Blogi

Hallitus esittää muutoksia yleiseen asumistukeen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan palautettavaksi niin sanottu osa-asunnon normi, joka tarkoittaisi, että osan asunnosta vuokranneiden tai alle 20 neliön yksiöissä asuvien asumistukea myönnettäessä asumismenoja hyväksyttäisiin 20 % vähemmän kuin muilta samalla alueella asuvilla. Esimerkiksi Helsingissä yhden hengen ruokakunnan saatavissa olevan tuen määrä laskisi pahimmillaan 82 euroa.

Jo eduskunnassa käydyssä lähetekeskustelussa tuotiin selvästi esiin, että leikkaus kohdistuisi erityisesti opiskelijoihin: opiskelijat asuvat usein kimppakämpissä ja pienissä asunnoissa, eivätkä voi hakea toimeentulotukea menetystä korvaamaan. Leikkaaminen on yksinkertaisesti kohtuutonta, sillä viime vuosien leikkauspolitiikka on vaikuttanut opiskelijoihin eniten, ja moni kertoo jo nyt käyttävänsä yli puolet tuloistaan asumiseen.

Yhdessä yleisen asumistuen ruokakuntatulkintojen kanssa osa-asunnon normi heikentää entisestään kimppa-asumisen suosiota. Jo nyt esimerkiksi Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiöltä (Hoas) asuntoa hakevista opiskelijoista vain 10 prosenttia hakee soluasuntoa, ja osa-asunnon normi laskisi hakijoiden määrää entisestään. Hallituksen esitys myöntää tämän käyttäytymisvaikutuksen. Mikäli opiskelija-asuntoja jää tyhjilleen, tyhjäkäyttö johtaa kaikkien opiskelija-asunnoissa asuvien vuokrannousuun. Kun opiskelijoiden asumista tuetaan verovaroin, on kansantaloudellisesti järkevää tehdä ratkaisuja, jotka mahdollistavat opiskelijoiden edullisen asumisen.

Osa-asunnon normilla tavoitellaan säästöjä, mutta esitys on valmisteltu hätäisesti, eikä vaikutuksia ole kunnolla arvioitu. Kaiken tämän vuoksi toivomme, että säästövaikutuksiltaan epävarma ja kimppa-asumista hankaloittava normi poistetaan lakiesityksestä.

Ada Saarinen
Hallituksen varapuheenjohtaja
ada.saarinen@hyy.fi

Joel Lindqvist
Hallituksen jäsen
joel.lindqvist@hyy.fi

Hannele Kirveskoski
Asiantuntija, toimeentulo ja kansainvälisyys
hannele.kirveskoski@hyy.fi

Helsingin yliopistosta valmistuneet työllistyvät yhä erinomaisesti, mutta yksilön vastuu työelämätaitojensa ajantasaisena pitämisessä on kasvanut. On ennustettavissa, että tekoäly ja telerobotiikka valtaavat alaa myös asiantuntija-ammateissa ja kilpailu korkeakoulutettujen keskuudessa kovenee. Myös urapolut ovat aiempaa kirjavampia. Sitran selvityksen mukaan tällä hetkellä joka kolmas työntekijä on vaihtanut alaa kahdesta neljään kertaan. 

Ehkä on ylipäätään väärin puhua yksilön työurasta, kun voisi sen sijaan puhua yksilön työurista.

Ylioppilaskunta järjesti syksyllä generalistiopiskelijoille suunnatun työelämätapahtuman Moniosaajien markkinat. Tilaisuudessa pohdittiin sitä, millaisia taitoja yliopistotutkinto antaa ja miten niitä voi parhaiten hyödyntää työelämässä. Paneelikeskustelussa nousseista vinkeistä voi tiivistää viisi yleispätevää ohjetta, joilla pärjäät työmarkkinoilla lähes varmasti.

1) Sanoita osaamisesi. Pelkkä tutkintotodistus ei kerro, mitä todellisia taitoja hallitset. Opintojen ohella kehittyvät väistämättä analyyttinen ajattelu ja tiedonhakutaidot, mutta myös monenkirjavat projektinhallintataidot, stressinhallinta ja kyky ryhmätyöskentelyyn. Myös lukujärjestyksen ulkopuolisilla aktiviteeteilla on merkityksensä: jos olet toiminut vaikkapa taloudenhoitajana viiniharrastusyhdistyksessä, olet saanut kullanarvoisia taitoja talouden hallintaan myös työelämässä. Taidoista ei kuitenkaan ole hyötyä, jos et tunnista niitä itse. 

2) Harjoita ihmissuhdetaitojasi. Yhtä tärkeää kuin akateeminen substanssiosaaminen on kyky tulla toimeen ihmisten kanssa. Työyhteisössä toimiminen edellyttää neuvottelutaitoja, taitoa vakuuttaa toiset sekä sosiaalista pelisilmää. Myös empatiakyky on tärkeä taito työelämässä: opiskelijayhteisössä opitut taidot ratkoa konflikteja tai puuttua kiusaamiseen ovat tärkeitä myös työpaikalla. Hyvät ihmissuhdetaidot eivät kuitenkaan edellytä supersosiaalisuutta. 

3) Ole aktiivinen. Työharjoittelu tai tilausgradun tekeminen voivat olla ihanteellisia tapoja saada jalkaa työnantajan oven väliin. Aniharva työnantaja odottaa, että uusi työntekijä on jo valmiiksi täydellinen osaaja omalta alaltaan. Tärkeämpää on oikea asenne ja kyky sitoutua aloittamiinsa tehtäviin. 

4) Löydä yllättäviä urapolkuja. Oman tutkinnon tuottamia valmiuksia ei kannata katsoa liian kapeakatseisesti. Pelifirmat eivät tarvitse ainoastaan koodareita, vaan myös tarinoita iskeviä folkloristeja. Toimittajan työssä voi viestintätaitojen lisäksi olla eduksi syvällinen ymmärrys evoluutiobiologiasta. Kun tunnistaa oman osaamisensa ja sen monipuoliset käyttöyhteydet, voi rakentaa itselleen yksilöllisen työuran.

5) Jatka oppimista. Valmistuminen yliopistosta ei ole oppimisen päätepiste. Tärkein taito, jonka yliopistossa voi oppia, on kyky oppia uutta. Myös työelämässä olevan on jatkuvasti päivitettävä osaamistaan ja hankittava uusia taitoja. Tämä voi tarkoittaa uusia opintokokonaisuuksia tai tutkintoja, mutta yhtä hyvin työn ohessa tapahtuvaa itseoppimista.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka ja työelämä

Sitran selvitys: Työelämän tutkimus 2017 https://media.sitra.fi/2017/05/16144238/Sitra-Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4n-t...
Huffington Post: Forget A.I. ‘Remote Intelligence’ Will Be Much More Disruptive https://www.huffingtonpost.com/entry/telerobotics_us_5873bb48e4b02b5f858...