Media & arkisto

Uutiset

Kerttu Kaikkonen (HuK) on HYYn uusi toimistosihteeri. Hän on työskennellyt aikaisemmin muun muassa ulkoasiainministeriössä sekä TutorHousessa. Kerttu opiskelee pääaineenaan englantilaista filologiaa Helsingin yliopistossa ja on ollut pitkään aktiivinen järjestötoiminnassa sekä yliopistossa että sen ulkopuolella.

Toimistosihteerin ydintehtävä on vastata ylioppilaskunnan eri toimielimien kokousasiakirjoista ja tehdä asiakirjoihin liittyviä toimeksiantoja. Lisäksi toimistosihteeri avustaa muun muassa ylioppilaskunnan johtoa hallinnossa ja järjestelyissä.

Kerttu aloittaa työssä 1.8.2017 opintovapaan sijaisuuden loppuun 15.8.2019.

”Ahdistavimpia kokemuksia ainejärjestössäni on kenties vähättely, jota olen kohdannut kun olen kertonut epäasiallisesta käytöksestä. Seksuaalisen ahdistelun kriteerit täyttävä lähentely on viitattu olankohautuksella ja 'se on aina vähän tuollainen kännissä' - ja 'se on oikeesti ihan hyvä tyyppi' -puheella.”

Helsingin yliopiston opiskelijoista 7,5 % on kokenut kiusaamista. Kymmenesosa opiskelijoista on perheellisiä. Meissä on edustettuna kaikki seksuaalisten suuntautumisten ja sukupuolten muodot. Itse asiassa vain harva opiskelija vastaa mielikuvaa “keskiverto-opiskelijasta”, joka ei kuuluisi mihinkään vähemmistöön tai kokisi syrjintää. 

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ovat samanlaisia erilaisista henkilöön liittyvistä ominaisuuksistaan riippumatta ja että niiden moninaisuus otetaan huomioon. 

Miksi ja miten yhdenvertaisuus tulisi huomioida järjestötoiminnassa? Tässä ajatuksia siitä.

Miksi yhdenvertaisuus on tärkeää?

Yhdenvertaisuuden huomioiminen on järjestötoiminnassa tärkeää, koska järjestön jäsenet eivät ole keskenään samanlaisia. Huomioimalla erilaisuuden järjestön toiminnassa voi varmistaa, että kaikkien on mahdollista osallistua järjestön toimintaan. Ja vain jos järjestö tuntuu paikalta, jossa voi olla oma itsensä, jäsen on valmis tekemään töitä yhteisten tavoitteiden eteen. 

Toisaalta suvaitsematon ja syrjivä ilmapiiri sekä toiminta voivat sulkea ihmisiä kokonaan järjestön toiminnan ulkopuolelle. Kiusaaminen ja syrjintä voivat pahimmillaan aiheuttaa itsetuhoisuutta.

Viime aikoina yhä useammat järjestöt ovat panostaneet merkittävästi siihen, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua toimintaan. Kehitys on todella ilahduttavaa. Se tekee yhdenvertaisuuden edistämisen aloittamisesta muillekin helppoa: perusteita, keinoja ja toimintamalleja löytyy järjestökentästä todella paljon. Niistä vain täytyy valita omaan järjestöön sopivimmat.

Tässä esimerkkeinä Dilemma ry:n ja Biosfääri ry:n viime aikojen toimista.

“Biosfäärissä on tänä vuonna pyritty ujuttamaan yhdenvertaisuusaiheita kaikkeen toimintaan; tiedotus ja tapahtumat ovat kolmikielisiä, virkanimikkeitä on muutettu sukupuolittomiksi ja alkoholittomien tapahtumien määrää lisätty. Yhdenvertaisuusvastaavien määrää pyritään kasvattamaan tulevana syksynä järjestöissämme. Järjestötoimijoiden keskuudessa on myös kiinnitetty huomiota syrjintää vahvistavaan tapakulttuuriin, eli esimerkiksi fukseihin liittyvän alentuvan vitsailun lopettamiseen.”

– Heidi Annala, Biosfääri ry:n yhdenvertaisuusvastaava

“Dilemma on pitänyt tänä vuonna huolta, että kaikissa tapahtumakuvauksissa on maininta turvallisen tilan periaatteista sekä esteettömyystiedot ja että kaikki viestintä olisi lähtökohtaisesti kolmekielistä. Yhtenä suurena teemana on ollut pyrkimys lisätä alkoholittomien tapahtumien tarjontaa – olemme järjestäneet jo esimerkiksi galleriaekskursion. Toisaalta olemme yrittäneet ainejärjestössä ratkaista, miten vaikuttaa toimintakulttuuriin ja siihen, että kaikilla todella olisi hyvä olla. Dilemma järjestikin 18.4. Turvalliset Tilat -iltamaksi nimetyn tapahtuman, jossa jäsenistö kutsuttiin jakamaan omia kokemuksiaan ja pohtimaan ongelmakohtia ja ratkaisuja. Nyt työn alla ovat Dilemman omat turvallisen tilan periaatteet, uusia toimintaohjeita tuleville tuutoreille sekä tuleviin tapahtumiin nimettävä erityinen vastuuhenkilö, joka olisi erotettavissa olkanauhalla.”

Saila Pönkä, Dilemma ry:n yhdenvertaisuusvastaava

Mistä aloittaa?

Mikäli järjestöllänne ei ole yhdenvertaisuusuunnitelmaa, sen laatiminen kannattaa aloittaa pikimmiten. Mallia voi ottaa muun muassa HYYn järjestöwikissä olevasta mallista (http://wiki.hyy.fi/index.php/Yhdenvertaisuus) tai muilta järjestöiltä. Aiheesta voi järjestää myös jäsenkyselyn, jonka tuloksista selviää, mitkä ovat niitä asioita, joita juuri teidän järjestössänne tulisi ainakin kehittää. 

Jotta yhdenvertaisuus tulee huomioitua, siitä vastaamaan kannattaa nimetä joku järjestön hallitukseen tai virkailijaksi. Järjestöwikistä löytyy esimerkkejä siitä, mihin yhdenvertaisuusvastaava voi järjestön toiminnassa kiinnittää huomiota. 

Mitä syrjiville perinteille voi tehdä?

Välillä yhdenvertaisuuden nimissä on arvioitava uudelleen vanhoja perinteitä ja käytäntöjä. Muutokset lähtevät usein pieneltä tuntuvista asioista.

Esimerkiksi sillä, miten vieraat plaseerataan paikoilleen vuosijuhlilla, voi olla suuri merkitys osallistujille. Perinteinen plaseeraus tehdään jakamalla osallistujat nimien perusteella miehiin ja naisiin ja asettamalla heidät vierekkäin. Sukupuolta ei kuitenkaan voi päätellä ihmisen nimestä. Perinteinen plaseeraus syrjii myös pareja, jotka eivät saa aveciaan lähelleen, koska he eivät ole oletettavasti mies ja nainen. Monissa järjestöissä asia on jo huomioitu: plaseerauksessa ei enää kiinnitetä huomioita osallistujien oletettuihin sukupuoliin.

On hyvä muistaa, että järjestön muisti on vain muutaman vuoden pituinen. Esimerkiksi seksistisistä perinteistä luopuminen saattaa kohdata aluksi voimakasta vastustusta, mutta parin vuoden kuluttua kukaan ei enää kaipaa paluuta vanhaan. Päinvastoin, niin uudet kuin vanhat jäsenet ihmettelevät, miten niin vähän aikaa sitten on voitu toimia niin syrjivästi.

Haluatko apua? Mietityttääkö jokin aiheeseen liittyvä? Olen mielelläni apunasi kaikissa järjestöjen yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa!

Lauri Linna
HYYn hallituksen jäsen
lauri.linna@hyy.fi

Oletko kuullut pölyvarikosta tai tutkivasta älymatosta? Entä interaktiivisesta pysäkistä tai Tinder-pikaratikasta?

En ollut minäkään ennen 11.5.2017. Järjestin silloin työpajan, jossa pohdittiin, miten Tiederatikka* voisi olla nimensä arvoinen myös muilla tavoin kuin sen ilmeisimmän: yhdistää 10 korkeakoulukampusta.

Sosiologina lähdin ennakkoluuloisesti siitä, että syntyvät ideat liittyisivät ihmisten sosiaaliseen kanssakäymiseen yli tieteenrajojen sekä tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutukseen. Niin ei käynyt. Sen sijaan vakuutuin jälleen siitä ihmeellisestä uutta luovasta voimasta, joka piilee eritaustaisten ihmisten kohtaamisissa.

Teknologiat ja palvelumuotoilu yhdistävät ihmiset

Mitä Tiederatikka-työpajassa ideoitiin?

Pölyvarikko olisi paikka, jossa ratikan ulkopintaan ajon aikana kerääntyneet pienhiukkaset huuhdellaan huleveteen. Matka uusiutuvalla energialla kulkevalla pikaratikalla ennaltaehkäisee pienhiukkasten syntyä verrattuna polttomoottorilla kulkeviin liikennevälineisiin. Pölyvarikon ansiosta ratikka myös aktiivisesti poistaisi muun liikenteen aiheuttamia pienhiukkaspäästöjä ilmasta. Hengitysilma puhdistuisi, ja terveyshaitat vähenisivät.

Tutkiva älymatto ratikassa puolestaan tunnistaisi käyttäjän ja kerää tietoa tutkimuksen ja markkinoiden käyttöön. Se myös vuorovaikuttaisi takaisin ja antaa esimerkiksi jalkahierontaa. Interaktiivinen pysäkki kertoisi halukkaille liikenneinfoa, ja matkustajat voisivat käyttää sitä palautteen antamiseen.

Antisosiaalisen ikkunasta tuijottamisen voisi brändätä uudelleen: ratikkamatkasta voisi suoda nautinnollisen tauon ja meditaatiohetken. 

Muita ideoita olivat ilmastonmuutoslippu, jonka hinta muuttuisi ilmaston tilan mukaan, ja kirjastoratikka, jossa aika kuluisi lukien ja lainoja tehden. Ratikkakiskot voisi vihertää nurmikolla ja ratikan sisätilat viherkasveilla. Tiederatikka voisi toimia testilaboratoriona ja poikkitieteellisten kokeilujen alustana: siellä voisi tehdä kokeita tai tenttiä. Kun ratikka lähestyy kampusta, infotaulu tai sovellus omassa puhelimessa kertoisi, mitä kampuksella tapahtuu juuri silloin.

Tiederatikasta ihmisten ja paikkojen yhdistäjä

Kaikki nämä ideat syntyivät alle puolessa tunnissa Satunnaiset parit -menetelmällä. Pohjustukseksi ideoijat kuulivat ensin liikenneinsinööri Niko Setälältä faktatietoa Tiederatikasta osana Helsingin pikaratikkaverkostoa ja muotoilija Laura Eurolta muotoilun näkökulmia ratikoihin.

Ideoita saa mielellään varastaa ja jatkojalostaa eikä tarvitse odottaa vuoteen 2025! Tiederatikkaa voisi muotoilija Laura Euron sanoin kokeilla tässä ja nyt – ratikassa tai pysähdyksissä.

Jos kymmenkunta ihmistä saa alle puolessa tunnissa aikaan näin mielenkiintoisia uusia ideoita, mitä voisikaan syntyä siitä, että kymmenet tuhannet ihmiset päivittäin kohtaisivat oikeassa Tiederatikassa, jossa on muotoilun keinoin helpotettu yhteyksien syntymistä? 

Sofia Lindqvist
Asumis-, terveys- ja kaupunkiasioiden asiantuntija
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
sofia.lindqvist@hyy.fi

Sofia opiskelee parhaillaan tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa

* Tiederatikka2025 on pääkaupunkiseutulaisten ylioppilas- ja opiskelijakuntien World Student Capital -verkoston yhteinen kampanja 10 korkeakoulukampuksen yhdistävän pikaratikan puolesta. Tavoitteemme on saada pikaratikkareitin rakennustyöt käyntiin vuoteen 2025 mennessä. Haluatko samaa? Allekirjoita kuntalaisaloite Tiederatikan puolesta helsinkiläisenä tässä ja espoolaisena tässä! Jos et ole kirjoilla Helsingissä tai Espoossa, et voi allekirjoittaa aloitetta, mutta voit vinkata stadilaisille tai espoolaiselle kavereillesi asiasta. Tiederatikka löytyy myös Facebookista.
Ideointityöpaja oli osa Kaupunkisuunnittelumessuja info- ja näyttelytila Laiturilla 8.–13.5.2017. Tiederatikka piti omaa näyttelyständiään koko tapahtuman ajan.

Viime huhtikuussa alkoi jo useaan kertaan kuultu keskustelu lukukausimaksujen väitetyistä hyödyistä, kun Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla julkaisi yliopistojen rahoitusta käsitelleen pamflettinsa. Pamfletissa esitetään yleisiä lukukausimaksuja keinona paikata yliopistojen leikattua rahoitusta. Etlan mukaan maksut eivät vaarantaisi ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, sillä siitä huolehtisi opintolainajärjestelmä.

Myöhemmin Taloustieteellisen yhdistyksen järjestämässä lukukausimaksuaiheisessa seminaarissa Helsingin yliopiston julkistalouden professorin Markus Jäntti haastoi Etlan väitteet heikosti perusteltuna opportunismina. Mitään näyttöä ei nimittäin ole siitä, että Etlan esittämät lukukausimaksut takaisivat sosiaalisen liikkuvuuden, eikä koko ”mahdollisuuksien tasa-arvoa” ole vaivauduttu määrittelemään tutkimuksella. Seminaari päättyi riitaan, joka johti Jäntin ratkaisuun pakata laukkunsa ja palata professuuriin Tukholman yliopistoon.

Jäntin lähtö on menetys suomalaiselle julkiselle keskustelulle. On vaarana syntyä harhakuva, että lukukausimaksuilla olisi jakamaton kannatus taloustieteilijöiden keskuudessa. Mielikuvaa on aktiivisimmin lietsonut jo yli vuoden ajan uusliberaali ajatuspaja Libera, jonka podcastissa kolme jo valmiiksi samanmielistä maksujen kannattajaa taputtelee toisiaan selkään. Kannatus maksuille hälvenee sitä mukaa kun astutaan yhden taloustieteellisen koulukunnan ulkopuolelle, saati muihin yhteiskuntatieteisiin, esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan.

Maksuton koulutus on tähän asti Suomessa taannut sen, että halukkaimmat ja kyvykkäimmät ovat voineet jatkaa aina korkeimpaan koulutukseen asti – perhetaustaan ja varallisuuteen katsomatta. Etlan esitys romuttaisi tämän periaatteen. On jo entuudestaan tiedossa, että matalasta sosioekonomisesta asemasta tulevat opiskelijat välttelevät opintolainan nostamista ja menevät mieluummin töihin rahoittaakseen opintonsa. Vaikka opintolainan takaisinmaksu sidottaisiin valmistumisen jälkeiseen tulotasoon, kuten Etla esittää, opintolainalla on silti kielteisiä vaikutuksia opiskelijoihin, jotka joka tapauksessa välttävät taloudellista riskinottoa.

Tieto siitä, että tutkinnon saaminen tarkoittaa samalla suurta lainataakkaa, ohjaa hakeutumaan valmistumaan mahdollisimman kovapalkkaisille aloille. Suomi tarvitsee jatkossakin pätevien yritysjuristien lisäksi aivan yhtä kovatasoisia kirjastonhoitajia ja lastentarhanopettajia. Vain ekonomisti voi ajatella, että ammatin arvo määräytyy palkkanauhan mukaan.

Lukukausimaksujen voi ennustaa myös aiheuttavan aivovuotoa erinomaista maksutonta koulutusta tarjoaviin Ruotsiin ja Saksaan.

Lukukausimaksut esitetään myös ongelmattomana lisärahoituksena korkeakouluille. Perusteena on naiivi oletus sitä, ettei valtion budjettirahoitusta yliopistoille leikattaisi vähintään saman verran kuin kerätyt lukukausimaksut kartuttaisivat yliopiston kassaa. Juuri niin on käynyt esimerkiksi Australiassa. Ei ole olemassa mitään sellaista poliittista mekanismia, joka varmistaisi, ettei Australian tie olisi myös Suomen tie.

Kaikilla opiskelijoilla on tuoreessa muistissa, miten paljon painoarvoa poliitikkojen lupauksilla on koulutuksen suhteen.

Minna Suorsa
HYYn hallituksen jäsen
minna.suorsa@hyy.fi

Ylioppilaskunta onnittelee lämpimästi vastavalittua Helsingin yliopiston uutta kansleria, aerosolifysiikan professori Kaarle Hämeriä! Hämeri on julkisuudessa mm. puolustanut korkeakouluopiskelun maksuttomuutta sekä korostanut opiskelijoiden asemaa yhdenvertaisina yliopistoyhteisön jäseninä. Ylioppilaskunta toivoo kanslerilta hedelmällistä yhteistyötä tulevan viisivuotiskauden aikana!

Lisää tietoa Helsingin yliopiston uutisessa kanslerin valinnasta.

Onko hyvä hallinto sinulle tuttu käsite? Tiedätkö, mitä hallinnon opiskelijaedustaja tekee? Hahmotatko kokonaisuudet yhtä tarkasti kuin pienet yksityiskohdat? Osaatko suomentaa hallintokapulakieltä? Jos vastasit yhteen tai jopa useampaan kysymykseen kyllä, voisit hakea valintakoordinaattoriksi meille!

HYY hakee valintakoordinaattoria valmistelemaan ja toteuttamaan hallinnon opiskelijaedustajien valintoja Helsingin yliopiston hallinnon eri toimielimiin. Opiskelijaedustajia valitaan tiedekuntaneuvostoihin, yliopiston kollegioon ja hallitukseen.

Valintakoordinaattorin ydintehtäviä ovat valintaprosessin ja toimikuntien kokousten hallinnointi, valintojen valmistelu ja hakemusten käsittely sekä valintatoimikuntien sihteerinä toimiminen. Tehtävä edellyttää myös viestintätaitoja ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Me olemme:

Ylioppilaskunta, joka palvelee noin 27 000 Helsingin yliopiston opiskelijaa
Tehokas, aktiivinen ja innostava työyhteisö, johon kuuluu noin 14 vakituista työntekijää ja 12 hallituksen jäsentä, jotka ovat opiskelijoita.

Sinulta toivomme:

Helsingin yliopiston tuntemusta, kokemus opiskelijaedustajana toimimisesta lasketaan eduksi
Tarkkuutta ja täsmällistä työotetta
Mahdollisuutta sitoutua iltatyöskentelyyn lokakuussa
Erinomaista suomen kielen taitoa, ruotsin taito on eduksi
Hyviä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja

Meiltä saat:

Ylioppilaskuntien TES:n mukaista palkkaa mahdollisine koulutus- ja kokemuslisineen sekä lounasedun
Rennon ja mukavan työyhteisön
Joustavat työajat ja etätyömahdollisuudet

Työtä tehdään yhteistyössä HYYn hallinnon opiskelijaedustajien valinnoista vastaavan asiantuntijan ja hallituksen jäsenen kanssa.

Lähetä meille vapaamuotoinen, enintään sivun pituinen hakukirjeesi, jossa kerrot, miten osaamisesi ja kokemuksesi vastaavat valintakriteereitä. Liitä mukaan myös ansioluettelosi. Hakemukset 14.6. klo. 12.00 mennessä osoitteeseen kirjaamo@hyy.fi. Haastattelut pidetään 19.6.

Työsuhde alkaa 14.8. tai sopimuksen mukaan ja päättyy 17.11.2017. Työaika on keskimäärin 20 tuntia viikossa (53 %). Lokakuussa valintatoimikuntien kokoustaessa työ vaatii intensiivisempää työskentelyä. Lähtöpalkka on 1203,55 euroa (YTES palkkaluokka III), jonka päälle mahdolliset lisät ja luontaisedut.

Lisätietoja:
Aaro Häkkinen, asiantuntija
aaro.hakkinen@hyy.fi
050 5438 460

Jannica Aalto, pääsihteeri
jannica.aalto@hyy.fi
0400 816 426