Media & arkisto

Uutiset

MEDIATIEDOTE:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin on asettunut ehdolle 598 ehdokasta. Edellisissä vaaleissa vuonna 2016 ehdokasmäärä oli 597. 

Ehdokkaita eniten vaaleihin asetti ainejärjestötaustainen HELP, joka asetti vaaleihin 120 yhteensä ehdokasta. HELP koostuu eläinlääketieteen, farmasian, hammaslääketieteen, lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijoista. Kahdeksan eri tiedekunnan ainejärjestöaktiiveista muodostuva HYAL – Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset asetti vaaleihin 103 ehdokasta, ylioppilaskunnan osakunta-aktiivien Osakuntalainen vaalirengas 93 ehdokasta.

Merkittävästi ehdokasmääräänsä kasvatti ruotsinkielisten osakuntien ja ainejärjestöjen sateenvarjo-organisaatio SNÄf Svenska Nationer och Ämnesföreningar r.f., joka sai täyden 60 ehdokkaan listan.

Vaaleihin ehdokkaita asetti 11 ryhmää, joista osa tulee toimimaan edustajistossa useampana erillisenä ryhmänä. Osa ryhmistä on ainejärjestötaustaisia ryhmiä, osa sitoutumattomia osakuntalaisia vaalirenkaita ja osa yleispoliittisia vaaliliittoja.

Ehdokkaita asetti HYYn vaaleihin uutena poliittisena vaalirenkaana Sinisten ja Kristillisdemokraattien muodostama Vapauden puolesta, jolla ehdokkaita on 3. Muita poliittisia ryhmittymiä vaaleissa ovat Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys OSY ry 26:lla ehdokkaalla ja Maailmanpyörä -vaalirenkaan muodostavien HYYn vihreät - De Gröna vid HUS - Helsinki University Greens ja Sitoutumaton vasemmisto - Obunden vänster - Independent Left lista 114:lla ehdokkaalla. HYYn Vihreillä ehdolla on 54 ehdokasta ja Sitoutumattomalla vasemmistolla 60 ehdokasta. 

Vaaliliitto Edistykselliset, joka koostuu Kokoomuksen opiskelijoista ja Keskustaopiskelijoiden Keskeiset -listasta, asetti 66 ehdokasta. Kokoomuksen opiskelijoilla on 57 ehdokasta, Keskeisillä on 9. Muita vaaliliittoja ovat Perussuomalaisten vaaliliitto 7:lla ehdokkaallaan, Piraatit 4:lla ehdokkaallaan sekä Liberaalinen vaaliliitto 2:lla ehdokkaallaan.

HYYn edustajistovaalit järjestetään sähköisenä 31.10.–2.11. ja 5.11.-7.11.2018. Edustajistovaaleissa valitaan ylioppilaskunnan ylin päättävä elin, 60-henkinen edustajisto. Äänioikeutettuja ovat HYYn jäsenet eli noin 27 000 Helsingin yliopiston opiskelijaa. Edustajisto käyttää ylintä päätösvaltaa HYYssä, ja päättää muun muassa ylioppilaskunnan miljoonien eurojen talousarviosta, suurista linjoista liittyen ylioppilaskunnan piirissä oleviin järjestöihin, yliopistoon ja yhteiskuntaan, sekä omistamamme yrityskonsernin, HYY Yhtymän, liiketoimintojen suunnasta. Lisäksi edustajisto valitsee HYYn hallituksen ja puheenjohtajiston sekä Helsingin yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet.

Ehdokasmäärät ryhmittäin (muutos edellisiin vaaleihin)

HELP 120 (+29)
Maailmanpyörä 114 (-3)
HYAL 103 (-1)
Osakuntalainen vaalirengas 93 (-50)
Edistykselliset 66 (+11)
Svenska Nationer och Ämnesföreningar 60 (+22)
Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys OSY ry 26 (-14)
Perussuomalainen vaaliliitto 7 (+4)
Piraatit 4 (0)
Vapauden puolesta - Siniset ja KD 3 (uusi)
Liberaalinen vaaliliitto 2 (0)
Ehdokasnumerot julkaistaan 9.10. HYYn nettisivuilla https://hyy.fi/vaalit 

Lisätietoja
Vaalikoordinaattori Silva Loikkanen
vaalit@hyy.fi
046 921 7850

Kiinnostaako sinua, millaista opetusta koulutusohjelmassasi järjestetään? Tämä on tilaisuutesi vaikuttaa!

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta etsii kahta varsinaista ja kahta varajäsentä kaikkien kandi- ja maisteriohjelmien johtoryhmiin kaudelle 1.1.2019–31.12.2020. Hakemukset tulee tehdä osoitteessa www.halloped.fi viimeistään maanantaihin 8.10.2018 kello 12.00 mennessä. Lisätietoa syksyllä 2018 avoinna olevista opiskelijaedustajan paikoista saat hakuilmoituksista.

Jokaisella Helsingin yliopiston koulutusohjelmalla on johtoryhmä, joka toimii koulutusohjelman johtajan tukena ja käsittelee keskeiset koulutusohjelman toimintaa koskevat asiat. Jokaisessa johtoryhmässä opiskelijoita edustaa kaksi varsinaista ja kaksi varajäsentä.

Erityisen tärkeä vaikuttamisen paikka opiskelijoille on opetussuunnitelman valmistelu ja vuosittaisesta opetusohjelmasta päättäminen: johtoryhmissä määritellään puitteet sille, mitä kursseja ohjelmassa opetetaan, mitkä opinnot ovat kaikille pakollisia, kuinka paljon vapaavalintaisia opintoja tutkintoon mahtuu, millaista oppimateriaalia ja opetusmenetelmiä kursseilla käytetään ja millaisia suoritustapoja kullakin kurssilla on. Lisäksi johtoryhmät käsittelevät mm. koulutusohjelman opiskelijavalintoihin ja opetus- ja tilaresurssien käyttöön liittyviä kysymyksiä.

Johtoryhmän jäsenenä opiskelijat pääsevät vaikuttamaan koulutusohjelmassa tarjottavaan opetukseen, tuovat opiskelijoiden näkökulman kuulluksi ja luovat samalla hyödyllisiä verkostoja. Johtoryhmässä toimimisesta voi myös saada opintopisteitä.

Jos opiskelijaedustajien valintaprosessista herää kysymyksiä, tarkista usein kysytyt kysymykset, joista saatat löytää nopean vastauksen. Valintamenettelyä on kuvattu tarkemmin täällä.

Lisätietoja antaa

Silva Loikkanen
Valintakoordinaattori
0469217850
silva.loikkanen(at)hyy.fi

Jenna Sorjonen
Koulutuspoliittinen asiantuntija (opiskelijaedustajat, opiskelijan oikeusturva)
0503255202
jenna.sorjonen(at)hyy.fi

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitus päätti 30.8. kokouksessaan lausua hallituksen esityksestä seuraavasti:

Yleisesti

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta (OKM033:00/2018).

Katsomme esityksen tavoitteet; korkeakoulututkinnon suorittavien osuuden kasvattamisen ja työvoiman elinikäisen oppimisen edistämisen tärkeiksi. Suomalainen yhteiskunta menestyy panostamalla osaamiseen. Sitä tarvitaan niin ilmastonmuutoksen torjumiseen, kulttuurien välisen ymmärryksen kasvattamiseen kuin tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen. 

Suomen osaamis- ja koulutustason nostaminen vaatii tuekseen myös resursseja. Yliopistojen perusrahoitus on kuitenkin vähentynyt 2010-luvulla merkittävästi. Helsingin yliopisto on joutunut irtisanomaan lähes 400 henkilöä ja vähentämään käytössä olevia tiloja. Henkilötyövuosien ja tilojen vähennykset ovat pois myös elinikäiseltä oppimiselta. Paras tapa edistää elinikäistä oppimista olisikin turvata tutkimus- ja koulutustoiminnan perusedellytykset.

HYYn huomiot lakiluonnokseen

7 § Tutkinnot ja muu koulutus sekä tutkintorakenne

Pidämme kannatettavana ratkaisuja, jotka tarjoavat korkeakoulututkinnon jo suorittaneille houkuttelevia mahdollisuuksia päivittää osaamista muulla tavoin kuin tutkinto-opiskelijaksi yhteishaussa hakeutumalla. Tutkinnon osien eli moduulien nykyistä joustavampi suorittamismahdollisuus antaisi tähän hyvät puitteet. Avoimessa korkeakoulutuksessa tutkinnon osia on mahdollista suorittaa, mutta kuten esityksessä todetaan, painottuu avoimen tarjonta tutkintokoulutuksen alkuvaiheen opintoihin.

Täydennyskoulutus on yksi tärkeä aikuiskoulutuksen muoto, jonka kysyntä on kuitenkin laskenut voimakkaasti. Pidämme kyseenalaisena sitä, että syynä tähän olisi lain tulkinnasta johtuva epäselvyys siitä, voiko myös tutkinnon osia tarjota täydennyskoulutuksena. Siksi näemme tarpeellisena, että myös tutkinnon loppuvaiheen osia voi suorittaa tulevaisuudessa avoimessa yliopistossa, jonka koulutustarjonnan kysyntä on 2010-luvulla kasvanut. Kustannusten puolesta avoin yliopisto on täydennyskoulutusta paremmin saavutettavissa erilaisille yksilöille ja työnantajille, maksukykyyn katsomatta.

Mikäli tutkinnon osista koostuvaa koulutusta tarjottaisiin lakiesityksen voimaantulon myötä entistä enemmän sekä avoimessa yliopistossa että täydennyskoulutuksessa, jää kysymykseksi, miksi koulutuksen kustantaja valitsisi kahdesta vaihtoehdosta kalliimman täydennyskoulutuksen. Helsingin yliopisto on korostanut tieteen ja koulutuksen avoimuuden ja saavutettavuuden parantamisen merkitystä. Tästäkin syystä näemme, että on viisaampaa tarjota tutkintojen osia avoimen yliopiston opetuksena kuin täydennyskoulutuksena.

Täydennyskouluttautujien määrän lisääntyessä myös korkeakoulujen opiskelijamäärät kasvavat, minkä tulee näkyä myös korkeakoulujen rahoituksessa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarvitsevat resursseja paitsi opetuksen järjestämiseen, myös esimerkiksi koulutusten markkinointiin ja opiskelun tukipalveluihin. Kasvava opiskelijajoukko tarkoittaa myös kasvavaa tarvetta opetustiloille, jotka turvataan korkeakouluille vain riittävällä perusrahoituksella.

9 § Tilauskoulutus

Suhtaudumme kriittisesti ETA-maiden kansalaisten osallistumiseen tutkintoon johtavaan tilauskoulutukseen, koska korkeakouluihin tulisi lähtökohtaisesti päästä sisään pätevyydellä maksukyvyn sijaan. Nykymuodossaan hallituksen esitys sisältää myös sellaisia puutteita ja riskejä, jotka tulisi korjata ennen kuin esitys voi mennä läpi.

Ensinnäkin näemme kyseenalaisena sen, kuinka käytännössä voitaisiin turvata, ettei tilauskoulutusta järjestettäisi opiskelijavalinnan kiertämisen tarkoituksessa. Korkeakouluilta asian varmistaminen vaatisi paljon hallinnollista työtä ja valmiutta vastata opiskelijavalintojen oikaisuvaatimuksiin. Opiskelijavalinnan kiertoyritysten estämiseksi on tärkeää, että tilauskoulutusta voisi järjestää vain maisteritason ohjelmiin. Samalla voitaisiin varmistua tilauskoulutuksen kautta opiskelemaan tulevien kyvykkyydestä korkeakouluopintoihin. Opiskelijavalinnan kiertoyritysten estämiseksi on niin ikään välttämätöntä, että yritykset ovat sanktioituja.

Toiseksi meille jäi epäselväksi lakimuutoksen tarve. Esityksessä sanotaan kyllä, että elinkeinoelämältä saadun palautteen ja kuntasektorilta tulevien tiedustelujen perusteella “näyttäisi siltä, että työnantajilla on tarvetta täydennyskoulutuksen lisäksi myös korkeakoulututkintoon johtavalle koulutukselle.” Lakimuutokset ovat korkeakoulupoliittisina toimenpiteinä kuitenkin niin järeitä, että niitä taustoittamaan olisi hyvä saada hallituksen esityksiin selviä ja mitattuja perusteita. On kyseenalaista, kuinka monella työnantajalla edes on taloudellisia edellytyksiä järjestää tilauskoulutusta työntekijöilleen.

Varsinaisen opetuksen organisoimisen lisäksi laadukkaan ja taloudellisesti tuottavan tilauskoulutuksen järjestäminen vaatii korkeakouluilta resursseja myös koulutusten markkinointiin ja työelämäverkostojen luomiseen ja ylläpitämiseen. Siksi on hankala kuvitella, että esityksessä esitetty tilauskoulutuksen hinta olisi todellisuudessa riittävä kattamaan tilauskoulutuksen järjestämisestä kertyviä kustannuksia. Kiitämme kuitenkin esityksen lähtökohtaa siitä, että mikäli tilauskoulutuksen tuottaminen ETA-maiden kansalaisille mahdollistetaan korkeakouluille, tulee siitä periä maksua, joka kattaa vähintään koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Tilauskoulutustoiminta ei saa missään tilanteessa vaarantaa korkeakoulujen perustehtävien hoitamista.

Niin ikään kiitämme esityksen premissiä siitä, ettei tilauskoulutuksen maksua perittäisi ETA-maiden kansalaisilta vaan työnantajilta. Koska työntekijöiden kouluttaminen on työnantajalle suuri kustannuserä, tulisi etsiä keinoja siihen, miten myös pienemmille työnantajille luotaisiin mahdollisuuksia kouluttaa työntekijöitään. Tilauskoulutuksen mahdollinen painottuminen pk-yrityksiä suuremmille yrityksille ei saa vääristää kilpailua merkittävästi.

Mikäli tutkintoon johtava tilauskoulutus ETA-maiden kansalaisille mahdollistuu, tulee huomiota kiinnittää yhteneväisiin arviointikriteereihin. Niiden tulee olla kaikille opiskelijoille samat, osallistuu opiskelija maksuttomaan koulutukseen tai tilauskoulutukseen. Ehdottoman tärkeää on varmistaa myös se, ettei koulutuksen tilaaja pääse vaikuttamaan koulutuksen sisältöön liiaksi tai määrittelemään pitkällä aikavälillä sitä, mitä tutkintoja korkeakoulu myöntää tai mitä aloja se opettaa. Yliopistot kehittävät yhteiskuntaa parhaiten niiden omista lähtökohdista käsin ja tarjoamalla aina jotain uutta ja yllättävää, eivät vastaamalla ympäriltä tulevaan sen hetkiseen kysyntään.

36 § Opiskelijavalinta

Mikäli erillisvalinta on korkeakouluille täydennyshakua hallinnollisesti kevyempi tapa valita opiskelijat, kannatamme ehdotettua lakimuutosta. Huolenamme on kuitenkin, että erillisvalinta voi olla täydennyshakua läpinäkymättömämpi valintamenettely yhteishaussa jääneiden opiskelupaikkojen täyttämiseen. Kun päätöksiä opiskelijavalinnoista tehdään hakemuskohtaisesti eikä pääsykoe- tai todistusvalintapisteiden perusteella, voi hakuun osallistuvien ja valitsematta jääneiden tekemien oikaisuvaatimusten määrä kasvaa.

40 § Alempien ja ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteelliset suorittamisajat

Koulutuksen laadun vahvistaminen korkeakoulujen kansainvälisen koulutus- ja tutkimusyhteistyön kautta on kannatettava tavoite, mutta suoritusajaltaan lyhyemmät maisteritutkinnot eivät ole siihen oikea väline.

Yliopistojen vieraskielisen tai muutoin kansainvälisenä yhteistyönä toteutettavien ylempien korkeakoulututkintojen tavoitteellisen suorittamisajan tulee jatkossakin olla kaksi lukuvuotta. Mikäli alle 120 opintopisteen laajuisia tutkintoja olisi tarjolla, heikennettäisiin kansainvälisten osaajien työllistymismahdollisuuksia Suomessa. Työnantajille kahden vuoden eli 120 opintopisteen laajuinen maisterintutkinto on tuttu, ja siksi suppeamman tutkinnon suorittaneet jäävät työnhaussa toiseksi suhteessa tunnistettavan pituisen tutkinnon suorittaneisiin. Työnhaun lisäksi lyhyempi maisteritutkinto voisi hankaloittaa opiskelijan hakeutumista jatko-opintoihin. Siksi kansainvälisten tutkintojen tulee olla suomalaisiin rinnastettavia, ja saman tutkintonimikkeen alla tulee olla sama määrä osaamista.

Helsingissä 30.8.2018

HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

Lauri Linna                           Aaro Riitakorpi

Hallituksen puheenjohtaja                  Pääsihteeri