Blogi

Viime aikoina on huolestuneeseen sävyyn uutisoitu suomalaisten syntyvyyden olevan laskussa seitsemättä vuotta peräkkäin. Syiksi on esitetty mm. taloudellista epävarmuutta, haasteita sopivan kumppanin löytymisessä ja nuorten miesten syrjäytymistä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön neljän vuoden välein toteuttaman Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan myös yliopisto-opiskelijoiden syntyvyys on laskussa. Edelleen kuitenkin 7,6 %:lla Suomen alle 35-vuotiaista perustutkinto suorittavista korkeakouluopiskelijoista on yksi tai useampi lapsi tai opiskelijaperhe odottaa perheenlisäystä. Pelkästään Helsingissä on runsaat 4 000 perheellistä korkeakouluopiskelijaa.  

Elämä perheellisenä opiskelijana ei ole ruusuista ainakaan taloudellisesti tai ajankäytöllisesti. On arvioitu, että 60 % opiskelijaperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Opiskelijaperheiden huoli taloudesta voi vaikuttaa paitsi vanhempien omaan jaksamiseen ja mielenterveyteen myös perheen lasten mielenterveyteen. Lapsuuden perheen toimeentulo-ongelmien yhteydestä nuoren aikuisen mielenterveysongelmien todennäköisyyteen on vahvaa kotimaista tutkimusnäyttöä. Perheellisten opiskelijoiden tarpeisiin kannattaa vastata sekä heidän itsensä, heidän lastensa että yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.

Kotihoidontuki muodostaa monissa opiskelijaperheissä toimeentulon selkärangan, vaikka etuutta on aiheellisesti parjattu tasa-arvonäkökulmasta. Helsingissä perhe voi saada kotihoidontukea lisineen noin 780 euroa, jos nuorin lapsi on alle 1,5-vuotias ja perheen tulot ovat matalat. Vertailuna veronalaisen opintorahan suuruus huoltajakorotuksineen on 325 euroa. Pienituloisen perheen lapsi on käytännössä oikeutettu maksuttomaan varhaiskasvatukseen, mutta silloin perhe menettää oikeutensa kotihoidontukeen. Ei siis ole ihme, että monet perheelliset opiskelijat pyrkivät hoitamaan lapsiaan itse mahdollisimman pitkään. Heillä ei kuitenkaan ole sen enempää tunteja vuorokaudessa kuin muillakaan, joten hoivavastuun, opiskelun ja työnteon palapeli on erittäin haastava.

Syksyllä 2017 HYY teki yhteistyössä Suomen ylioppilaskuntien liiton ja Väestöliiton kanssa kyselyn perheellisille opiskelijoille. Eräs kyselyn vastaajista kuvasi tilannettaan seuraavasti: 

Perheen ja opiskelun yhdistäminen on kuin pinnan yläpuolella räpiköimistä. Mihinkään ei riitä aika kunnolla.

Kyselyssä kartoitimme myös sitä, minkälainen tuki helpottaisi perheen ja opintojen yhteensovittamista. Vastaajat kaipasivat ylivoimaisesti eniten joustavaa, eri päivinä ja eri kellonaikoina toteutuvaa lastenhoitopalvelua. Eli sellaista, joka palvelee silloin, kun vanhemman täytyy osallistua luennolle, tenttiin tai opiskella itsenäisesti. Myös iltaluentojen ajaksi kaivattiin lastenhoitoa. Selvä enemmistö vastaajista haluaisi pitää lastenhoitoon sijoitetun rahasumman alle 200 eurossa kuukaudessa. Tähän yksityinen tai palvelusetelillä mahdollistuva lastenhoitoapu ei pysty vastaamaan. HYYn mukaan perheellisten opiskelijoiden lastenhoitotarpeisiin vastaisi parhaiten kaupungin tuottama kerhomuotoinen, mutta nykyistä kerhotoimintaa joustavammin toimiva lastenhoitopalvelu. 

Tällainen palvelu ei olisi varsinaista pedagogista toimintaa, mutta se tarjoaisi turvallista hoitoa ja tutustuttaisi lapsia päiväkotimaiseen ympäristöön. Palvelu voisi olla päiväkodin yhteydessä omana ryhmänä tai täysin omissa tiloissaan. Ihanteellinen sijainti pilotille olisi keskeisellä paikalla kantakaupungissa, kampusten läheisyydessä. Toimiva, sähköinen varausjärjestelmä, jolla voisi hyvissä ajoin varata vakioaikoja ja lyhyemmällä varoitusajalla yksittäisiä aikoja, takaisi lastenhoitopalvelun toimivuuden. 

HYY haluaa kaikkien jäsentensä voivan hyvin ja pystyvän elämään onnellista elämää. Toivomme, että myös Helsingin kaupunki tukee ja mahdollistaa nuorten aikuisten monenlaisia elämäntilanteita ja niissä selviytymistä. Haluaahan Helsinki olla maailman toimivin kaupunki. Tällä hetkellä alle 2-vuotiaat ovat kaupungin lastenhoitopalveluiden näkökulmasta väliinputoajia, elleivät he osallistu kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Etsimme mielellämme yhdessä kaupungin kanssa ratkaisuja perheellisten opiskelijoiden toimivan arjen puolesta!

Sofia Lindqvist
Kaupunki-, asumis- ja terveysasioiden asiantuntija, joka itse perheellistyi tutkinnon suorittamisen jälkeen ja on ikuisesti kiitollinen hienosta päivähoitojärjestelmästämme


Olen ehdolla yliopistokollegion puheenjohtajaksi. Haen tehtävään, koska haluan parantaa kollegion toimintaa, ja tuoda yliopistoyhteisön ääntä yhä tehokkaammin yliopiston johdon korviin. Haluan myös tuoda yliopiston johdon lähemmäs yhteisöä. Olen ensimmäinen opiskelija, joka kollegion historiassa hakee tehtävään. Yliopistokollegio on yliopiston hallinnon ainoa elin, jossa opiskelijan on mahdollista toimia puheenjohtajana. Valinta puheenjohtajasta tehdään uuden kollegion järjestäytymiskokouksessa 12.4.

Kollegio on yliopiston korkein päättävä elin, jonka tehtävänä on valvoa yliopiston hallituksen ja johdon toimintaa. Kollegiossa koko yliopistoyhteisö on edustettuna: siinä vaikuttavat professoreiden, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden edustajat jokaisesta tiedekunnasta. Yhteensä Helsingin yliopiston kollegiossa on 50 jäsentä, joista jokaisella on myös henkilökohtaiset varajäsenet. Yliopistokollegion toimikausi kestää neljä vuotta, ja uusi kokoonpano juuri valittu kaudelle 20182021. Opiskelijajäsenten kausi kollegiossa on kaksivuotinen. Tästä kaudesta alkaen myös Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelijoilla on edustus kollegiossa.

Yliopistokollegion tehtävät on kirjattu yliopistolakiin. Kollegio muun muassa valitsee yliopiston kanslerin ja yliopistoyhteisön ulkopuoliset jäsenet yliopiston hallitukseen sekä päättää vastuuvapauden myöntämisestä yliopiston hallitukselle ja rehtorille.

Yliopistokollegion tehtäviin kuuluu Helsingin yliopiston johtosäännön mukaan myös kokoontua vähintään kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan merkittävistä, koko yliopistoa koskevista asioista. Sellaisia ovat esimerkiksi hallintorakenne- ja pääsykoeuudistusten vaikutukset. Voisi ajatella, että tämä kollegion tehtävä olisi muita vähäpätöisempi, koska se ei sisällä sellaisia valtaa ilmentäviä sanoja kuin valita, vahvistaa tai päättää. Niiden sijaan tästä nimenomaisesta tehtävästä löytyy kuitenkin se keskeisin asia, jolla yhteiskuntaa ja maailmaa lopulta muutetaan keskustelu. Yliopistokollegion todellinen voima piilee nähdäkseni juuri siinä, että sen on mahdollista koota yliopistoyhteisön eri osasista edustus yhteiseen ajatustenvaihtoon.

Yliopistokollegion puheenjohtajan rooli on hallinnollinen ja byrokraattinen, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänsä on varmistaa, että yliopistoyhteisö pääsee sanomaan sanottavansa. Mielestäni kollegion tulee käyttää kriittisesti ääntään ja antaa kiitosta, molempia tilanteesta riippuen. Haaveenani on vahva kollegio, joka toimii yhdyssiteenä koko yliopistoyhteisön ja yliopiston johdon välillä.

Kollegiota tulee kehittää niin, että sen kautta yliopistoyhteisön ääni pääsee entistä vahvemmin kuuluviin ja näkyy siinä, miten yliopistoamme johdetaan. Lakisääteisen asemansa vuoksi kollegiolla on toimielimenä sellaista legitimiteettiä, jonka ansiosta sen viesteillä on yliopiston johdolle painoarvoa. Kollegion toimintaan tulee panostaa, koska sen kautta yliopistotyön arkea voidaan todella parantaa.

Sampsa Granström
Englantilaisen filologian neljännen vuoden opiskelija
Kollegion jäsen 20162017 ja 20182019