Blogi

Opetus- ja kulttuuriministeriö ajaa vauhdilla eteenpäin korkeakouluja koskevaa opiskelijavalintauudistusta (http://minedu.fi/opiskelijavalinnat-ja-yhteistyo). Uudistuksen myötä vuodesta 2020 lähtien yli puolet opiskelupaikoista määräytyisi ylioppilastodistuksen perusteella.  Uudistuksella OKM tavoittelee nopeampaa siirtymää lukiosta korkeakouluihin.

Tässä tekstissä nostan esille kolme keskeistä huomiota opiskelijavalintauudistuksen toteutuksesta.

1) Aikataulu on liian tiukka

Lukiolaiset, joita uudistus koskee, ovat jo aloittaneet opintonsa ja tehneet ylioppilaskirjoituksiin vaikuttavia valintoja opiskeltavien aineiden suhteen. Näin kireällä aikataululla toteutettu uudistus ei kohtele lukiolaisia oikeudenmukaisesti ja anna lukioille riittävää aikaa uudistua.

Myös yliopistoilla on haasteita sen suhteen, miten todistusvalinta saadaan sovitettua yhteen rinnalla säilyvien pääsykoevalintojen kanssa. Ongelma syntyy aikataulusta: todistusvalinnan jälkeen valitsematta jääneiden on pystyttävä yhä ilmoittautumaan pääsykokeisiin, joiden tulosten on oltava selvillä riittävän varhain, jotta opiskelija ehtii hankkimaan asunnon ja osallistumaan hakukohteen orientaatioviikkoihin. Pitkälle automatisoitu tietojärjestelmäpohjainen valintaprosessi voisi auttaa, mutta järjestelmien kehittäminen vie aikaa.

2) Lukio muuttuu ja sen on muututtava

Lukion yleissivistävyys vähenee, koska opiskelijoilla on paine lukea vain korkeakouluhaussa hyödyttäviä aineita. Samalla valmennuskurssit saattavat siirtyä lukioihin ja opinnot lukiossa pidentyä entistä useammalle nelivuotisiksi. Jos näin käy, toive toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymisen nopeutumisesta valuu hiekkaan.

On kohtuuton vaatimus, että Hylkysyrjällä kasvanut 16-vuotias osaa varmuudella ennakoida tulevaisuudessa opiskelemansa tieteenalan. Myös jatkossa on tärkeää, että koulutuspolulla on mahdollista tehdä virheitä, ja myöhään kypsyneilläkin säilyy väylä korkeakouluopintoihin.

Esimerkkejä lukiossa heikosti pärjänneistä, mutta elämässä kelvollisesti menestyneistä ei tarvitse etsiä kaukaa: jatkokaudelle valitun tasavallan presidentti Sauli Niinistön lukion lukuaineiden keskiarvo oli 6,5 (https://yle.fi/uutiset/3-6140770).

On uudistuksesta mitä mieltä hyvänsä, toteutuessaan se tarkoittaa, että lukiokoulutus tulee jäsentää uudestaan ja kirjoitusten sisältö miettiä vastaamaan paremmin korkeakouluvalintojen tarpeita. Samalla laadukkaan opintojen ohjauksen tarve kasvaa: lukiolaisten urasuunnitelmien tulee olla entistä selkeämmät jo viimeistään lukion toisena vuonna.

3) Pisteytysmalli on murheista pienin

Todistusvalinnan osana otetaan käyttöön ylioppilaskirjoitusten arvosanat toisiinsa suhteuttava pisteytystyökalu. Yliopiston hakukohteille tulisi valittavaksi yksi kolmesta pistetaulukosta: 1) perustaulukko, 2) kielitaulukko tai 3) matemaattinen taulukko. Kukin taulukko sisältää erilaisen kokoonpanon ylioppilaskirjoitusten aineita. Yliopisto voi myös päättää olla soveltamatta taulukkoa, mutta vahva paine valtakunnallisesti yhdenmukaiselle mallille säilyy. Luonnos pisteytystyökalusta on hyvä alku, mutta siinä on yhä valuvikoja. 

Pisteytystyökalu jättää huomioimatta kaksi alinta ylioppilaskirjoitusten hyväksyttyä arvosanaa (B ja A), mikä luo yleissivistävyyttä heikentävän kannustimen pelata kirjoitettavien aineiden suhteen varman päälle. Malliin sisältyvä ainereaalin aineet eri koreihin ryhmittely on rakennettu liian vahvasti mediaaniopiskelijan näkökulmasta. Ryhmittely ei  tunnista moninaista eri aineyhdistelmien kirjoa, joka voisi hyödyttää yliopisto-opinnoissa.

Työkalu ei ole OKM:n kehittämä vaan Helsingin yliopiston koordinoiman kärkihankkeen (http://oha-forum.fi/hankkeet/karkihanke/) luomus. Jos valtakunnalliseen valintayhteistyöhön ja todistusvalintoihin todella siirrytään OKM:n tavoitteiden mukaisesti, on mielekästä, että pisteytys on mahdollisimman läpinäkyvä ja johdonmukainen hakijan näkökulmasta. 

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta kommentoi pisteytystyökalua tammikuussa yliopiston sisäisellä kommenttikierroksella. Myös muut yliopistot ovat antaneet lausuntojaan mallin yksityiskohdista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pisteytystyökalun pahimmat ongelmakohdat voivat korjaantua, jonka jälkeen työkalu toisi hakijan näkökulmasta selkeyttä koko opiskelijavalintauudistukseen.

Ongelmat lukion puolella säilyvät, jos OKM ei nosta jalkaansa kaasupolkimelta.

Heikki Isotalo
Asiantuntija, koulutuspolitiikka