiantuntija
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
sofia.lindqvist@hyy.fi

Sofia opiskelee parhaillaan tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa

* Tiederatikka2025 on pääkaupunkiseutulaisten ylioppilas- ja opiskelijakuntien World Student Capital -verkoston yhteinen kampanja 10 korkeakoulukampuksen yhdistävän pikaratikan puolesta. Tavoitteemme on saada pikaratikkareitin rakennustyöt käyntiin vuoteen 2025 mennessä. Haluatko samaa? Allekirjoita kuntalaisaloite Tiederatikan puolesta helsinkiläisenä tässä ja espoolaisena tässä! Jos et ole kirjoilla Helsingissä tai Espoossa, et voi allekirjoittaa aloitetta, mutta voit vinkata stadilaisille tai espoolaiselle kavereillesi asiasta. Tiederatikka löytyy myös Facebookista.
Ideointityöpaja oli osa Kaupunkisuunnittelumessuja info- ja näyttelytila Laiturilla 8.–13.5.2017. Tiederatikka piti omaa näyttelyständiään koko tapahtuman ajan.

Viime huhtikuussa alkoi jo useaan kertaan kuultu keskustelu lukukausimaksujen väitetyistä hyödyistä, kun Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi yliopistojen rahoitusta käsitelleen pamflettinsa. Pamfletissa esitetään yleisiä lukukausimaksuja keinona paikata yliopistojen leikattua rahoitusta. Etlan mukaan maksut eivät vaarantaisi ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, sillä siitä huolehtisi opintolainajärjestelmä.

Myöhemmin Taloustieteellisen yhdistyksen järjestämässä lukukausimaksuaiheisessa seminaarissa Helsingin yliopiston julkistalouden professorin Markus Jäntti haastoi Etlan väitteet heikosti perusteltuna opportunismina. Mitään näyttöä ei nimittäin ole siitä, että Etlan esittämät lukukausimaksut takaisivat sosiaalisen liikkuvuuden, eikä koko ”mahdollisuuksien tasa-arvoa” ole vaivauduttu määrittelemään tutkimuksella. Seminaari päättyi riitaan, joka johti Jäntin ratkaisuun pakata laukkunsa ja palata professuuriin Tukholman yliopistoon.

Jäntin lähtö on menetys suomalaiselle julkiselle keskustelulle. On vaarana syntyä harhakuva, että lukukausimaksuilla olisi jakamaton kannatus taloustieteilijöiden keskuudessa. Mielikuvaa on aktiivisimmin lietsonut jo yli vuoden ajan uusliberaali ajatuspaja Libera, jonka podcastissa kolme jo valmiiksi samanmielistä maksujen kannattajaa taputtelee toisiaan selkään. Kannatus maksuille hälvenee sitä mukaa kun astutaan yhden taloustieteellisen koulukunnan ulkopuolelle, saati muihin yhteiskuntatieteisiin, esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan.

Maksuton koulutus on tähän asti Suomessa taannut sen, että halukkaimmat ja kyvykkäimmät ovat voineet jatkaa aina korkeimpaan koulutukseen asti – perhetaustaan ja varallisuuteen katsomatta. Etlan esitys romuttaisi tämän periaatteen. On jo entuudestaan tiedossa, että matalasta sosioekonomisesta asemasta tulevat opiskelijat välttelevät opintolainan nostamista ja menevät mieluummin töihin rahoittaakseen opintonsa. Vaikka opintolainan takaisinmaksu sidottaisiin valmistumisen jälkeiseen tulotasoon, kuten Etla esittää, opintolainalla on silti kielteisiä vaikutuksia opiskelijoihin, jotka joka tapauksessa välttävät taloudellista riskinottoa.

Tieto siitä, että tutkinnon saaminen tarkoittaa samalla suurta lainataakkaa, ohjaa hakeutumaan valmistumaan mahdollisimman kovapalkkaisille aloille. Suomi tarvitsee jatkossakin pätevien yritysjuristien lisäksi aivan yhtä kovatasoisia kirjastonhoitajia ja lastentarhanopettajia. Vain ekonomisti voi ajatella, että ammatin arvo määräytyy palkkanauhan mukaan.

Lukukausimaksujen voi ennustaa myös aiheuttavan aivovuotoa erinomaista maksutonta koulutusta tarjoaviin Ruotsiin ja Saksaan.

Lukukausimaksut esitetään myös ongelmattomana lisärahoituksena korkeakouluille. Perusteena on naiivi oletus sitä, ettei valtion budjettirahoitusta yliopistoille leikattaisi vähintään saman verran kuin kerätyt lukukausimaksut kartuttaisivat yliopiston kassaa. Juuri niin on käynyt esimerkiksi Australiassa. Ei ole olemassa mitään sellaista poliittista mekanismia, joka varmistaisi, ettei Australian tie olisi myös Suomen tie.

Kaikilla opiskelijoilla on tuoreessa muistissa, miten paljon painoarvoa poliitikkojen lupauksilla on koulutuksen suhteen.

Minna Suorsa
HYYn hallituksen jäsen
minna.suorsa@hyy.fi

Käynnissä on korkeakoulutuksen vallankumous. Jos ennen yliopiston ytimessä on ollut kysymys ”Mitä sinä tiedät?”, jatkossa se on ”Mitä sinä osaat?”. Helsingin yliopistossa syyslukukaudella 2017 alkavien uusien koulutusohjelmien opetussuunnitelmiin tulee sisältyä osaamistavoitteet, eli sisältö, jonka opiskelija joko kurssin käymällä tai muuten oppimalla hallitsee. Ihanteellisesti opiskelija ymmärtää jatkossa, millaisia tietoja ja taitoja hän hallitsee ja miten ne auttavat tutkimuksen teossa tai työelämässä yliopiston ulkopuolella.

Osaaminen on toki sisäänrakennettu tieteen harjoittamiseen: teorian rinnalla kulkee aina praxis eli se, miten ja mihin teoriaa käytetään. Osaamisperustaisuus ei muuta tätä periaatetta, vaan korostaa ymmärrystä osaamisesta oppimisprosessin yhteydessä. Opiskelu muuttuu entistä merkityksellisemmäksi, kun asiakokonaisuuksia opitaan niiden tulevaa käyttöä eikä vain opintosuorituksia varten. Ymmärrys omasta osaamisesta vaikuttaa myös positiivisesti pystyvyysuskomuksiin.

Tiedä, mihin pystyt

Pystyvyysuskomukset määrittävät sen, mistä kaikesta opiskelija kuvittelee selviävänsä. Kuinka monta viikkoa kolmen opintopisteen tenttiin pitää valmistautua? Kuinka helposti työllistyn valmistumisen jälkeen? Mitä realistisempi kuva opiskelijalla on omista taidoistaan, sen parempi. Tähän asti vaarana on ollut se, että opiskelija valmistuu yliopistosta kuvitellen, ettei hän ole oppinut juuri mitään merkityksellistä. Ainakaan tilastollisesti se ei pidä paikkansa. Helsingin yliopistosta valmistuneet työllistyvät edelleen koulutustasoaan vastaaviin töihin sekä sijoittuvat tiedemaailman huipulle

Sivistys kartuttaa osaamista

Osaamistavoitteiden saavuttaminen edellyttää tietenkin vastakin laajoja perustietoja. Lääkäri osaa hoitaa potilastaan vain, jos hän ymmärtää ihmiskehon anatomiaa, biokemiaa ja fysiologiaa. Valtiotieteilijän on tunnettava ympäröivän yhteiskunnan kulttuuri, historia ja valtarakenteet. Tutkimus- ja teoriapohjaisuus on keskeisellä tavalla osa humboldtilaisen yliopiston perusideaa. Osaamisen korostaminen ei ole ristiriidassa sivistysyliopiston ihanteen kanssa. Myös sivistyksen kartuttaminen on osaamista — kykyä hahmottaa ilmiöitä ja toimia monimutkaisessa maailmassa.

Osaamistavoitteet eivät saa jäädä vain opetussuunnitelmien sivuille, vaan niiden tulee näkyä ihan oikeasti opiskelun arjessa. Osaamistavoitteiden kautta opetusta voidaan kehittää opiskelijan tarpeita vastaavaksi, sillä samoihin tavoitteisin voidaan päästä lukuisilla eri opetusmuodoilla. Samalla myös turha työ vähenee, kun muodollisen koulutuksen ulkopuolella hankittua osaamista opitaan paremmin tunnistamaan ja sisällyttämään tutkintoon. Kaiken tämän tekeminen todeksi vaatii opettajilta pedagogista osaamista.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka
Heikki osaa laatia blogikirjoituksen yhdessä iltapäivässä.

Helsinki on aivan loistava paikka asua ja elää – myös meille opiskelijoille. Kotikaupunkiamme vaivaa kuitenkin yksi ongelma, joka meinaa tehdä täällä asumisesta ajoittain erittäin tukalaa. Ja se liittyy juurikin asumiseen itseensä: se on tässä kaupungissa pirun kallista.

Tilanne ei varsinaisesti ole helpottumassa: asuntojen vuokrat erityisesti pääkaupunkiseudulla jatkavat kasvuaan. Sukupolvien välisessä tulonjaossa nuoret ovat viime vuosina jääneet selkeästi tappiolle. Opiskelijan kaupunki -tutkimuksen mukaan asumismenot vievät pääkaupunkiseudulla pahimmillaan 70 prosenttia opiskelijan käytettävistä tuloista.

Mitä voimme tehdä? Yleinen konsensus on, että asumisesta tulee edullista vain rakentamalla kaupunkiin rutkasti enemmän asuntoja. Siitä ovat yhtä mieltä esimerkiksi kaikki Helsingin pormestariehdokkaat. Mutta miksi asuminen Helsingissä sitten on näin kallista, jos ongelmaan on olemassa selkeä ratkaisu?

Syitä on useita. Helsinkiläislähiöt on ensinnäkin rakennettu varsin väljästi. Toisaalta Nurmijärvi-ilmiö on kääntynyt päälaelleen: ihmiset haluavat jälleen asua yhä enemmän kantakaupungissa, ja poliitikot ovat olleet hitaita heräämään rutkan lisäkaavoittamisen tarpeeseen.

Helsingin korkeakouluopiskelijat ovat voimakkaasti asuntotuotannon lisäämisen kannalla. Asumisongelma ratkaistaan kahdella tavalla. Ensinnäkin tarvitsemme nykyistä reippaampaa asuntotuotantoa. Toiseksi asumisen tulee olla helpompaa kuin nyt.

Helsinkiin vuosittain rakennettavien asuntojen tavoitetta tulee nostaa nykyisestä 6000:sta 8000:aan, josta tuettujen ARA-vuokra-asuntojen osuuden tulee olla vähintään 2000 – ja tavoitteista tulee myös pitää kiinni. Opiskelija-asuntoja tulee valmistua vähintään 300 vuosittain. Tarvitsemme rohkeaa täydennysrakentamista, tiiviitä kortteleita ja kaupunkibulevardeja.

Asumisesta ja asuntorakentamisesta on tehtävä myös helpompaa. Vuonna 2013 pääkaupunkiseudulla oli yli miljoona neliömetriä tyhjillään olevaa toimitilaa, jossa voisi asua jopa 25 000 ihmistä. Uudet perheasunnot tulee suunnitella niin, että ne ovat muunnettavissa myös yhteisöasumiseen. Parkkipaikkanormia on höllennettävä: autopaikkojen rakentaminen on kallista, ja Helsingin liikenteen kehityksen tulisi perustua julkiselle liikenteelle, kävelylle ja pyöräilylle – ei yksityisautoilulle.

Eli miten me saamme tämän kaiken aikaan? Emme välttämättä käden käänteessä, mutta yksi kullanarvoinen keino on juuri nyt käsillä: kuntavaalien äänestyspäivä on sunnuntaina 9.4.

Saahan äänesi ehdokas, joka haluaa reilusti uusia asuntoja ja helpompaa asumista.

Joel Lindqvist & HYYn kaupunkivaikuttamisen vapaaehtoisryhmä Kaupunkitiimi
Joel on HYYssä kuntavaalien parissa pakertava hallituksen jäsen, joka asuu viiden hengen puuomakotitalokommuunissa.

Käytät tusinaa sovellusta puhelimessasi, mutta toimivan Excel-taulukon tekeminen on ylivoimasta. Löydät vaivatta amerikkalaiset televisiosarjat suoratoistopalveluista, mutta oikean sähköisen tiedejournaalin paikantaminen on mahdottoman vaivalloista. Mediassa hehkutetaan pelialan nostetta, mutta olet itse pelikaupassa vain asiakkaan roolissa. Kuulostaako tutulta?

Tieto- ja viestintätekniikan lehtori Ari Myllyviita valittelee tuoreessa Yliopisto-lehdessä (2/17), miten diginatiivin käsite ohjaa koulumaailmaa harhaan. Internetin aikakaudella lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet eivät automaattisesti ole tietoteknisesti lahjakkaita. Peruskouluissa ja toisella asteella on tietoisesti panostettava digitaitojen opetukseen, jos niiden halutaan kehittyvän.

Niin kauan kun digitaidot eivät ole hallussa, ongelma valuu myös yliopiston puolelle. Digitaalinen humanismi ja poikkitieteellinen big datan hyödyntäminen eivät koskaan puhkea kukkaan, jos opiskelijoilla ei ole riittäviä valmiuksia.

Onneksi asiaan on herätty. Tänä vuonna Helsingin yliopisto käynnisti digiloikkahankkeen, jossa mukana olevat koulutusohjelmat suunnittelevat lupaavia uusia digitaalisia opetusvälineitä. Niitä ovat esimerkiksi virtuaalitodellisuusteknologian hyödyntäminen, yrityselämän ohjelmistotuotannon harjoittelu ja kurssitöitä automaattisesti tarkastavat algoritmit.



Digitaalisista alustoista on paradoksaalisesti yhtä aikaa puutetta ja ähky. HYYn hallituksen puheenjohtaja Laura Luoto nosti asian esille yliopiston Oppimisseikkailun päätöspuheenvuorossa maaliskuussa. Kurssiin liittyvää tietoa saattaa joutua metsästämään Weboodista, Moodlesta, tiedekunnan ja koulutusohjelman nettisivulta, sähköpostista, erilliseltä kurssisivulta, yliopiston wikialustalta, Opinderista ja Flammasta. Niiden lisäksi opiskelijat käyttävät epävirallisia alustoja, kuten opiskelijoiden omia Facebook- ja WhatsApp-ryhmiä. Samalla kun opiskelijoihin liittyvä data aukeaa, markkinoille tulee myös kaupallisia toimijoita.

Avoimen yliopiston johtaja Jaakko Kurhila on kutsunut digitalisaatiota savuverhoksi, jonka avulla voi kehittää opettamista kokonaisuutena. Sähköiset alustat edesauttavat ongelmalähtöistä oppimista, vertaisoppimista ja ”käännetty luokkahuone” -ajattelua, jossa olennaiset tehtävät ja materiaalit ovat opiskelijan käytössä ennen kontaktiopetusta. Ideaalitilassa opiskelija ei käytä luentotilanteessa puhelintaan snäppäämiseen, vaan hyödyntää opetukseen liittyvää mobiilisovellusta.

Samaan aikaan tulee kehittää jo olemassa olevia sähköisiä peruspalveluita ja kokeilla uusia innovaatioita ja toimivimpia sähköisiä opetusmuotoja. Kärjet kehittyvät hankkeilla ja rahapanostuksilla, mutta kulttuurin kokonaismuutos vaatii työtä ja innostusta ruohonjuuritasolla.

On opiskelijoiden tehtävä vakuuttaa opetushenkilökunta siitä, että sähköiset alustat keventävät työkuormaa ja parantavat oppimistuloksia, vaikka niiden käyttöönotto vaatiikin hetkellisesti epämukavuusalueelle astumista. Esimerkiksi sähköinen tenttiakvaario joustavine tenttimisaikoineen helpottaa perheellisen opiskelijan opintoja ja samaan aikaan vähentää yksikön työkuormaa, kun tarve perinteisiin paperitentteihin vähenee. Tenttiakvaario lisää myös kurssikirjojen saatavuutta, koska kaikki kurssin suorittajat eivät hamstraa kirjoja samaan aikaan juuri ennen tiedekuntatenttiä.

Helsingin yliopisto sijoittui taas kerran maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon QS World University Rankings -vertailussa. Yliopiston on tähdättävä huippuyliopistoksi myös opetuksessa.

Onnistunut digiloikka voi tehdä siitä totta.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Ystäväni on ehdolla kuntavaaleissa. Hän kävi keskustelun muuan ohikulkijan kanssa, joka ei ollut koskaan äänestänyt kuntavaaleissa. Omien sanojensa mukaan tärkeissä vaaleissa, kuten presidentinvaaleissa, hän kuitenkin äänesti.

Ilmiö on yleistettävissä. Viime kunnallisvaalien äänestysprosentti Helsingissä oli 57,4%. Presidentinvaaleissa taas äänesti huomattavasti isompi osa, eli 72,8% väestöstä.

Kuitenkin juuri niillä päätöksillä, jotka tehdään lähellä, on merkitystä arkielämän kannalta. Niin kauan kuin presidenttini ei ole oranssinvärinen sontaa suoltava tosi-tv-hahmo, ei käytännössä ole väliä, kuka tasavallan presidentin pallilla istuu. Sitä vastoin kuntatasolla tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan arkeeni: siihen, kuinka paljon minulla jää rahaa käytettäväksi asumismenojen jälkeen, ja kuinka monta minuuttia vuorokaudestani käytän paikasta toiseen liikkumiseen.

Nuoriso on pilalla

Ketkä nukkuvat vaalien ohi? Nuorisotutkimusseuran selvityksen (2011) mukaan nimenomaan nuorten äänestysinto on laskenut. Nuoret ikäluokat äänestivät vielä 80-luvulla huomattavasti aktiivisemmin kuin nykyisin. Jos ei nuorena äänestä, harvemmin äänestää vanhempanakaan.

Yleensä ihmisillä on tapana äänestää itsensä kaltaista ehdokasta. Perheelliset ja palvelualojen työntekijät äänestävät kaltaisiaan, autoilijat ja kulttuuri-intoilijat samoin. Tämä ei kuitenkaan päde nuoriin äänestäjiin. Selvitys totesi nuorten äänestävän tunnettuja nimiä ja kokeneita poliitikkoja. Opiskelijat eivät siis välttämättä äänestä opiskelijoita. Olen aiemmissa kuntavaaleissa äänestänyt tohtoriksi väitellyttä useamman kauden kansanedustajaa. Kyvykkyydestään huolimatta hänen aloitteensa eivät ole olleet erityisen merkittäviä oman elämäni kannalta.

Nyt olen herännyt kysymykseen: kuka opiskelijoita äänestäisi, jos eivät opiskelijat itse?

Setien ja tätien politiikkaa

En tarkoita, etteivätkö eri-ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat päättäjät ajattelisi myös opiskelijan arkeen vaikuttavia tekijöitä. Mutta voi olla, että esimerkiksi opiskelija-asuntojen lisärakentaminen ei ole prioriteettilistalla, jos päättäjän keskimääräinen äänestäjäjoukko koostuu hyvin toimeentulevista keski-ikäisistä.

Kyllä sedät ja tädit sun asiat hoitaa/Kai ne nyt työnsä osaa/Katos kaikki nää kurjat jutut on reaalipolitiikkaa”, lauloi yhtye Varaque sarkastisesti jo vuonna 2003. Älä jää siis odottamaan, että sedät ja tädit* hoitavat sinun asiasi. Äänestä opiskelijaa, joka ajattelee sinun parastasi. Äänestä kaveriasi, koska niin muutkin tekevät!

Täällä voit tutustua kuntavaaleissa ehdolla oleviin HYYn jäseninä oleviin kavereihin.

*sedillä ja tädeillä tarkoitan joidenkin päättäjien henkisiä ominaisuuksia, en niinkään kronologista ikää.

Kirjoittaja on HYYn hallituksen jäsen, vankkumaton urbanisti ja maanviljelijän tytär.

Elli Saari

Elli Saari
Hallituksen jäsen

Hei opiskelija, miten voit? Tätä selvitti YTHS korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessaan, jonka tulokset julkaistiin tällä viikolla. Tutkimukseen voi tutustua täällä.

Tutkimuksen tulokset ovat ikäviä, mutta eivät yllättäviä. Opiskelijat eivät voi hyvin.

Jodelissa puhutaan pahasta olosta

Olen jonkin aikaa seurannut Jodel-sovelluksen anonyymeja keskusteluja Helsingin yliopiston opiskelijaelämästä. Usein toistuvia aiheita ovat unettomuus, tenttiahdistus tai huonosti etenevä kandi. Keskusteluja lukiessani olen usein miettinyt yhtä asiaa: voimmeko me opiskelijat todella näin huonosti?

YTHS:n tutkimus puhuu samaa karua kieltä Jodel: opiskelijoiden mielenterveys ei ole kunnossa. Masennus, ahdistus, kova stressi, opiskelu-uupumus ja uniongelmat ovat yleisiä opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijat näkevät ja kokevat tämän arjessaan ja puhuvat siitä – ainakin anonyymisti.

Tänään otetaan – vai otetaanko?

Terveystutkimus kumoaa sitkeästi eläneen myytin opiskelijoista bilettävinä laiskureina. Oikeasti opiskelijoiden elämäntavat ovat parantuneet ja alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat vähentyneet. Opiskelujen ohella tehdään paljon oman alan töitä ja tyytyväisyys omaan alavalintaan on kasvanut.

Silti opintoja murehditaan vapaa-ajalla, ja jopa joka viides opiskelija kokee hukkuvansa työtaakan alle. Opiskelijat ovat tunnollisia ja ahkeria, mutta ylikuormitettuja. Mikä meitä opiskelijoita sitten painaa?

Opiskelija ei jaksa yksin

Yhä suurempi osa opiskelijoista kokee olevansa usein yksinäinen. Kontaktin saaminen opiskelutovereihin on myös vaikeaa yhä useammalle. Entistä suurempi osuus on myös niitä, jotka kokevat toimeentulonsa riittämättömäksi.
Usein opiskelukavereiden kanssa keskustellessa nousee esiin yleinen epävarmuus. Huolta aiheuttavat esimerkiksi muutokset yliopistolla, opintotuen leikkaukset, asumismenojen kasvu sekä erityisesti pelko siitä, ettei valmistumisen jälkeen löydy töitä.

Liian usein opiskelijoiden ongelmiin suhtaudutaan vähättelevästi. Me emme tarvitse enää lisää keppiä tai syyllistämistä. Me tarvitsemme yhteiskunnan, joka ottaa opiskelijoiden mielenterveysongelmat vakavasti ja tukee meitä.

Ps. Helsingin yliopiston opiskelija, mikäli koet ahdistusta, masennusta, uniongelmia tai kovaa stressiä, apua on saatavilla. Auttavia tahoja ovat esimerkiksi YTHS, opintopsykologit ja Nyyti ry.

Minna Silvennoinen
Hallituksen jäsen

Kirjoittaja vastaa HYYn hallituksessa opiskelukyvystä ja keskittyy usein Jodeliin omien opintojensa sijaan.

Voittoja ja häviöitä. Koulutusleikkauksia ja Helsingin yliopiston irtisanomiset. Tuhansia kreisibailaavia fukseja ja Antti Tuisku. Tuottajamme antoi mulle mahdottoman tehtävän: “Valitse vuoden viisi kohokohtaa ja kirjoita niistä blogiteksti”. 365 päivän aikana on kertynyt kasa ikimuistoisia hetkiä ja uusia tuulia, joista riittäisi romaaniin asti. Vaikean valinnan jälkeen, tässä muutamat nostot vuodelta 2016, olkaa hyvät:

1. Lisää opiskelija-asuntoja!

Joka syksy tuhannet opiskelijat jäävät ilman asuntoa Helsingissä ja tällä hetkellä HOASilla on jonossaan yli 6000 hakemusta. Opiskelija-asunnoista on huutava pula ja ilman kattoa pään päällä ei voi opiskella. Helsingin kaupungin päättäjät kuulivat HYYn hätähuudon. Kesällä tehdyn päätöksen mukaan kaupungin rakentamistavoite nousi ja luvassa on joka vuosi 300 uutta opiskelija-asuntoa.

2. Yhdenvertaisempi ylioppilaskunta

Uuden ylioppilastalon esteettömyyttä parannettiin kontrastiraidoilla ja edustajisto hyväksyi kaikkien aikojen edistyksellisimmän yhdenvertaisuussuunnitelman. Vastustamme rasismia ja seksismiä, emmekä hyväksy minkäänlaista syrjintää järjestöissä, yliopistolla tai yhteiskunnassa. Lisäksi ensi vuonna toteuttavan remontin jälkeen HYYllä on esteetön palvelutoimisto Uudella ylioppilastalolla.

3. HYYn digiloikka

Edustajistovaaleissa otettiiin ensimmäistä kertaa käyttöön sähköinen äänestys. Uusi järjestelmä toimi ja 8429 opiskelijaa valitsi äänestämällä opiskelijoiden edustajiston. Hyvästi paperilaput ja kynät, HYY elää vihdoin 2010-lukua.

4. Uusi uljas Flora

Auringon säteet hivelivät Kumpulan kampusta, kun Floran päivässä otettiin kevät vastaan. Opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan yhteistä juhlapäivää värittivät minieläimet, energiaa sykkivä bändi ja aivokäyristä runoja taiteileva Brain Poetry. Perinteiden uudistamisesta Flora on erityisen innostava esimerkki. Myös Floran juhlassa koettu yhteisöllisyys koko tiedeyhteisössä on ensisijaisen tärkeää kehitettäessä parempaa yliopistoa.

5. Sujuvaa poikittaisliikennettä, kiitos!

Parasta ja tehokkainta vaikutustyötä tehdään yhteistyöllä. World Student Capital -verkosto kokoaa yhteen kaikki pääkaupunkiseudun 100 000 korkeakouluopiskelijaa. Yhteistyöllä olemme vaikuttaneet päätöksiin Hämeentien pyöräteistä ja nyt haluamme vauhtia julkiseen liikenteeseen. Tiederatikka Myllypurosta Kumpulan kautta Otaniemeen yhdistää 7 korkeakoulua ja satoja tuhansia työpaikkoja. Tiederatikka on nopea ja kustannustehokas. Tiederatikka on tulevaisuutta ja me haluamme sen jo vuonna 2025.

Kohti ääretöntä ja sen yli

Ylioppilaskuntamme hallitus, työntekijät, edustajiston jäsenet, vapaaehtoiset, hallopedit sekä järjestöaktiivit tekevät tärkeää työtä opiskelijoiden paremman huomisen puolesta. Työ myös opettaa matkalla. Vuosien järjestötyön jälkeen mä uskon entistä vahvemmin yhteisöihin, joissa ihmiset kohdataan vilpittömästi, toisia kannustetaan ja jokainen uusi idea on mahdollisuus. Tiedän, että yhteistyöllä voi muuttaa maailmaa. Ylioppilaskunta ei saa tyytyä vähään tai kyynistyä. Emme saa pelätä epäonnistumista, vaan on uskallettava kokeilla ja uudistaa. On kurkotettava pitkälle tulevaisuuteen: kohti parempaa ylioppilaskuntaa, parempaa yliopistoa ja parempaa yhteiskuntaa.

Mikä on vaikeaa, voidaan tehdä heti. Mikä on mahdotonta, vie vähän enemmän aikaa.

Ps. JA KYLLÄ! YTHS säilyy sote-uudistuksessa ja kaiken lisäksi se vielä laajennetaan ammattikorkeakouluopiskelijoille. Huikeeta ja parasta joulua kaikille korkekouluopiskelijoille!

Kiitollisena ja onnellisena kuluneesta vuodesta
Susanna Jokimies
Hallituksen puheenjohtaja




Hyvä juhlaväki, 

Olen liikuntavammainen nuori, enkä pääse pyörätuolilla liikennevälineeseen.
Olen eristetty vanki, enkä pysty käyttämään äänioikeuttani.
Olen Kongosta kotoisin oleva mies, enkä saa kidutuksesta johtuviin traumoihini tukea.
Olen romanialainen raskaana oleva romaninainen, enkä saa Suomessa raskauden aikaista terveyspalvelua, sillä en ole saanut Romanian viranomaisilta sairausvakuutuskorttia.
Olen transmies, enkä voi enää lisääntyä, sillä Suomen viranomaiset edellyttivät minulta sterilisaatiota kun korjasin sukupuoleni. 
Olen takuueläkkeen varassa elävä, onnettomuudessa vammautunut suomalainen. Jonotan leipäjonossa useita tunteja viikossa sillä hallitus on leikannut yhtä aikaa lääkekorvauksia ja sosiaalietuuksia, ja köyhyyteni syvenee.
Olen kaikkea tätä, enkä kuitenkaan ole. 

Itse asiassa, en ole heistä kukaan. Päinvastoin, puhun teille tänään monin tavoin etuoikeutettuna ihmisenä. En joudu kohtaamaan avointa syrjintää bussissa ihonvärini takia tai rakenteellista syrjintää asuntomarkkinoilla. Minulla on passi, jonka ansiosta minut on toivotettu avosylin tervetulleeksi työskentelemään ja opiskelemaan Yhdysvaltoihin, Saksaan, Belgiaan, Intiaan ja Nepaliin, ja vaikka minne. Tunnistakaa te, hyvät juhlavieraat ja ylioppilaskunnan jäsenet, ne etuoikeudet, joita teille on syntymästä annettu tai elämän varrella kasautunut. Käyttäkää niitä viisaasti.

Ihmisoikeusliitto

Minut pyydettiin tänne Ihmisoikeusliiton edustajana vastaanottamaan HYYn meille äsken luovuttama tunnustus ja pitämään tämä juhlapuhe. Kiitos suuresta kunniasta. Koko järjestömme arvostaa tunnustusta hyvin paljon. Minua, Helsingin yliopiston entistä opiskelijaa, ainejärjestö- ja HYY-aktiivia sekä yliopiston entistä tutkijaa ja opettajaa tämä tunnustus lämmittää erityisesti. Onnea 148. vuotiaalle HYYlle.

Uskallamme myös päätellä huomionosoituksesta, että te ylioppilaskunnassa ymmärrätte, että Suomeen keskittyvää ihmisoikeustyötä tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan. 

Viime aikoina korkeassa asemassa olevat toimijat ovat esittäneet julkisessa keskustelussa tai esimerkiksi eduskunnassa ajatuksia, joiden mukaan joillain ihmisillä tulisi olla vähemmän oikeuksia kuin toisilla. Saamme kuulla, että perustuslain turvaamat oikeudet ovatkin jotain, jotka voidaan toteuttaa vain hyvinä taloudellisina aikoina. Uskoakseni te täällä näette, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja se tekee minut iloiseksi ja toiveikkaaksi.

Järjestömme perustettiin silloisella nimellä Ihmisoikeuksien liitto vuonna 1935. Se oli aikaa, jolloin fasismin ja natsismin hyytävät tuulet pyyhkivät yli Euroopan ja osuivat Suomeenkin. Järjestömme ydinajatus oli tuolloin sama kuin tänä päivänä: edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Tänä päivänä tietoisuus ihmisoikeuksista on lisääntynyt ympäri maailman suuresti, paljolti myös ihmisoikeusjärjestöjen sitkeän työn ansiosta. Mutta vastaisku lyö tällä hetkellä ympäri maailmaa: yli 60 maassa on luotu lakeja, joilla rajoitetaan vapaiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. Ajatukset ovat palanneet järjestömme perustamisaikaan. Myös Ihmisoikeuksien liittoa yritettiin heti alkuvuosina saada lakkautetuksi lainsäädännön keinoin, ja jotkut pitivät järjestöä valtion vihollisena.

Hyvä juhlaväki, tänä päivänä monet poliittiset päättäjät ympäri Eurooppa ja myös Suomessa, hamuavat nationalismin perään. EU:n jäsenmaa Unkarin nykyhallitus pitää sitä velvoittavia EU:n ja YK:n ihmisoikeussopimuksia pilkkanaan. Sisäänpäin käperrytään pelottavan monessa kolkassa. Tämä ei ole vain Puolan, Unkarin, Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen kysymys. Esimerkiksi maailman toiseksi väkirikkaimmassa maassa Intiassa hindunationalistinen hallitus tiukentaa otettaan kansalaisyhteiskunnasta ja muslimeihin kohdistuva syrjintää lisääntyy huolestuttavasti. Etelä-Afrikka päätti hiljattain erota Kansainvälisestä  rikostuomioistuimesta, jossa tutkitaan kaikkein vakavimpia rikoksia kuten kansanmurhia. 

Vastatkaa te, hyvät ylioppilaskunnan edustajat ja opiskelijat, tällaisiin aatteisiin kansainvälisyydellä, avoimuudella ja tutkitulla tiedolla. Näyttäkää te, että perusteellista, historiasta ammentavaa ja pitkälle tulevaisuuteen katsovaa analyysia tarvitaan. Vastustakaa totuuden jälkeisen ajan houkutuksia. Olkaa tarkkoja yksityiskohtien ymmärtämisessä mutta nähkää silti vallan rakenteet ja laajat tendenssit. Pidän erityisenä tärkeänä ymmärtää ajan Euroopassa, miten taloudellisten oikeuksien tai työelämän perusoikeuksien rapautuminen ruokkivat nationalismia ja rasismia, jopa fasismia. Tällaisen syöksykierteen pysäyttäminen olkoon tehtävänne, olkoon tehtävämme. 

Toisen maailmansodan julmuuden ja tuhon aikaa seurasi jotain hyvin arvokasta: YK perustettiin ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus luotiin. Suomessa ihmisoikeudet miellettin pitkään jonain, mitkä eivät koske oikeastaan Eurooppaa eivätkä varsinkaan Suomea: ihmisoikeuksien nähtiin koskevan ennemmin esimerkiksi Kiinaa, Chileä ja Etelä-Afrikkaa. Suomessa ei nähty olevan ihmisoikeusongelmia.

Jos kuvittelemme, että Suomessa kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat, meidän on tunnettava köyhimpien ihmisten tilanne, on kysyttävä miten vähemmistöjen oikeudet toteutuvat, entäpä lasten oikeudet? Miten toteutuvat niiden ihmisten oikeudet, joilla on vähiten mahdollisuuksia perään kuuluuttaa omia oikeuksiaan? Ihmisoikeusloukkauksien analyysi edellyttää etuoikeuksien ja syrjinnän dynamiikan ymmärtämistä. 

Väitän, että kovin nuori kansallinen ihmisoikeuspolitiikkamme on yksi syy sille, että eduskunta tällä hetkellä säätää silmää räpäyttämättä lakeja, jotka tulevat heikentämään joidenkin ihmisten oikeuksien toteutumista: vammaisten, turvapaikanhakijoiden, köyhimpien ihmisten, ja niin edelleen. 

Voisimmehan me tehdä asioita toisinkin. Entäpä jos nykyinen hallitus ja tulevat hallitukset miettisivät lainsäädäntöä valmistellessaan jo varhaisessa vaiheessa, miten suunnitellut muutokset vaikuttavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Lainvalmistelijat tutkisivat tällöin huolella, kenen asemaa kulloinenkin päätös parantaa ja kenen vaikeuttaa, miten sukupuoli tai ikä vaikuttavat, entä ihonväri tai uskonto? 

Meistä ihmisoikeusihmisistä itsestämme on puolestaan kiinni, jumitammeko pölyyntyneessä tornissa, liian kaukana niiden arjesta, joiden ihmisoikeudet eivät toteudu. Ihmisoikeusliitto tutkii Suomen ihmisoikeustilannetta ja vaikuttaa lainsäädäntöön ja politiikkaohjelmiin. Räksytämme kun tarvetta on ja nyt sitä totisesti on. Mutta edistämme ihmisoikeuksia myös ihmisten parissa ja kanssa. Koulutamme ihmisoikeuksista esimerkiksi nuorisotyöntekijöitä, rajavartiolaitoksen opiskelijoita ja poliiseja. Jokainen kohtaaminen, varsinkin ihmisoikeuksiin epäluuloisesti suhtautuvien kanssa, voi olla eräänlaista ihmisoikeuskasvatusta, joka voi muuttaa hitusen ajattelumalleja ja pidemmällä ajalla myös maailmaa.

Ystävät, juhlaväki, tänä päivänä meidän täytyy muistuttaa päättäjiä siitä, että Suomen valtiolla on velvollisuus turvata kaikille kasainvälisten sopimusten ja perustuslain takaamat oikeudet. Ei meistä kukaan voi tietää, koska itse on tilanteessa jossa omat oikeudet eivät toteudukaan. Silloin me toivomme puolellemme niitä, jotka eivät peräännyt. Jotka sanovat: ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, eikä niitä voi ottaa meistä keneltäkään pois. Kiitos.

Sivut