Blogi

Käytät tusinaa sovellusta puhelimessasi, mutta toimivan Excel-taulukon tekeminen on ylivoimasta. Löydät vaivatta amerikkalaiset televisiosarjat suoratoistopalveluista, mutta oikean sähköisen tiedejournaalin paikantaminen on mahdottoman vaivalloista. Mediassa hehkutetaan pelialan nostetta, mutta olet itse pelikaupassa vain asiakkaan roolissa. Kuulostaako tutulta?

Tieto- ja viestintätekniikan lehtori Ari Myllyviita valittelee tuoreessa Yliopisto-lehdessä (2/17), miten diginatiivin käsite ohjaa koulumaailmaa harhaan. Internetin aikakaudella lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet eivät automaattisesti ole tietoteknisesti lahjakkaita. Peruskouluissa ja toisella asteella on tietoisesti panostettava digitaitojen opetukseen, jos niiden halutaan kehittyvän.

Niin kauan kun digitaidot eivät ole hallussa, ongelma valuu myös yliopiston puolelle. Digitaalinen humanismi ja poikkitieteellinen big datan hyödyntäminen eivät koskaan puhkea kukkaan, jos opiskelijoilla ei ole riittäviä valmiuksia.

Onneksi asiaan on herätty. Tänä vuonna Helsingin yliopisto käynnisti digiloikkahankkeen, jossa mukana olevat koulutusohjelmat suunnittelevat lupaavia uusia digitaalisia opetusvälineitä. Niitä ovat esimerkiksi virtuaalitodellisuusteknologian hyödyntäminen, yrityselämän ohjelmistotuotannon harjoittelu ja kurssitöitä automaattisesti tarkastavat algoritmit.



Digitaalisista alustoista on paradoksaalisesti yhtä aikaa puutetta ja ähky. HYYn hallituksen puheenjohtaja Laura Luoto nosti asian esille yliopiston Oppimisseikkailun päätöspuheenvuorossa maaliskuussa. Kurssiin liittyvää tietoa saattaa joutua metsästämään Weboodista, Moodlesta, tiedekunnan ja koulutusohjelman nettisivulta, sähköpostista, erilliseltä kurssisivulta, yliopiston wikialustalta, Opinderista ja Flammasta. Niiden lisäksi opiskelijat käyttävät epävirallisia alustoja, kuten opiskelijoiden omia Facebook- ja WhatsApp-ryhmiä. Samalla kun opiskelijoihin liittyvä data aukeaa, markkinoille tulee myös kaupallisia toimijoita.

Avoimen yliopiston johtaja Jaakko Kurhila on kutsunut digitalisaatiota savuverhoksi, jonka avulla voi kehittää opettamista kokonaisuutena. Sähköiset alustat edesauttavat ongelmalähtöistä oppimista, vertaisoppimista ja ”käännetty luokkahuone” -ajattelua, jossa olennaiset tehtävät ja materiaalit ovat opiskelijan käytössä ennen kontaktiopetusta. Ideaalitilassa opiskelija ei käytä luentotilanteessa puhelintaan snäppäämiseen, vaan hyödyntää opetukseen liittyvää mobiilisovellusta.

Samaan aikaan tulee kehittää jo olemassa olevia sähköisiä peruspalveluita ja kokeilla uusia innovaatioita ja toimivimpia sähköisiä opetusmuotoja. Kärjet kehittyvät hankkeilla ja rahapanostuksilla, mutta kulttuurin kokonaismuutos vaatii työtä ja innostusta ruohonjuuritasolla.

On opiskelijoiden tehtävä vakuuttaa opetushenkilökunta siitä, että sähköiset alustat keventävät työkuormaa ja parantavat oppimistuloksia, vaikka niiden käyttöönotto vaatiikin hetkellisesti epämukavuusalueelle astumista. Esimerkiksi sähköinen tenttiakvaario joustavine tenttimisaikoineen helpottaa perheellisen opiskelijan opintoja ja samaan aikaan vähentää yksikön työkuormaa, kun tarve perinteisiin paperitentteihin vähenee. Tenttiakvaario lisää myös kurssikirjojen saatavuutta, koska kaikki kurssin suorittajat eivät hamstraa kirjoja samaan aikaan juuri ennen tiedekuntatenttiä.

Helsingin yliopisto sijoittui taas kerran maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon QS World University Rankings -vertailussa. Yliopiston on tähdättävä huippuyliopistoksi myös opetuksessa.

Onnistunut digiloikka voi tehdä siitä totta.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka

Ystäväni on ehdolla kuntavaaleissa. Hän kävi keskustelun muuan ohikulkijan kanssa, joka ei ollut koskaan äänestänyt kuntavaaleissa. Omien sanojensa mukaan tärkeissä vaaleissa, kuten presidentinvaaleissa, hän kuitenkin äänesti.

Ilmiö on yleistettävissä. Viime kunnallisvaalien äänestysprosentti Helsingissä oli 57,4%. Presidentinvaaleissa taas äänesti huomattavasti isompi osa, eli 72,8% väestöstä.

Kuitenkin juuri niillä päätöksillä, jotka tehdään lähellä, on merkitystä arkielämän kannalta. Niin kauan kuin presidenttini ei ole oranssinvärinen sontaa suoltava tosi-tv-hahmo, ei käytännössä ole väliä, kuka tasavallan presidentin pallilla istuu. Sitä vastoin kuntatasolla tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan arkeeni: siihen, kuinka paljon minulla jää rahaa käytettäväksi asumismenojen jälkeen, ja kuinka monta minuuttia vuorokaudestani käytän paikasta toiseen liikkumiseen.

Nuoriso on pilalla

Ketkä nukkuvat vaalien ohi? Nuorisotutkimusseuran selvityksen (2011) mukaan nimenomaan nuorten äänestysinto on laskenut. Nuoret ikäluokat äänestivät vielä 80-luvulla huomattavasti aktiivisemmin kuin nykyisin. Jos ei nuorena äänestä, harvemmin äänestää vanhempanakaan.

Yleensä ihmisillä on tapana äänestää itsensä kaltaista ehdokasta. Perheelliset ja palvelualojen työntekijät äänestävät kaltaisiaan, autoilijat ja kulttuuri-intoilijat samoin. Tämä ei kuitenkaan päde nuoriin äänestäjiin. Selvitys totesi nuorten äänestävän tunnettuja nimiä ja kokeneita poliitikkoja. Opiskelijat eivät siis välttämättä äänestä opiskelijoita. Olen aiemmissa kuntavaaleissa äänestänyt tohtoriksi väitellyttä useamman kauden kansanedustajaa. Kyvykkyydestään huolimatta hänen aloitteensa eivät ole olleet erityisen merkittäviä oman elämäni kannalta.

Nyt olen herännyt kysymykseen: kuka opiskelijoita äänestäisi, jos eivät opiskelijat itse?

Setien ja tätien politiikkaa

En tarkoita, etteivätkö eri-ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat päättäjät ajattelisi myös opiskelijan arkeen vaikuttavia tekijöitä. Mutta voi olla, että esimerkiksi opiskelija-asuntojen lisärakentaminen ei ole prioriteettilistalla, jos päättäjän keskimääräinen äänestäjäjoukko koostuu hyvin toimeentulevista keski-ikäisistä.

Kyllä sedät ja tädit sun asiat hoitaa/Kai ne nyt työnsä osaa/Katos kaikki nää kurjat jutut on reaalipolitiikkaa”, lauloi yhtye Varaque sarkastisesti jo vuonna 2003. Älä jää siis odottamaan, että sedät ja tädit* hoitavat sinun asiasi. Äänestä opiskelijaa, joka ajattelee sinun parastasi. Äänestä kaveriasi, koska niin muutkin tekevät!

Täällä voit tutustua kuntavaaleissa ehdolla oleviin HYYn jäseninä oleviin kavereihin.

*sedillä ja tädeillä tarkoitan joidenkin päättäjien henkisiä ominaisuuksia, en niinkään kronologista ikää.

Kirjoittaja on HYYn hallituksen jäsen, vankkumaton urbanisti ja maanviljelijän tytär.

Elli Saari

Elli Saari
Hallituksen jäsen