Blogi

Kuvassa Noora Paakki nojaa kaiteeseen vanhan talon portaikossa

Pystyt varmasti muistuttamaan mieleesi ne tunteet, joita koit saadessasi tiedon: ”Onneksi olkoon, sinut on hyväksytty opiskelemaan!” Tunteet saattoivat olla kutkuttavan jännittäviä, ehkä vähän pelonsekaisiakin, mutta pohjimmiltaan varmasti innokkaita, iloisia ja tyytyväisiä. Opiskelun alettua mukaan astui kuitenkin monet realiteetit opiskeluajan haastavuudesta ja kuormittavuudesta. Opiskeluajan äärimmäistä stressaavuutta ei käy kieltäminen - sen pyörteissä elämänhallintataidot saavat suuren roolin.

Opiskelun aikana sekä ulkoiset että sisäiset odotukset usein kasvavat ja stressinsieto ja -hallintakyvyt joutuvat koetukselle. Myös aivotyöskentely nousee uuteen ulottuvuuteen ja elämänhallintataidot punnitaan. Puhumattakaan siitä, jos opiskeluaikaa täydennetään vielä samanaikaisesti palkkatyötä tekemällä: yliopisto-opiskelijoista ja ammattikorkeakouluopiskelijoista yli puolella on työsuhde opintojen ohessa. Näiden tekijöiden lisäksi myös muut elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin sekä yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyvät seikat vaikuttavat opiskeluaikana koettuun kuormitukseen. Kaiken kaikkiaan tämä paletti on todellinen haaste kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. 

Näitä opiskeluaikaisia haasteita pohtiessa on syytä miettiä, millä tavoilla kuormitusta voisi lieventää ja tehdä haastavasta elämän jaksosta himpun verran kevyemmän. Päteekö vanha sanonta ”raskas työ vaatii raskaat huvit” tässä kohtaa? Mielestäni ennemminkin ”raskas työ vaatii entistä raskaammin huomiota hyvinvoinnista huolehtimiseen”.

Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimiseen on monia keinoja. Aiemmin mainitsemaani vanhaan sanontaan liitetään usein viittaus päihteiden käytöstä rentoutumiskeinona. On kiistaton tosiasia, että bileet ja päihteiden käyttö ovat osa opiskelijakulttuuria, mutta nykyisin opiskelijat käyttävät entistä vähemmän päihteitä ja raittiiden yliopisto-opiskelijoiden määrä on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2000 lähtien. Päihteiden käytön ei ole todettu keventävän kuormitusta pitkäaikaisesti, vaan ainoastaan satunnaisesti ja lyhytaikaisesti. Siksi ajatukset on syytä kääntää muihin stressinhallintakeinoihin.

Lyhytkestoisten stressin lieventämisen tapojen sijaan parhaaksi on osoitettu sellaiset keinot, joita on mahdollista toteuttaa osana arkea, päivän mittaan, iltaisin tai viikonloppuisin. Lisäksi on osoitettu, että vapaa-ajan toiminnot eivät välttämättä ole itsessään palauttavia. Niihin liittyvät psykologiset kytkennät, kuten ajatusten irrottaminen arjesta ja työstä, rentoutuminen, itsensä kehittäminen ja tunne siitä, että ohjat ovat omissa käsissä lisäävät jaksamista.

Jokaisen on hyvä pohtia ja tunnistaa ne kuormitusta ja stressiä lieventävät keinot, jotka toimivat juuri itselle ja palauttavat opiskelussa kulutettuja voimavaroja. Voisivatko juuri sinulle sopivia arjen pakomatkoja olla esimerkiksi

  • liikkuminen tai pelaaminen
  • luonnosta nauttiminen
  • käsitöiden tekeminen tai askartelu
  • kulttuuri- tai taideharrastus, ehkä elokuvat
  • ystävien, perheen tai lemmikin kanssa vietetty yhteinen aika
  • kirjoittaminen tai valokuvaaminen
  • sudokujen tai sanaristikoiden täyttäminen
  • tarpeellinen päämäärätön vetelehtiminen tai joutenolo?

Muistathan, että raskas työ vaatii entistä lujempaa huomion suuntaamista omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Keskity sen vuoksi niihin asioihin, joiden avulla juuri sinä palaudut ja rentoudut aidosti arjen pyörteissä.

 
Kirjoittaja:
Noora Paakki
hankesuunnittelija, Nyyti ry
KUPLA –hanke
 
 
Lähteet: 
 
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. http://www.yths.fi/filebank/4300-KOTT_uusin_2016.pdf 
 
Sonnentag & Fritz 2007. The Recovery Experience Questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology, 12, 204– 221.
 
Tilastokeskus: Koulutustilastot - Opiskelijoiden työssä käynti 2015. https://www.stat.fi/til/opty/2015/opty_2015_2017-03-17_fi.pdf 

Kaatunut mehulasi oli minulle se kuuluisa viimeinen pisara. Olin ottamassa tavalliseen tapaan Porthanian Unicafessa ruokaa ja samalla töytäisin juomalasini kumoon. Purskahdin hysteeriseen itkuun, kun tuijotin kyynelien läpi mehussa lilluvaa lounastani.

Järjestössä, jonka puheenjohtajana toimin tällöin oli tapahtunut yllättävä kriisitilanne. Myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta ja toimittajien vaikeisiin kysymyksiin vastaaminen oli yllättävän raskasta. Samaan aikaan olin huolissani siitä, uskaltaisiko kukaan enää tulla tapahtumiimme ja miten koko tilanne vaikuttaa siihen, haluaako kukaan lähteä järjestön toimintaan enää mukaan.

Ystäväni, jonka kanssa olin tullut lounaalle, ohjasi minut läheiseen pöytään istumaan. Unicafen kassahenkilö vei pilalla olevan annokseni pois ja toi tilalle uuden – ja ison kasan nenäliinoja. Sekä ystäväni että tämä täysin tuntematon Unicafen työntekijä kysyivät vilpittömästi kaksi asiaa: ”Onko kaikki hyvin ja voinko auttaa jotenkin?”

HYYn #kaikkihyvin?-kampanjan tarkoituksena on vähentää mielenterveyden oireiluun liitettyä stigmaa ja avun hakemiseen liittyvää pelkoa. Jopa 30% korkeakouluopiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista. Haluan kuitenkin alleviivata sitä, että meistä jokaisella on mielenterveys ja on täysin normaalia, että välillä oma olo koetaan paremmaksi ja välillä huonommaksi. Yleisin diagnosoitu mielenterveyden häiriö opiskelijoilla on masennus, mutta sen lisäksi me kaikki voimme kokea elämämme aikana myös lievempiä oireita: unettomuutta, ahdistuneisuutta, eristäytyneisyyttä, stressiä ja itsetunto-ongelmia. Vaikka puhutaan lievemmistä oireista, ovat nämä yhtä lailla mielenterveyttä horjuttavia asioita ja niihin on yhtälailla oikeus hakea apua.

Suomen Mielenterveysseura tarjoaa koulutuksia mielenterveyden ensiavusta.Tänä keväänä HYY järjesti Mielenterveyden ensiapu 2 -koulutuksen, jonka painopisteenä on antaa koulutukseen osallistuville valmiuksia avun tarjoamiseen ja hoitoon ohjaamiseen. Viikonlopun mittaisen koulutuksen meille piti Päivi Kohta, joka työskentelee asiantuntijana myös Nyytissä. Me osallistujat saimme paljon tietoa yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen se, miten tärkeä keino asioista puhuminen on niin oireista kärsivän auttamisen kuin haitallisen stigman vähentämisenkin kannalta.

On tyypillistä, että ensioireita vähätellään tai niitä ei tunnisteta. Varhainen puuttuminen on tärkeä viesti muilta ihmisiltä, että oireilun kanssa ei tarvitse selvitä yksin ja siinä ei ole mitään hävettävää. Varhainen puuttuminen voi myös nopeuttaa hoitoon pääsyä ja täten myös toipumista.

Haavoittuva mieli – tunnista ja tue -käsikirjassa kuvataan mielenterveyden ensiavun askeleet, joista voi olla apua toisen tukemisessa:

  1. Lähesty, arvioi ja auta kriisitilanteessa eli kysy, onko kaikki hyvin
  2. Kuuntele avoimena ja tuomitsematta
  3. Tue ja tarjoa tietoa
  4. Kannusta huolehtimaan itsestä
  5. Rohkaise tarvittaessa hakemaan ammattiapua

Auttaessa muita, muista myös pitää huoli itsestäsi sillä auttamisen ei pidä myöskään kuormittaa liikaa auttajaa. Kannattaa huomioida sekin, että auttamiseen ei oikeasti ole suoraa struktuuria, miten se tulisi tehdä, tai “oikeita” sanoja. Tärkeä huomio on myös se, että auttaja ei kysymällä pahenna tilannetta tai vaikkapa itsemurhasta puhuminen ei rohkaise sen toteuttamiseen – tilanne on päinvastoin. Kysymällä osoitat vilpitöntä huolta ja välittämistä toisesta ihmisestä.

En muista vieläkään, maksoinko kyseistä lounasta ikinä, mutta sen muistan, miten minua kohdeltiin. Samana päivänä rohkaistuin hakemaan keskusteluapua. Sain lyhyen ajan päähän ensin soittoajan YTHS:n psykologille ja nopean kriisiajan psykologin vastaanotolle. Keskusteluapu auttoi minua käsittelemään tapahtunutta.

Järjestötoiminta on parhaimmillaan mielenterveyttä edistävää toimintaa. Järjestöissä ja osakunnissa pääsee tekemään mielekkäitä asioita opiskelijayhteisön eteen, kehittämään omaa osaamista ja luomaan läheisiä ihmissuhteita. Pahimmillaan järjestötoimintakin voi uuvuttaa tekijänsä. Sinä, minä, kuka tahansa meistä voi kysyä opiskelukaverilta, että ”onko kaikki hyvin?” tai ”minä olen huomannut, ettei kaikki ole ok, voinko auttaa jotenkin?”.

Laura Wathén
HYYn hallituksen jäsen 2018, hallituksen puheenjohtaja 2019

Laura Wathén

Lähde: Kitchener, B., Jorm, A., Kelly, C., Lassander, M., & Karila-Hietala, R. (2015) Haavoittuva mieli – tunnista ja tue. Mielenterveyden ensiapu 2. Suomen Mielenterveysseura.

HYYn viestintäharjoittelija Saana Lehtinen ison alppiruusupensaan edessä

Vain 66 % korkeakouluopiskelijoista kokee henkisen hyvinvointinsa hyväksi, kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemä tutkimus. Samaisen terveystutkimuksen mukaan noin kolmasosalla opiskelijoista on psyykkisiä vaikeuksia.

Opiskelijoiden kokemien mielenterveydellisten ongelmien yleistyminen on huolestuttavaa. Kun pohtii opiskelijan elämäntilanteeseen liittyviä kuormittavia tekijöitä, mielen horjuminen ei hämmästytä. Jatkuva huolehtiminen opintojen etenemisestä ja esimerkiksi rahan riittämisestä uuvuttavat. Moni opiskelija työskentelee osa-aikaisesti opintojensa ohella, mikä tuo arkeen lisää stressiä. Arkipäivät kuluvat luentosaleissa ja tenteissä, viikonloput töissä. Kun moni vakituisessa työssä käyvä viettää joululomaansa, opiskelija tekee usein töitä ja lähettää hakemuksia kesätyöpaikkoihin, joiden hakuprosessi alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Vapaa-ajan, työn ja opiskelun raja on häilyvä. Toisinaan opiskelijan arki käy niin uuvuttavaksi, että arjesta tarvitsee lomaa.

Uuvuin opiskeltuani pari vuotta unelma-alaani. Tätä ennen olin muuttanut edellisen opiskelupaikkani perässä satojen kilometrien päähän kotikaupungistani Helsingistä, pettynyt opintoihini, lukenut taas pääsykokeisiin, saanut uuden opiskelupaikan ja muuttanut takaisin Helsinkiin. Olin uudesta opiskelupaikastani kiitollinen ja onnellinen. Halusin ottaa opiskelijaelämästä kaiken irti ja tiiviin opiskelutahdin lisäksi lähdin mukaan ainejärjestötoimintaan. Opiskelun ja järjestötoiminnan ohella kalenteriani täytti fyysisesti raskas osa-aikatyö, jossa työpäivät venyivät toisinaan kymmentuntisiksi. Arjessa oli jatkuvasti läsnä muitakin stressinaiheita.

Jälkiviisaana pystyn näkemään loppuunpalamisen syyt selvästi, mutta uuden opiskelupaikan sytyttämässä alkuhuumassa osasin ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka saatoin olla kaiken saavuttamani keskellä niin ahdistunut. Nukuin jatkuvasti vähemmän ja huonommin sekä söin epäsäännöllisesti. Eräänä aamuna olin niin väsynyt, etten muistanut miten ovenkahvaa käytetään ja esittäytyessäni uudelle tuttavuudelle, menin hetkeksi paniikkiin, sillä en muutamaan sekuntiin muistanut omaa etunimeäni.

Kun arki ahdistaa, on syytä puuttua tilanteeseen ajoissa. YTHS:n mielenterveyspalveluita kannattaa hyödyntää arkailematta. Ne ovat olemassa sinua varten.

Opiskelijalla on mahdollisuus ja lupa jäädä sairauslomalle siinä missä muillakin. Jos opiskelijan voimavarat eivät riitä työntekoon ja opiskeluun, hän voi hakea KELAsta sairauspäivärahaa, jonka aikana opintotuki on tauolla. Sairauspäivärahan maksamista varten tarvitaan lääkärintodistus. Etuuden määrä perustuu joko työssä ansaittuihin tuloihin tai opintorahaan ja se on suuruudeltaan aina vähintään opintorahan kokoinen. Jotta etuuksien saamiseen ei syntyisi sairauspäivärahapäätöstä odottaessa katkosta, voi opintorahaa nostaa, kunnes sairauspäivärahapäätös on tehty. Myönteisen sairauspäivärahapäätöksen jälkeen KELA katkaisee opintorahan maksamisen automaattisesti. Sairausloman päättyessä opintorahaa täytyy hakea uudestaan itse.

Opintoja ei tarvitse pysäyttää kokonaan sairauspäivärahan maksamisen ajaksi, vaan korkeakouluopiskelija saa kerryttää opintopistesaldoaan kolmella opintopisteellä kuukaudessa.

Opiskelukyvyttömyyteen liittyvissä tilanteissa opiskelija voi soittaa YTHS:n hoidon tarpeen arvioinnin numeroon, jossa annetaan jatko-ohjeet ajanvarauksesta. Sairausloman tarve arvioidaan yleislääkärin vastaanotolla. Mielenterveyssyihin liittyvän pidemmän sairausloman tarpeen arvioi psykiatrian erikoislääkäri, jonka vastaanotolle yleislääkäri ohjaa opiskelijan tarvittaessa. Jos opiskelijalla on työpaikka ja työkyvyttömyys liittyy esimerkiksi opintojen ohessa tehtävään osa-aikatyöhön, hän voi olla sairausloma-asioista yhteydessä myös työterveyshuoltoon.

Opiskelu on vaativaa ja kuormittavaa työtä. Oman jaksamisen rajat on tärkeä oppia tunnistamaan ja pitää huolta siitä, että vapaa-aika on palauttavaa, ei kuluttavaa.

Sairausloma antoi minulle hengähdystauon, jonka aikana sain vähitellen takaisin normaalin unirytmini ja sen ansiosta voimavaroja, joita minulta oli pitkään puuttunut. Opettelin sairauslomani aikana luomaan arkeeni uudenlaisia rutiineja ja tutkimaan sitä, mitkä asiat auttavat juuri minua jaksamaan, mitkä taas puolestaan vievät voimiani. Nykyään pidän uupumusta loitolla varsin yksinkertaisella reseptillä: vähintään seitsemän tuntia unta yössä, säännöllinen ruokailurytmi ja riittävästi aikaa ystäville.

Tekstiä varten on haastateltu YTHS:n psykiatrian erikoislääkäri Tarja-Sisko Saastamoista.

Saana Lehtinen
HYYn viestintäharjoittelija

Lisätietoa:

https://www.kela.fi/opintotuki-jos-sairastut



30.11. vietetään maksuttoman koulutuksen päivää. Maksuton, kansainvälisesti vertaillen korkeatasoinen koulutus oli pitkään yksi suomalaisen yhteiskunnan kulmakivistä. Viime vuonna maksuttomuus päättyi korkeakoulujen osalta, kun EU- ja Eta -maiden ulkopuolelta saapuville asetettiin lukuvuosimaksut.


Lukuvuosimaksut vähensivät odotetusti uusien opiskelijoiden määrää. Kansainvälisten opiskelijoiden määrä Suomessa kasvoi koko 2000-luvun, mutta lukuvuosimaksujen käyttöönoton jälkeen määrä kääntyi laskuun. Tämä ei ole toivottava kehityssuunta, sillä koko yhteiskunnan kannalta Suomen tulisi olla kansainvälisille osaajille houkutteleva vaihtoehto.

Korkeakoulutukselle kansainvälisyys on kautta sen historian ollut elinehto, niin myös Suomessa. Kansainväliset opiskelijat antavat suomalaisille opiskelijoille mahdollisuuden kansainvälistyä kotimaassaan ja monipuolistaa opiskelijayhteisöä Suomessa. Kansainväliset opiskelijat tuovat mukanaan arvokkaita verkostoja ja osaamista. Yritysten kansainvälistymiselle opiskelijan kielitaito, verkostot toiseen maahan ja ymmärrys sen kulttuurista voivat olla merkittäviä etuja.


Lukuvuosimaksuja perusteltiin korkeakoulujen rahoituspohjan laajentamisella. Suomen korkeakouluissa oli kuitenkin viime lukuvuonna vain 277 kokonaan maksun maksavaa opiskelijaa, sillä valtaosa maksuvelvollisista sai korkeakoululta apurahan. Muutamat korkeakoulut ovat ilmoittaneet saaneensa maksuista tuottoja, mutta maksujen käyttöönotto on aiheuttanut korkeakouluille myös kuluja. Lukukausimaksuihin liittyvät apurahat, hallinto ja kehittäminen vaativat resursseja. Moni korkeakoulu panostaa huomattavasti kansainväliseen markkinointiin ja opiskelijarekrytointiin erilaisin keinoin, jotka eivät ole ilmaisia.

Suomen etuna kansainvälisten opiskelijoiden silmissä oli pitkään laadukas ja maksuton koulutus. Nykyiset kansainväliset opiskelijamme ovat kertoneet, että Suomen valikoitumiseen opiskelumaaksi vaikutti koulutuksen maineen ja laadun ohella opiskelun maksuttomuus. Nämä molemmat valttikortit olisi ollut syytä säilyttää. Suomen valinneen opiskelijan haasteena ovat usein kielitaidon puute, ystävien löytäminen sekä työllistyminen.

Pyysimme kansainvälisiä opiskelijoita kertomaan ajatuksiaan lukuvuosimaksuista ja opiskelusta Suomessa. Opiskelijoiden kokemuksia voit lukea alta (englanniksi). Mukana on lukuvuosimaksun kokonaan maksavia, apurahan saaneita ja EU/Eta-maiden kansalaisia. Joukossa on myös keväällä 2018 HYYlle tullut yhteydenotto, jossa opiskelijaksi valittu pyysi neuvoa jäätyään ilman apurahaa. Syksyllä hän kertoi, ettei löytänyt keinoa maksaa lukuvuosimaksua, mutta pääsi opiskelemaan Saksaan, missä lukuvuosimaksuja ei ole.

***

"I've been accepted to Master's Programme in Neuroscience in University of Helsinki, which I'm really happy for. But unfortunately, I wasn't awarded a scholarship. Considering the amount of tuition fee and very low currency of Turkish lira, neither me nor my family don't have the possibility to pay that big amount of money. I've been searching for other scholarships for a long time both in Turkey and abroad and on internet portals like scholarshipportal, but I can't find any to cover this amount.

 

I will cover all my living and other expenses by myself. But unless I find a funding for covering my tuition fees, I won't be able to come to University of Helsinki sadly. It's been my dream for many years and I worked very hard for this, and now when I'm chosen with a good ranking (6th out of 20th), I really want so much to be a part of this programme and your university and the student union.”

***


“I think the tuition fee is a huge burden for me as well as my family. Actually, I think it's a huge burden for each student from non-EU countries. And due to this reason, I believe  some excellent students give up or  lose their opportunities to study here. I am trying my best to study now and hope that I can get the second year scholarship. I have to find a part-time job which may take up a lot of time and also make me feel so tired every week. Anyway, it's my own choice and I will get over it. But I think it would be better to cancel the tuition fee for us.”

***

“I could not have come to study as a master's degree student if I needed to pay tuition fees for two years. I feel like it limits the people from outside EU to come to study in Finland, where it used to be an option without tuition fees.”

***

“The tuition seems to be quite high for international students. While no tuition fee was implemented until two years back, and I did not expect UH to fix such a high fees just for international students.”

***

“As an EU citizen, couldn’t be happier. I thank the people of Finland this opportunity, which I’ve tried to repay many times.”

***

“I do not pay tuition fees but 15,000 euros a year is extremely expensive and without a scholarship I would probably not attend this university, unless we had more funding/work opportunities.”

***

“I’m a master student from Japan in European and Nordic Programme under Faculty of Social Science. I am interested in Finnish history, specifically the period between 1939-1945, and topics revolve around the remembrance of the war, and how current time is affecting its interpretation. I was one of the first batch of students after the introduction of tuition fee at this university. I came to Helsinki because of my interest in it, and Helsinki offered English master’s programme in Nordic Studies.

Student life is so much better than it was in a small private university in Japan. Despite some issues with studies and bureaucracies, mostly because my programme is a new one, as well as general system change in all parts of the university, I feel that education offered here is great. Outside studies, students are treated in a way that promotes independence, while having channels to seek support when necessary. I quite like it.

Coming from Japan, tuition fee itself is not new. But personally, I did not like the bureaucracy with scholarship, which was meant to help mitigate the negative effect. The whole process for awarding the scholarship seemed to have been done in a way that weakened the desired effect. Most of the recipient did not show up in 2017 without redirecting it to other candidates, and second-year grant was selected based on earned units and grade only, giving some significant disadvantage due to the selection timing and individual curriculum structure. Considering these issues, I have to say scholarship system has a lot to improve if university wants to have the effect they initially desired.”

***

"I think tuition fees put Finland at odds with its value in equality. Although it can be argued that money cannot buy the experience, the reality is I can get an educational experience at any place not just Finland. I wouldn't say I regret my decision but, overall, I feel that if I had been given a second chance, I will choose to come only with a scholarship."

***

“After having done my bachelor degree in physics at the University of Amsterdam I realized that I am interested in pursuing research in Mathematical Physics. Thus, the University of Helsinki was a natural choice since the Mathematical Physics group at the Faculty of Mathematics is one of the best in the world.

I am currently a recipient of the “be one of the best scholarship’ program. Given that the scholarship program was introduced at the same time as the tuition fees for non-EU master students, I as a scholarship recipient am largely unaffected by the introduction of tuition fees.

In the long run the introduction of tuition fees for non-EU international students will likely decrease the number of non-EU students at the University of Helsinki; however the introduction of the scholarship program would plausibly increase the amount of high quality non-EU students hence the net policy effect is yet to be determined.

Having been in Finland and at the University of Helsinki for slightly more than a year I must say that I have enjoyed my stay to the fullest extent. The interaction between faculty members and students is quite informal thus giving the students an excellent opportunity to get involved in research early on in their careers as well as be a part of the decision making process at the university. Furthermore, the presence of many student organizations allows one to experience the unique student culture in Finland.”

***

“I was doing my exchange studies for two semesters in 2017 and working for a company since April, 2017 and did some research work during the summer of 2017. I had an indefinite work contract for 2018 and I applied for my residence permit renewal as work permit for which I was supposed to get permit type A. As mentioned permit A sets you free from those fees. However, the company went bankrupt and I only knew in December, 2017 almost when I was about to get the permit which was awaiting decision then. So I started working full time at the university starting January 2018 until the present time and did some independent studies while waiting the decision and the master's acceptance.


The permit took 9 months to process. I got a B permit and they asked me to pay the fees for which I had to manage to provide the money before august 31st and I was working so hard to save money. I was enrolled with all my studies for the program completed beforehand and for what I had to pay I only have the master thesis to be done in a very short time so I can graduate by the end of 2018 and get a refund for the spring term. This is not how I wanted my thesis to go and any delay will cost too much.

Being a student at the university of helsinki is a good experience. The flexibility of studies and being able to learn what you are interested in and having variation in teaching methods proves to be successful. Also as a staff member pursuing my interest in research it is an encouraging environment for research.I had been working in the private sector as a web developer for 6 years before coming to Finland and I found my skills appreciated here.

My thoughts about the tuition fees is that they are not fair. It would be more fair to pay for courses you are taking and some fees for the study place and other fees for courses and other services than having them in a chunk of 15 000. In my case 15 000 just to do my thesis which I am doing as part of my job.

I like being in Finland and I had to start over in terms of career and life and I plan to continue living here and continue my PhD studies. The delays with migri and the fear of being kicked out are a constant stress that all other people from outside EU are suffering from even though they are students and researchers. The constant struggle and the fear of not being able to extend your stay cuts the focus on the goal for being here. Life would be much easier if we had equal chances to be able to focus like everyone else who don't have to worry about these things and that will make a big difference."

***

Lisätietoja:

Hannele Kirveskoski
Asiantuntija (toimeentulo, kansainvälisyys)
050 543 9608
hannele.kirveskoski@hyy.fi

Anne Soinsaari
Asiantuntija (korkeakoulupolitiikka)
040 8291 256
anne.soinsaari@hyy.fi

Keväällä vaadimme, että opiskelijat tulee ottaa mukaan, jos maan seuraava hallitus aloittaa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen. Samalla pyysimme opiskelijoita kertomaan omia näkemyksiään ja jakamaan kokemuksiaan sosiaaliturvan merkityksestä heille. Kysyimme, mitä opiskelijoille tarkoittavat opintotuki ja sosiaaliturva yleisesti, mitä mieltä he ovat perustulosta ja millaisia odotuksia sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen kohdistuu.

Kysely oli avoinna toukokuusta syyskuuhun 2018 ja linkkiä jaettiin HYYn sosiaalisen median kanavissa ja jäsentiedotteessa. Saimme runsaasti vastauksia, jotka kuvaavat hyvin  opiskelijan arkea ja toimeentuloa. Ne myös osoittavat, että opiskelijoilla on paljon sanottavaa sosiaaliturvasta, ja että heidän tulee saada äänensä kuuluviin, mikäli sosiaaliturvan kokonaisuudistus aloitetaan.

Monelle vastanneelle opintotuki oli mahdollisen yleisen asumistuen ohella tärkeä tulonlähde sekä opiskelun mahdollistaja. Viime vuonna opintotukeen tehdyt leikkaukset vaikuttavat monen opiskelijan arkeen. Useassa vastauksessa toivottiin, että opiskelu olisi mahdollista ilman opintolainaa. Nyt lainan nostaminen elämisen perustarpeita varten on monelle käytännössä välttämätöntä. Toisaalta osa näki opintolainan hyvänä asiana. Vaihtoehtoisesti tulotasoa nostetaan työn tekemisellä  osa-aikaisesti, satunnaisesti ja kesäisin.

Yleisen asumistuen ruokakuntakohtaisuus, opintorahan alhainen taso sekä opintotuen tulorajat nähtiin ongelmallisina monessa vastauksessa. Vastauksissa näkyivät epätoivo ja kituuttaminen, mutta myös kiitollisuus suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää kohtaan. Monelle se on tarjonnut mahdollisuuden korkeakouluopiskeluun ja yhteiskunnan tuki opiskelijoille koetaan tärkeäksi.

HYY, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY sekä Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus teettävät tänä syksynä myös selvityksen opiskelijoiden toimeentulosta. Opiskelija, tarkkaile sähköpostiasi ja vastaa kyselyyn, mikäli sellainen sinulle saapuu! Viestimme selvityksen tuloksista tammikuussa 2019.

Alla on ensimmäisiä poimintoja opiskelijoiden vastauksista HYYn kyselyyn sosiaaliturvan merkityksestä.

Mikä merkitys opintotuella on sinulle?

Mikä tämänhetkisessä opiskelijan tukijärjestelmässä on mielestäsi hyvää? Mikä taas huonoa?

Mitä ajattelet perustulosta ja mitä se merkitsisi toteutuessaan juuri sinulle?

Mitä sosiaaliturva yleisesti merkitsee sinulle?

Mitä odotat sosiaaliturvan uudistukselta ja millainen uudistus parhaiten tukisi opiskelijoita ja opiskelemista?

Mikä merkitys opintotuella on sinulle?

‘’Suuri merkitys sillä ilman opintotukea minulla ei olis mahdollisuutta opiskella. Opintotuen kanssakin erittäin haastavaa olla vuosia köyhyysrajan alapuolella.’’

"Opintotuki on minulle todella tärkeä, koska opintorahan ansiosta saan katettua osan kuukausittaisista kuluistani. Jos tukea ei olisi, joutuisin käymään töissä, mikä olisi minulle todella rankkaa, koska jo itsessään opiskelu on minulle rankkaa pitkään jatkuneen masennuksen vuoksi. Mielestäni on väärin, että opintorahaa on leikattu ja opiskelijoita usutetaan ottamaan lainaa. Esimerkiksi masennukseen sairastuneet opiskelijat, kuten minä, eivät välttämättä halua ottaa lainaa sen pelossa, että opinnot keskeytyvät, jos mielenterveysongelmat pahenevat. Rahatilanteesta stressaaminen vain pahentaa ja lisää mielenterveysongelmia, samalla yhteiskunnan hoitokulut kasvavat."

"Se oli aikanaan olennainen tuki siihen, että pystyin keskittymään opintoihin. Tukikuukausien loppumisen jälkeen työssäkäynti on hidastanut opintojen etenemistä."

“Kaksiportaisena se ensimmäinen porras loppui aivan liian aikaisin, kun ei LuK-FM -tutkinnoissa opinnot käytännössä jakaudu ajallisesti niin, että ensin tekisi sen kandin ja vasta sitten maisterin, vaan olen käynyt eri tutkintoihini sijoittuvia kursseja paljolti samaan aikaan. Opinnot ovat tuen ensimmäisen portaan loppumisen takia viivästyneetkin, kun on pitänyt hankkia työpaikka, josta tuskin tulee olemaan hyötyä työkokemuksenakaan kun ei ole millään lailla omaa alaani. Tuki on myös ollut käsittämättömän lainapainotteinen, on tuntunut raskaalta joutua elämään velaksi yhteiskunnassa, jossa kenenkään muun kuin opiskelijan ei oleteta niin tekevän.”

‘’Se turvaa minulle katon pään päällä sekä lämpimän ruoan kerran päivässä. Kun opintotuki viimeksi laski, jouduin ottamaan osa-aikatöitä. Työt viivästyttivät opintojani vuodella mutta myös vaikuttivat negatiivisesti arvosanoihini sekä opiskelijaelämään. Moni työssä käyvä näkee opiskelun laiskotteluna, vaikka minulle opiskeluaika on ollut henkisesti raskainta aikaa elämässä. Takaraivossa jyskyttää deadlinet, tentit, opinnäytetyöt ja opinnoissa menestyminen. Samalla kun kamppailee opintojen kanssa pitäisi ehtiä urheilemaan, näkemään kavereita ja kaukana asuvaa perhettä, verkostoitua ja ajaa opiskelijoiden etuja esimerkiksi ainejärjestötoiminnassa, pitää huolta mahdollisesta parisuhteesta ja välillä ehkä siivotakin - niin kuin kaikkien muidenkin. Opintotuki mahdollistaa sen, että kaiken muun stressin lisäksi minun ei tarvitse stressata rahasta, vaikka tarkkaan pennini laskenkin ja mietin kilohintoja. Helposti voisi käydä niin, että kaikki stressi ajaisi pahoinvoinnin kierteeseen, joka aiheuttaisi masennusta ja lopulta opintojen katkeamisen.’’

Mikä tämänhetkisessä opiskelijan tukijärjestelmässä on mielestäsi hyvää? Mikä taas huonoa?

"Se, että opiskelija käytännössä pakotetaan ottamaan lainaa jos työnteosta ei tule mitään, luo epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan: entä jos en työllistykään syystä tai toisesta, millä maksan lainan? Entä jos palkkatulot ovatkin niin heikot, että joudun kituuttamaan myös työelämään siirryttyäni samalla tavalla kuin olen kituuttanut opiskellessani?"

"Tällä hetkellä tukijärjestelmä reagoi paremmin vuokra-asuntojen hintaan asuinpaikasta riippuen (opiskelijat saatiin yleisen asumistuen piiriin). Kuitenkin kimppa-asuminen on tehty vaikeaksi ja tukijärjestelmä suosii yksin asumista minkä johdosta muutenkin kortilla olevien yksiöiden hinta nousee."

‘’On naurettavaa, että opiskelijat, joiden varassa yhteiskunnan tulevaisuus on, ovat ainoa väestöryhmä, joka ei saa tarvitsemaansa taloudellista tukea. Edellytys laina ottamisesta on järjetön.

Useimmat oppilaitokset suunnittelevat koulutusohjelmansa niin intensiivisiksi, että opinnot kyllä kärsivät, jos opiskelija joutuu työskentelemään paljon ja jatkuvasti niitä suorittaessaan. Esimerkiksi itse en terveydellisistä syistä edes pystyisi tekemään niin pitkiä päiviä, mikä meinasi omalla kohdallani estää opintojen aloittamisen. Kela kuitenkin katsoi, etten ollut pitkästä sairaushistoriasta huolimatta oikeutettu muihin tukiin, niinpä en itekään pidä tilannettani mitenkään poikkeuksellisena.

Omat opiskeluhaaveeni pelasti se että vanhempieni oli lopulta mahdollista tukea näin opiskelujen alkuvaiheessa. Elän äärimmäisen tiukalla taloudella enkä osallistu sosiaaliseen opiskelijaelämään taloudellisen tilanteeni vuoksi juuri lainkaan (en tarkoita juhlimista vaan kahvittelua, retkiä, liikuntaa ja muuta sellaista) ja tulevaisuus näyttää koko ajan epävarmalta. Silti tiedän, etteivät monet ole näinkään onnekkaita kuin minä.’’

“Opiskelijan tuet ovat naurettavan pienet - niin pienet, ettei niillä eläminen ole juuri kenenkään kohdalla mahdollista. Opiskelija on tuomittu köyhyyteen; opinto- ja asumistuella rahat eivät riitä edes perustarpeisiin, tienata saa vain vähän jotta ei menettäisi oikeutta opintotukeen. Töiden tekeminen opiskelujen ohella ei ole monelle edes mahdollista, ja jos töitä tekee niin paljon, että elämä ei ole taloudellista kituuttamista, aikaa ei ole opinnoille. Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jotka yhteiskunnassamme pakotetaan ottamaan lainaa maksaakseen ruoan ja asumisen kaltaiset elämisen vähimmäisedellytykset. Opiskelijan asumistuen muuttamisen yleiseksi asumistueksi jälkeen olen aikuinen ihminen, jonka kuukausitulot ovat 250 euroa. Vastoin kummankaan meistä tahtoa (ei-suurituloinen) kumppanini joutuu elättämään minua.”

“Opintoraha ja yleinen asumistuki riittävät kohtalaisesti, jos asuu yksin ja onnistuu saamaan suhteellisen halvan asunnon. Säästää siitä ei kuitenkaan voi, ja koko ajan hermostuttaa ajatella, että ehkä opinnot venyvät syystä tai toisesta, ja tukikuukaudet loppuvat kesken. Omakohtaisesti: minulla ei ole varaa harrastaa mitään tai käydä terapiassa. Isoja hankintoja, kuten silmälaseja (n. 200-300 €) pitää miettiä tarkkaan.”

“Hyvää on, että noh, opintoraha on olemassa. Huonoa on opintorahan riittämättömyys ja vähäinen tukikuukausimäärä sekä turha byrokratia kuten opintotuen kaksiportaisuus.”

“Asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ovat täysin kohtuuttomia, eikä opiskelijalla ole vain tukien varassa mahdollista selvitä asumis- ja elinkustannuksista. Mielestäni velkaantuminen ja opintolainan tyrkyttäminen ei saa olla ensisijainen vaihtoehto. Vaikka moni sanoo opintolainan olevan ilmaista lainaa, se ei tietenkään sitä ole. Lisäksi Kelan tulkinnoissa on ongelmallisuutta, erityisesti nämä avoliittotulkinnat yms. tulisi ehdottomasti karsia pois. On kohtuutonta, että toista ihmistä vaaditaan elättämään toista. Raha-asiat ja elättämiskysymykset ovat henkilökohtaisia asioita, eikä esimerkiksi kämppiksiä voi missään tilanteessa rinnastaa toisilleen elatusvelvollisiksi. On myös käsittämätöntä, että kahden aikuisen taloudessa myös puolison tulot vaikuttavat opiskelijan tukeen.”

“Huonoa oli opintorahan leikkaus ja asumistuen siirtyminen yleisen asumistuen piiriin. Koska asun kumppanini kanssa, en saa asumistukea lainkaan. Kuukausituloni ovat 225€, joka lienee köyhyysrajan alapuolella.”

Mitä ajattelet perustulosta ja mitä se merkitsisi toteutuessaan juuri sinulle?

“Perustulo mahdollistaisi paremmin siirtymät opiskelusta työelämään/määräaikaiseen työhön ja takaisin. Se toisi joustoa valintoihin, kun ei olisi pakko taktikoida sillä, "saako" opiskella silloin kun ei ole töitä. Työttömyysjaksot voisi helpommin hyödyntää opiskelemalla eli pitämällä osaamista ajan tasalla.”

“En osaa sanoa. En koe omaavani riittävästi faktoja aiheesta, jotta voisin olla kunnolla puolesta tai vastaan. Ainakin joillekin ryhmille (esim. opiskelijat) perustulo voisi mielestäni olla perusteltu, ja voisi vaikkapa korvata nykyisen opintotuen. Se olisi tuki, joka todella kannustaisi valmistumaan tavoiteajassa, ilman stressiä kertyvästä lainasta ja tarpeesta työskennellä osa-aikaisesti. Joillain aloilla opiskelu todellakin vie lähes kaiken ajan, koska omaksuttavaa tietoa on paljon ja se on teoreettista. Nykyinen systeemi ei kohtele kaikkia samoin. Toisaalta pitäisi olla jonkinlaista tukea (esim. lainaa) tarjolla heille, jotka haluavat/joutuvat vaihtamaan alaa, ja "ilmaiset" tuet on jo käytetty.”

“Kannatan ehdottomasti perustuloa. Perustulo mahdollistaisi kouluttautumisen monille, joille se jää nyt vain haaveeksi. Perustulo olisi pelastava muutos, joka muuttaisi elämääni radikaalisti positiivisempaan suuntaan.”

“Se vapauttaisi energiaa tärkeämpiin asioihin, kuten opiskeluun. Olen elänyt mm. toimeentulotuella, ja silloin olin hyvin stressaantunut raha-asioista. Perustulo, vaikka pienikin, toisi jatkuvuutta elämään, kun ei tarvitsisi joka kuukausi jännittää, paljonko rahaa tulee, ja muistaako toimittaa kaikki paperit ajoissa.”

“Mielestäni Suomi ei kuitenkaan ole vielä valmis perustulolle, koska tarvitaan yhä laajempia, perusteellisempia ja realistisempia kokeiluja, joihin tarvitaan paljon enemmän rahaa kuin ensimmäiseen kokeiluun. Ensimmäinen kokeilu oli kaikin puolin aivan liian riittämätön ja se perustui vain poliittisiin intresseihin. Ei näin.”

“Perustulo on kiinnostava ja mielestäni ehdottomasti kokeilemisen ja tutkimisen arvoinen asia. Perustulo toisi tietynlaista turvaa nykyiseen epävarmuuden ja pätkätöiden sävyttämään työelämään. Perustulo madaltaisi kynnystä ryhtyä esimerkiksi yrittäjäksi, kun yhteiskunnan taholta olisi taattu edes jonkinlainen tulo. Perustulo olisi hyvä tuki myös yllättävien elämäntilanteiden, kuten sairastumisen tai mielenterveyden järkkymisen varalle. Kuka tahansa voi joutua "tyhjän päälle" tai kenen tahansa voimavarat voivat ehtyä. Tällaisiin tilanteisiin perustulo toisi turvaa. Perustulo lisäisi myös tavallisen kansalaisen näkökulmasta kunnioitusta ja kiitollisuuden tunteita Suomen valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan.”

Mitä sosiaaliturva yleisesti merkitsee sinulle?

“Tärkeää tukea opiskeluelämänvaiheeseen, mutta usein aiheuttaa huonoa omatuntoa, kun koen, että pitäisi selvitä sataprosenttisesti omillaan, vaikka tiedän, ettei sataprosenttinen työnteko ja sataprosenttinen opiskelu onnistu yhtä aikaa.”

“Jos olisin syntynyt mihin tahansa muualle kuin Pohjoismaihin, en olisi perhetaustastani johtuen ikinä pystynyt opiskelemaan yliopistossa. Olen todella kiitollinen, että olen Suomessa saanut kuulua sosiaaliturvajärjestelmään, joka on jo lapsuudessani mutta erityisesti opiskeluaikana tukenut minua ja perhettäni ja mahdollistanut korkeakouluttautumisen.”

“Sosiaaliturva merkitsee minulle mahdollisuutta kokea olevani osa tätä yhteiskuntaa ja menestyä elämässä, vaikka tulen köyhästä perheestä.”

“Sosiaaliturva on turvaverkko. Se erottaa meidät monista maailman maista - erittäin positiivisella tavalla. Olen siitä ylpeä, ja sitä leikatessa minua hävettää ja suututtaa kovasti. Rakenteellinen köyhyys on järjetöntä inhimillistä kärsimystä tuottava tosiasia, johon sosiaaliturva pyrkii puuttumaan. Sosiaaliturva on yksi syistä, miksi haluan vielä opiskella/asua Suomessa, vaikka monesta muusta syystä olenkin miettinyt ulkomaille häipymistä.”

“Se merkitsee sitä, että saan hoitaa opintoni loppuun eikä minun tarvitse jättäytyä opinnoista tulotason vuoksi.”

Mitä odotat sosiaaliturvan uudistukselta ja millainen uudistus parhaiten tukisi opiskelijoita ja opiskelemista?

“Sellainen uudistus olisi tarpeen, jossa voi keskittyä pelkästään opiskeluun silloin, kun tekee ekaa tutkintoa (eli riittävä toimeentulo - ei pakosti runsas, mutta riittävä). Toisaalta saman järjestelmän olisi mahdollistettava jollakin joustavalla tavalla opinnot tämän jälkeenkin - jos haluaa lisäkouluttautua, tehdä jatko-opintoja, vaihtaa alaa jne. Silloin työtulojen helppo yhdistäminen sosiaaliturvaan olisi tarpeen.”

“Muistetaan, että perheellisen opiskelijan tulo- ja tukileikkauksista kärsivät myös lapset.”

“Odotan, että perehdyttäisiin oikeasti opiskelijan arkeen sekä niihin haasteisiin, joita opiskelijat kohtaavat. Töiden ja opintojen yhteensovittaminen ei ole todellakaan aina ongelmatonta. Ja töiden saaminen opintojen oheen ei ole itsestään selvää. Mielestäni mahdollisimman joustava tukijärjestelmä olisikin siis toimivin. Opiskelijoissa kun on niin monenlaisia ihmisiä ja elämäntilanteita.”

“Odotan sitä, että sosiaaliturvan uudistus parantaisi opiskelijoiden taloudellista tilannetta ja sitä kautta heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Esimerkiksi opintorahan määrän nostamisella olisi merkittävä vaikutus opiskelijoiden elämään.”

“Odotan järjestelmän tehostumista, mutta toivon, ettei järjettömiä muutoksia tehdä. Opiskelijoilta ei mielestäni ole mitään syytä ottaa mitään pois, jos haluamme nuoria valmistuneita työmarkkinoille rakentamaan Suomea jatkossakin. Pitkänäköisyys on tärkeää.”

Opiskelu on hyvin stressaavaa. Sen näkee niin omista opiskelukavereista, omasta voinnista kuin YTHS:n mielenterveyspalvelujen pitkistä jonoista. Opiskelijan sosiaaliturva pitäisi pystyä hakemaan yhdeltä luukulta ja sen eri tuet tai vaiheet tulisi olla erittäin selkeästi esitetty. Opiskelijan kuuluu saada työstään eli opiskelustaan palkka, ei ottaa lainaa, joka painaa niskassa seuraavat 10 vuotta.

Odotan, että opiskelijan asemaa parannetaan ja tehtyjä leikkauksia puretaan. Opintotuen palauttaminen parantaa opiskelijoiden asemaa, ja muutos takaisin siihen, että opiskelijalle kohdistettu asumistuki ei ole riippuvainen kumppanin tuloista (kuten aiemmin oli). Opiskelijoilla maksettuja tukia voisi jopa lisätä, koska tässä kuitenkin rakennetaan tulevaisuuden yhteiskuntaa. Työelämästä tulevien opiskelijoiden asema paranisi sillä, että ansiosidonnaista saisi helpommin käyttää opiskeluun.

Kun aloitin opintoni Helsingin yliopistossa vuonna 2015, en tiennyt juuri mitään siitä vaikuttamistyöstä, mitä HYYssä tehdään. HYY merkitsi minulle ennen kaikkea järjestöä, jonka jäseneksi liityin tehtyäni lukuvuosi-ilmoittautumisen sekä lukuvuosikalenteria, jonka laitoin ylpeänä laukkuuni - varmana siitä, että olin oikeasti saanut opiskelupaikan. Lisäksi ylioppilaskunta tarkoitti minulle Uudella ylioppilastalolla sijaitsevaa Alina-salia, jossa pääsin heti fuksisyksyn alussa tutustumaan akateemiseen pöytäjuhlakulttuuriin. 

Yliopistovuosieni aikana ymmärrykseni siitä, mikä HYY on ja mitä kaikkea ylioppilaskunnassa tehdään, on vähitellen syventynyt. Ainejärjestömme Media ry:n hallituksen jäsenenä opin katsomaan luentosalien ja opiskelijabileiden ulkopuolelle. Aloin kiinnostua ja innostua vaikuttamisesta sekä perehtyä tarkemmin ylioppilaskunnan toimintaan. 

Ylioppilaskunta on paljon muutakin kuin tapahtumia järjestävä taho, joka tarjoaa tilat esimerkiksi ainejärjestöjen illanvietoille ja kokoaa vuosittain noin 4000 opiskelijaa yhteen kisailemaan ikimuistoisessa Fuksiseikkailussa. HYY edistää opiskelijan asemaa niin monipuolisesti, että sen tekemästä työstä ja jokaisen opiskelijan vaikuttamismahdollisuuksista kannattaa olla kartalla. 

Kaikki vaikuttaminen ei aina näy ulospäin. Opiskelijan näkökulmasta tilanne voi toisinaan näyttää siltä, että kaikki jatkuu ennallaan. Tosiasiassa HYY on onnistunut estämään useita opiskelijan asemaa heikentäviä muutoksia aktiivisella vaikuttamistyöllään. Vuonna 2015 ylioppilaskunta onnistui esimerkiksi estämään opiskelija-asuntotuotannon investointiavustuksen poistamisen. Toteutuessaan avustuksen poistaminen olisi tarkoittanut 10 %:n korotusta uusien opiskelija-asuntojen vuokratasoon. Ilman ylioppilaskunnan edunvalvonnallisia resursseja ja sen tekemää työtä opiskelijoiden olosuhteet olisivat olennaisesti heikommat kuin nyt. 

Opiskelijan talous on tunnetusti tiukoilla. Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua siitä, tulevatko HSL:n opiskelija-alennukset pysymään enää nykyisellä tasollaan. Tiesitikö, että HYY on ollut vaikuttamassa keskeisesti siihen, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä otettiin käyttöön yhtenäinen 50 %:n opiskelija-alennus vuonna 2006? Vuodesta 2010 lähtien samaan alennukseen ovat olleet oikeutettuja myös vaihto-opiskelijat. Parhaillaan HYY vaikuttaa sen puolesta, että HSL:n opiskelija-alennus säilyisi mahdollisimman korkeana ja laajenisi samalla huomioimaan myös 30 vuotta täyttäneet opiskelijat ilman erillisiä ehtoja. 

HYY on koko historiansa ajan pyrkinyt lisäämään kohtuuhintaista opiskelija-asuntotarjontaa. Se on ollut keskeinen vaikuttaja, kun Helsingin kaupunkia on lobattu nostamaan opiskelija-asuntojen vuosituotantotavoitetta. Tämän vaikuttamistyön ansiosta kaupunki nosti vuoden 2012 opiskelija- ja nuorisoasuntotuotannon tavoitteen 300 asuntoon ja vuonna 2016 pelkästään opiskelija-asuntotuotannon tavoitteen 300 asuntoon. Tämä tulee helpottamaan opiskelijoiden asuntopulaa. 

Lisäksi HYY tekee työtä, jotta opiskelun ja lapsiperhe-elämän yhdistäminen olisi mahdollista. Pikku HYY on 2000-luvun alkupuolelta lähtien tarjonnut tilapäistä, huokeahintaista lastenhoitoa opiskelijavanhempien lapsille. Lastenhoitopalvelun ansiosta vanhemmat voivat osallistua tentteihin ja luennoille sekä opiskella itsenäisesti. Toisin kuin kunnallinen varhaiskasvatus, Pikku HYYn palveluiden käyttö ei vie perheeltä oikeutta kotihoidontukeen. Tällä hetkellä HYY kehittää yhteistyössä yliopiston ja Helsingin kaupungin kanssa nykyistä Pikku HYYtä laajempaa, joustavaa osa-aikaista lastenhoitoa, joka ei vie perheeltä oikeutta tukeen.

On myös HYYn ansiota, että minulla opiskelijana on varaa nauttia teatterista ja taidemuseoista. HYY tekee yhteistyötä muun muassa Kansallisteatterin, Ateneumin ja Helsingin taidemuseon kanssa, jotka tarjoavat opiskelijoille alennettuja lippuja ja ilmaispäiviä.

Eniten opiskelijan vaikutusmahdollisuuksista ja HYYssä tapahtuvan työn arvosta minua on vakuuttanut viestintäharjoittelijan työ ylioppilaskunnassa. Ympärilläni työskentelee ihmisiä, joilla on valtavasti näkemystä esimerkiksi opiskelijan asumisesta, toimeentulosta, opetuksen kehittämisestä ja yhdenvertaisuudesta sekä intoa ja taitoa viedä asioita eteenpäin. Haluan käyttää ääntäni kannanottona ja toiveenani siitä, että näin on myös tulevaisuudessa.

Saana Lehtinen

Kirjoittaja on HYYn viestintäharjoittelija ja neljännen vuoden viestinnän opiskelija, joka näkee työssään päivittäin sen, miten omistautuneesti ja asiantuntevasti opiskelijan asemaa parannetaan ylioppilaskunnassa. 

 

“Perinteisesti on ollut tapana, että Kronoksen puheenjohtaja lähtee edustajistovaaleihin ehdolle HYALin listoilta”, kuului syksyllä 2007 silloisen HYYn hallituksen puheenjohtajan lause. Se oli lause, joka määritti elämääni ja ajankäyttöäni seuraavan kahdeksan vuoden ajan. Kolmen aktiivisen ja antoisan ainejärjestövuoden jälkeen olin eläköitymässä historianopiskelijoiden omista pesteistä. Onneksi aktiivisia, varttuneempia kannustajia löytyi kertomaan, miksi ylioppilaskunnan toimintaan kannattaa lähteä ja mitä siitä voi oppia. 

Ylioppilaskunta vei mukanaan. Vaalikampanjointi hyvällä porukalla oli hauskaa, uudet asiat HYYssä mielenkiintoisia ja politiikka tuntui vaikuttamisen arvoiselta. Järjestöjen toiminta-avustusmallin uudistaminen ja tilojen uudelleensijoittelu kolmannen ylioppilastalon valmistuessa veivät tehokkaasti vapaa-ajan, enkä edes osannut olla pahoillani siitä. Uuden oppiminen ja vaikuttaminen HYYssä oli itsessään innostavaa. 

Järjestöasiat ja vaikuttaminen opintoasioihin olivat tulleet tutuksi osittain jo ainejärjestössä. Sen sijaan ylioppilaskunta yllätti monipuolisuudellaan: pääsimme rakentamaan kestävämpää kaupunkia, kampanjoimaan ilmastolain puolesta ja väittelemään huippututkijoiden kanssa koulutuksen rahoituksesta. Uusien asioiden haltuunotto kävi turvallisesti porukassa, jossa joku aina tiesti vähän enemmän omasta aihekokonaisuudestaan ja osasi neuvoa meitä noviiseja. Samaan aikaan uutta oppimaamme sai koko ajan kehittää ja soveltaa järjestökentälle. 

Myös viestinnän merkitys korostui: järjestöille oli melko sama, kuinka paljon edaattorit viettivät öitään neuvotellen Uuden ylioppilastalon kokoushuoneissa, jos emme kertoneet saamistamme voitoista. Aktiivinen yhteydenpito omaan kenttään, niihin yhteisöihin, joiden mandaatilla HYYssä toimi, mittasi kaiken toiminnan onnistumista. Myöhempää työ- ja polittiikkaelämää varten tämä oppi oli vertaansa vailla.  

HYY-vuosien jälkeen minä ja monet sitoutumattomat ystäväni jatkoimme vaikuttamista liittymällä puolueisiin. Monena iltana olemme muistelleet ja vertailleet edustajistossa oppimaamme nykyisiin vastuisiimme, isoissa ja pienissä puolueissa. Usein olemme todenneet, ettei kaikista tekemistämme vaalikampanjoista mikään ole toistaiseksi päihittänyt edustajistovaalikampanjoidemme järjestäytyneisyyttä. Myöhemmin varavaltuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa opin myös arvostamaan HYYn edustajiston jäsentynyttä ja sivistynyttä keskustelutapaa. 

Ylioppilaskunta tarjosi minulle maisterin tutkinnon rinnalle toisen tutkinnon ja osaamisen kivijalan. Humanistitutkintoani täydentää nyt HYY-vuosien aikana hankittu neuvottelu- ja lobbausosaaminen, kampanja- ja projektinhallintataidot ja ennen kaikkea valtava verkosto osaavia, läheisiä entisiä HYY-toimijoita eri yhteiskunnan osa-alueilta. Sillä jos jotain, HYY opetti yhdessä toimimista. Luottamusta ja luottamuksen ansaitsemista. Vastuunkantoa ja vastuunottoa. Yhtäaikaista visiointia ja raakaa työtä. Jos siis vielä mietit, kannattaako hypätä kelkkaan, kehotan olemaan epäröimättä. Seikkailu HYYssä maksaa varmasti itsensä takaisin! 

Katri Korolainen 

Kirjoittaja vietti parhaat nuoruusvuotensa Uudella ylioppilastalolla. Hän toimi HYYn hallituksen jäsenenä vuonna 2009 ja puheenjohtajana 2010 sekä SYL:n puheenjohtajana 2011. Hän on myös HYYn entinen pääsihteeri. Nykyisin hän on Nuori kirkko ry:n viestinnästä ja vaikuttamisesta vastaava johtaja.

Kun mietin sattumanvaraista arkipäivää viimeisen vuoden ajalta, kuvittelen usein itseni istumassa erinäisissä paikoissa, opiskelijaedustajana hallintoelinten kokouksissa tai ylioppilaskunnan toimistolla. Tämän lisäksi käytän aikaani opiskeluun, mikä hyvin usein tarkoittaa istumista joko luentosaleissa tai kotona läppärin ääressä. Näitä opiskelijaelämän puolia yhdistää runsas istumisen määrä, ja keskimäärin opiskelijat istuvatkin 9–10 tuntia päivässä.

Ei ole sattumaa, että opiskelijat istuvat päivittäin hurjia määriä. Kuvittele esimerkiksi tavanomainen luentosali ja opetustilanne: opiskelijat istuvat parhaimmillaan useita tunteja pienillä tauoilla kuunnellen luentoa. Sen lisäksi että tällainen opetustilanne on pedagogisesti hyvin passivoiva, se ei kannusta opiskelijan hyvinvoinnin kannalta riittävään liikkumiseen. Yliopistojen luentosaleissa ei pääsääntöisesti ole seisomamahdollisuuksia, taukojumpasta puhumattakaan. Päivä jatkuu lisää istumista vaativilla luennoilla, päivät vaihtuvat viikkoihin ja jossain kohtaa ymmärrämme, ettei opiskelusta tai yliopistodemokratian puolustamisesta tule mitään, kun yläselkä on jumissa. Kuka kerää yliopistolle opintopisteet tai tuo opiskelijanäkökulmaa neuvottelupöytiin, kun jatkuvat niska-, hartia- ja selkäkivut lamaannuttavat yhä kasvavan määrän opiskelijoita? Tilannetta ei helpota se, että yliopiston henkilökunta kohtaa jatkuvasti samat ongelmat:empiiristen kokoushavaintojen perusteella jatkuva istuminen piinaa yhtä lailla myös yliopiston henkilökuntaa.

Tällaisten huolten vuoksi sunnuntai 16.9. olikin ilahduttava päivä: sain pitkästä aikaa pohtia jalkojen rullautuvuutta ja askeleen painopisteen asettumista valmistautuessani juoksuun. Juoksukengät oli kaivettu naftaliinista ja kantadropin tarkka millimäärä unohtunut, kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kutsui opiskelijat juoksemaan Espoon rantakymppiin monipuolisempien opiskelutilojen ja vähempään istumiseen kannustavan opiskelukulttuurin puolesta. Paikalle saapui 13 opiskelijaa eri oppiainetaustoista, ja vaikka Aalto-yliopisto sponsoroi noin 1700 yliopistolaista juoksuun, emme jääneet vaikuttavuudessa toiseksi: tempauksemme keräsi huomiota yliopistojen johdolta läpi Suomen, ja puheet opetustilojen uudistamisesta ja kehittämisestä ergonomisempaan suuntaan nousivat taas pintaan Helsingin yliopistolla. Lisäksi tempaus lisäsi Helsingin yliopiston johdon kiinnostusta sponsoroida yliopistoyhteisön jäseniä juoksutapahtumiin, mikä toimisi liikuntaan kannustavan ominaisuutensa lisäksi myös yhteishenkeä kohottavana tapahtumana.

Kaiken edellisen lisäksi juoksijajoukollamme oli mahtava fiilis koko tapahtuman läpi, ja juoksukin sujui. Koin juoksun aikana ja juoksuun valmistautuessa, että yhteisö kannusti minua liikkumaan ja rikkomaan istuvan arkirutiinin – haluaisin, että tämä fiilis tulisi tulevaisuudessa jokaiselle opiskelijalle ja yliopistolaiselle vastaan yliopistolla oleskellessa, luennoilla ja kokouksissa.

Kampusten kehittämisestä ja yliopistoyhteisön hyvinvoinnista vastaava vararehtorimme Tom Böhling on tuoreessa haastattelussa ottanut tehtäväkseen luoda sellaisen ympäristön, jossa henkilökunnan ja opiskelijoiden on mahdollisimman helppo tehdä työtään. Tavoite on kunnianhimoinen, ja on ollut ilo huomata, kuinka uusi rehtoraatti on halunnut panostaa yliopistolaisten hyvinvointiin ja yhteisöllisyyden rakentumiseen. Liikkuvamman yliopistoarjen alku on istumisen vähentäminen, johon ratkaisuna ovat sekä tilojen että kulttuurin uudistaminen. Opiskelijoiden liikuntaliitto OLL on koonnut vinkkejä istumisen tauottamiseen niin opettajille kuin opiskelijoille.

Juoksutempauksemme oli vain alkua - nyt haastamme kaikki Helsingin yliopistolla istumiskapinaan lisäämällä arkeensa yhden istumista vähentävän teon viikossa. Vain hyvinvoiva yhteisön jäsen säilyttää ilon oppia ja luoda uutta.

Topias Tolonen
Hallituksen jäsen (koulutuspolitiikka, kansainvälisyys, viestintä)

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja samalla se on suomalaisten olohuone. Helsinki on täällä työskentelevien, opiskelevien ja asuvien kaupunki. Helsinki on meidän yhteinen kaupunkimme.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on aina ollut tiivis yhteys kaupunkiin. Kaikille lienee tänä päivänä ilmeistä, että yliopistot ovat nykyaikaisen kaupungin vetäviä voimia. Elinkeinoelämämme, tutkimuksemme ja kulttuurimme olisivat kaikki paljon köyhempiä ilman Helsingin yliopistoa. Opiskelijat tuovat muutosta myös siihen, miten kaupunkiamme johdetaan.

Olin itse HYYn vihreiden edustajana edustajistossa. Olin aktiivina HYYn sosiaalipoliittisessa jaostossa, jossa vaikutimme muun muassa perheellisten opiskelijoiden sosiaaliseen tilanteeseen ja perhepalveluihin, opiskelija-asumiseen, toimeentuloon, mielenterveyspalveluihin ja psykososiaaliseen tukeen sekä vammaisten opiskelijoiden liikkumiseen ja kaupungin esteettömyyteen. Järjestimme tilaisuuksia, haastoimme ja kirjoitimme.

On ollut ilo huomata, etteivät tällaiset vaikuttamisen tavat ole kadonneet mihinkään. Vaikuttaminen ylioppilaskunnassa on melko samanlaista kuin se vaikuttamistyö, mitä teen parhaillani koko Helsingin näkökulmasta. Ylioppilaskunnassa tehtävä työ on tehostunut ja opiskelijoiden viesti kuuluu yhä kirkkaammin myös Helsingin johdolle. Näillä viesteillä on paljon merkitystä siinä, millaiseksi kaupunkimme muovautuu.

Mitä tällaisten viestien vastaanottaja ajattelee opiskelijoiden viesteistä? Sitä, että ne ovat punnittuja ja hyvän päätöksenteon lopputulos. Niistä asioista on väitelty ja väännetty. Ja niistä on ennen kaikkea välitetty.

HYYltä tulevista viesteistä tietää, että ne tulevat toimijoilta, jotka on valittu edustamaan niitä moninaisia ääniä, joita opiskelijat itse edustavat. Tiedämme, että opiskelijat välittävät siitä, kuka heitä edustaa. Tällaisia tahoja on syytä kuunnella vakavasti. Viestien vastaanottamista ei varmasti vaikeuta sekään, että päättäjistä suuri osa on myös HYYn kasvatteja.

Jos yhden tällaisen päättäjän muistelu sallitaan, niin muistan kun palasin vuonna 1997 Erasmus-vaihdosta Berliinistä. Olin eronnut avopuolisostani vaihdon aikana ja palasin Helsinkiin ilman kotia, minne mennä. Opinnotkaan eivät oikein sujuneet ja päätin hakea projektitutkijan töitä, jotta saisin muuta ajateltavaa. HYY vei mukanaan. Tein HYYlle selvityksen opiskelijoiden hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Näillä selvityksillä on nykyäänkin tärkeä rooli opiskelijoiden tilanteen hahmottamisessa.

Nyt syksyllä, kun kävelen töihin Senaatintorin läpi, näen opintojaan aloittavia fuksiryhminä. Sitä ennen olen ohittanut vanhan sosiologian laitokseni Unioninkadulla ja Valtiotieteellisen tiedekunnan - rakennuksen, jossa olin lukiolaisena Iho- ja sukupuolitautien klinikalla töissä. Sosiologian opinnot aloitin Franzeniassa, joka on nykyisin kaupungin päiväkoti. Kaupunki on muuttunut valtavasti, mutta HYYn toiminta jatkuu vahvana. On hyvä, että osa asioista muuttuu ja osa ei. Opiskelijat itse ovat kuitenkin muutoksen puolella - ja se on hyvä.

Sanna Vesikansa

Kirjoittaja on Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari. HYYssä Vesikansa toimi vuosina 1994-1997 projektitutkijana, edustajiston jäsenenä sekä sosiaalipoliittisen jaoston jäsenenä.  

HYYn edustajistovaalit ovat, erästä tunnettua hobittia vapaasti mukaillen kuin tie, jolle astuessaan ei koskaan tiedä, minne tulee päätymään. Itse tulin valituksi HYYn edustajistoon vuonna 2005 ja seuraavana vuonna aloitin silloisessa Oy UniCafe Ab:n hallituksessa. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin ja usean muualla vietetyn vuoden jälkeen, minulla on HYY Yhtymän liiketoimintajohtajana etuoikeus luotsata Yhtymän palveluliiketoimintaa: UniCafeita, WELL-kahviloita ja Hostel Domus Academicaa. 

Päämäärä, jonka eteen näitä hommia tehdään, on ajan saatossa kirkastunut. Kun olin vuoden 2005 syksyllä ehdolla edustajistoon, minulla oli jonkinasteinen käsitys siitä, mikä HYY Yhtymä on. Vettä on kuitenkin virrannut erinäisissä joissa liikaa, jotta pystyisin muistamaan, mitä olisin silloin mahtanut vastata, jos minulta olisi kysytty, miksi Yhtymä oikein on olemassa.

Nyt tiivistän Yhtymän olemassaolon näihin kolmeen kohtaan:
1) Pidämme huolta HYYn mittavasta kiinteistöomaisuudesta, eli melkein korttelin kokoisesta alueesta Uuden ylioppilastalon ympärillä sekä toisesta kiinteistökokonaisuudesta Domus Gaudiumin liepeillä.
2) Saamme edellä mainitusta omaisuudesta tuottoja ja tuloutamme ne HYYlle. Tällä rahalla ylioppilaskunta voi edistää parhaaksi katsomiaan päämääriä.
3) Teemme liiketoimintaa ja edistämme samalla HYYn tavoitteita, kuten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta, parempaa kaupunkia – tai vaikkapa hyvää ja vastuullista opiskelijalounasta.

Mitä tavoitteet sitten käytännössä työssämme Yhtymässä tarkoittavat? Hyvin monenlaisia asioita. Palveluliiketoiminnan osalta tämä tarkoittaa muun muassa jatkuvaa pyrkimystä hillitä ilmastonmuutosta. Tätä teemme lisäämällä koko ajan vastuullisesti tuotettujen tuotteiden, kuten vastuullisesti kalastetun kalan, luomun, Reilun kaupan tuotteiden ja suomalaisten raaka-aineiden, osuutta valikoimassamme. Lisäksi suunnittelemme tapoja vähentää hävikkiä ja minimoida kuljetuspäästöjä sekä toimia yhä vastuullisemmin työntekijöitämme kohtaan.

Kiinteistöliiketoiminnan puolella Hakaniemeen rakennettava uusi kortteli Lyyra puolestaan luo juuri sellaista parempaa ja hauskempaa kaupunkia, johon HYY uskoo ja jota HYY haluaa edistää. Lyyra luo Helsingin ytimeen kansainvälisesti houkuttelevan tieteen ja yritysten kohtaamispaikan, joka houkuttelee huippuosaajia, mahdollistaa ideoiden nopean leviämisen ja synnyttää käyttäjälähtöisiä ratkaisuja.

Jos HYY Yhtymän olemassaolon tarkoituksen tiivistäisi pariin riviin, se kuuluisi kenties näin: Tarkoituksemme on tehdä liiketoimintaa niin kuin Helsingin yliopiston opiskelijat - eli te, meidän omistajamme - haluatte ja ohjaatte. Itse en olisi vuonna 2005 uskonut, miten paljon pääsen vaikuttamaan Yhtymän liiketoimintaan, jo paljon ennen kuin tulin Yhtymään töihin.

Leena Pihlajamäki

Kirjoittaja on HYY Yhtymän palveluliiketoiminnasta vastaava liiketoimintajohtaja. Hän kulutti nuoruutensa kokoustamalla muun muassa erinäisissä HYYn luottamustoimissa, mutta on edelleen sitä mieltä, että se kannatti. 

Sivut