Media & arkisto

Uutiset

Kuvassa Noora Paakki nojaa kaiteeseen vanhan talon portaikossa

Pystyt varmasti muistuttamaan mieleesi ne tunteet, joita koit saadessasi tiedon: ”Onneksi olkoon, sinut on hyväksytty opiskelemaan!” Tunteet saattoivat olla kutkuttavan jännittäviä, ehkä vähän pelonsekaisiakin, mutta pohjimmiltaan varmasti innokkaita, iloisia ja tyytyväisiä. Opiskelun alettua mukaan astui kuitenkin monet realiteetit opiskeluajan haastavuudesta ja kuormittavuudesta. Opiskeluajan äärimmäistä stressaavuutta ei käy kieltäminen - sen pyörteissä elämänhallintataidot saavat suuren roolin.

Opiskelun aikana sekä ulkoiset että sisäiset odotukset usein kasvavat ja stressinsieto ja -hallintakyvyt joutuvat koetukselle. Myös aivotyöskentely nousee uuteen ulottuvuuteen ja elämänhallintataidot punnitaan. Puhumattakaan siitä, jos opiskeluaikaa täydennetään vielä samanaikaisesti palkkatyötä tekemällä: yliopisto-opiskelijoista ja ammattikorkeakouluopiskelijoista yli puolella on työsuhde opintojen ohessa. Näiden tekijöiden lisäksi myös muut elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin sekä yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyvät seikat vaikuttavat opiskeluaikana koettuun kuormitukseen. Kaiken kaikkiaan tämä paletti on todellinen haaste kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. 

Näitä opiskeluaikaisia haasteita pohtiessa on syytä miettiä, millä tavoilla kuormitusta voisi lieventää ja tehdä haastavasta elämän jaksosta himpun verran kevyemmän. Päteekö vanha sanonta ”raskas työ vaatii raskaat huvit” tässä kohtaa? Mielestäni ennemminkin ”raskas työ vaatii entistä raskaammin huomiota hyvinvoinnista huolehtimiseen”.

Omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimiseen on monia keinoja. Aiemmin mainitsemaani vanhaan sanontaan liitetään usein viittaus päihteiden käytöstä rentoutumiskeinona. On kiistaton tosiasia, että bileet ja päihteiden käyttö ovat osa opiskelijakulttuuria, mutta nykyisin opiskelijat käyttävät entistä vähemmän päihteitä ja raittiiden yliopisto-opiskelijoiden määrä on jopa kaksinkertaistunut vuodesta 2000 lähtien. Päihteiden käytön ei ole todettu keventävän kuormitusta pitkäaikaisesti, vaan ainoastaan satunnaisesti ja lyhytaikaisesti. Siksi ajatukset on syytä kääntää muihin stressinhallintakeinoihin.

Lyhytkestoisten stressin lieventämisen tapojen sijaan parhaaksi on osoitettu sellaiset keinot, joita on mahdollista toteuttaa osana arkea, päivän mittaan, iltaisin tai viikonloppuisin. Lisäksi on osoitettu, että vapaa-ajan toiminnot eivät välttämättä ole itsessään palauttavia. Niihin liittyvät psykologiset kytkennät, kuten ajatusten irrottaminen arjesta ja työstä, rentoutuminen, itsensä kehittäminen ja tunne siitä, että ohjat ovat omissa käsissä lisäävät jaksamista.

Jokaisen on hyvä pohtia ja tunnistaa ne kuormitusta ja stressiä lieventävät keinot, jotka toimivat juuri itselle ja palauttavat opiskelussa kulutettuja voimavaroja. Voisivatko juuri sinulle sopivia arjen pakomatkoja olla esimerkiksi

  • liikkuminen tai pelaaminen
  • luonnosta nauttiminen
  • käsitöiden tekeminen tai askartelu
  • kulttuuri- tai taideharrastus, ehkä elokuvat
  • ystävien, perheen tai lemmikin kanssa vietetty yhteinen aika
  • kirjoittaminen tai valokuvaaminen
  • sudokujen tai sanaristikoiden täyttäminen
  • tarpeellinen päämäärätön vetelehtiminen tai joutenolo?

Muistathan, että raskas työ vaatii entistä lujempaa huomion suuntaamista omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Keskity sen vuoksi niihin asioihin, joiden avulla juuri sinä palaudut ja rentoudut aidosti arjen pyörteissä.

 
Kirjoittaja:
Noora Paakki
hankesuunnittelija, Nyyti ry
KUPLA –hanke
 
 
Lähteet: 
 
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. http://www.yths.fi/filebank/4300-KOTT_uusin_2016.pdf 
 
Sonnentag & Fritz 2007. The Recovery Experience Questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology, 12, 204– 221.
 
Tilastokeskus: Koulutustilastot - Opiskelijoiden työssä käynti 2015. https://www.stat.fi/til/opty/2015/opty_2015_2017-03-17_fi.pdf 

Kaatunut mehulasi oli minulle se kuuluisa viimeinen pisara. Olin ottamassa tavalliseen tapaan Porthanian Unicafessa ruokaa ja samalla töytäisin juomalasini kumoon. Purskahdin hysteeriseen itkuun, kun tuijotin kyynelien läpi mehussa lilluvaa lounastani.

Järjestössä, jonka puheenjohtajana toimin tällöin oli tapahtunut yllättävä kriisitilanne. Myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta ja toimittajien vaikeisiin kysymyksiin vastaaminen oli yllättävän raskasta. Samaan aikaan olin huolissani siitä, uskaltaisiko kukaan enää tulla tapahtumiimme ja miten koko tilanne vaikuttaa siihen, haluaako kukaan lähteä järjestön toimintaan enää mukaan.

Ystäväni, jonka kanssa olin tullut lounaalle, ohjasi minut läheiseen pöytään istumaan. Unicafen kassahenkilö vei pilalla olevan annokseni pois ja toi tilalle uuden – ja ison kasan nenäliinoja. Sekä ystäväni että tämä täysin tuntematon Unicafen työntekijä kysyivät vilpittömästi kaksi asiaa: ”Onko kaikki hyvin ja voinko auttaa jotenkin?”

HYYn #kaikkihyvin?-kampanjan tarkoituksena on vähentää mielenterveyden oireiluun liitettyä stigmaa ja avun hakemiseen liittyvää pelkoa. Jopa 30% korkeakouluopiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista. Haluan kuitenkin alleviivata sitä, että meistä jokaisella on mielenterveys ja on täysin normaalia, että välillä oma olo koetaan paremmaksi ja välillä huonommaksi. Yleisin diagnosoitu mielenterveyden häiriö opiskelijoilla on masennus, mutta sen lisäksi me kaikki voimme kokea elämämme aikana myös lievempiä oireita: unettomuutta, ahdistuneisuutta, eristäytyneisyyttä, stressiä ja itsetunto-ongelmia. Vaikka puhutaan lievemmistä oireista, ovat nämä yhtä lailla mielenterveyttä horjuttavia asioita ja niihin on yhtälailla oikeus hakea apua.

Suomen Mielenterveysseura tarjoaa koulutuksia mielenterveyden ensiavusta.Tänä keväänä HYY järjesti Mielenterveyden ensiapu 2 -koulutuksen, jonka painopisteenä on antaa koulutukseen osallistuville valmiuksia avun tarjoamiseen ja hoitoon ohjaamiseen. Viikonlopun mittaisen koulutuksen meille piti Päivi Kohta, joka työskentelee asiantuntijana myös Nyytissä. Me osallistujat saimme paljon tietoa yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen se, miten tärkeä keino asioista puhuminen on niin oireista kärsivän auttamisen kuin haitallisen stigman vähentämisenkin kannalta.

On tyypillistä, että ensioireita vähätellään tai niitä ei tunnisteta. Varhainen puuttuminen on tärkeä viesti muilta ihmisiltä, että oireilun kanssa ei tarvitse selvitä yksin ja siinä ei ole mitään hävettävää. Varhainen puuttuminen voi myös nopeuttaa hoitoon pääsyä ja täten myös toipumista.

Haavoittuva mieli – tunnista ja tue -käsikirjassa kuvataan mielenterveyden ensiavun askeleet, joista voi olla apua toisen tukemisessa:

  1. Lähesty, arvioi ja auta kriisitilanteessa eli kysy, onko kaikki hyvin
  2. Kuuntele avoimena ja tuomitsematta
  3. Tue ja tarjoa tietoa
  4. Kannusta huolehtimaan itsestä
  5. Rohkaise tarvittaessa hakemaan ammattiapua

Auttaessa muita, muista myös pitää huoli itsestäsi sillä auttamisen ei pidä myöskään kuormittaa liikaa auttajaa. Kannattaa huomioida sekin, että auttamiseen ei oikeasti ole suoraa struktuuria, miten se tulisi tehdä, tai “oikeita” sanoja. Tärkeä huomio on myös se, että auttaja ei kysymällä pahenna tilannetta tai vaikkapa itsemurhasta puhuminen ei rohkaise sen toteuttamiseen – tilanne on päinvastoin. Kysymällä osoitat vilpitöntä huolta ja välittämistä toisesta ihmisestä.

En muista vieläkään, maksoinko kyseistä lounasta ikinä, mutta sen muistan, miten minua kohdeltiin. Samana päivänä rohkaistuin hakemaan keskusteluapua. Sain lyhyen ajan päähän ensin soittoajan YTHS:n psykologille ja nopean kriisiajan psykologin vastaanotolle. Keskusteluapu auttoi minua käsittelemään tapahtunutta.

Järjestötoiminta on parhaimmillaan mielenterveyttä edistävää toimintaa. Järjestöissä ja osakunnissa pääsee tekemään mielekkäitä asioita opiskelijayhteisön eteen, kehittämään omaa osaamista ja luomaan läheisiä ihmissuhteita. Pahimmillaan järjestötoimintakin voi uuvuttaa tekijänsä. Sinä, minä, kuka tahansa meistä voi kysyä opiskelukaverilta, että ”onko kaikki hyvin?” tai ”minä olen huomannut, ettei kaikki ole ok, voinko auttaa jotenkin?”.

Laura Wathén
HYYn hallituksen jäsen 2018, hallituksen puheenjohtaja 2019

Laura Wathén

Lähde: Kitchener, B., Jorm, A., Kelly, C., Lassander, M., & Karila-Hietala, R. (2015) Haavoittuva mieli – tunnista ja tue. Mielenterveyden ensiapu 2. Suomen Mielenterveysseura.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi kokouksessaan 3.12. uuden hallituksen vuodeksi 2019. Hallituksen muodostavat kaikki edustajistoryhmät eli Ainejärjestöläisten edustajistoryhmä HYAL, Osakuntalainen edustajistoryhmä, Sitoutumaton vasemmisto, HYYn Vihreät, Edistykselliset, Svenska Nationer och Ämnesföreningar SNÄf sekä edustajistoryhmä HELP. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin valtiotieteiden ylioppilas Laura Wathén. Hän edustaa Ainejärjestöläisten edustajistoryhmää. Wathén on vastannut vuonna 2018 HYYn hallituksessa vapaaehtoistoiminnasta, terveydestä ja liikunnasta sekä yhdenvertaisuudesta.

"Vuosi 2018 keskittyi juhlavuoteen, joten vuosi 2019 on ylioppilaskunnan kehittämisen ja eteenpäinviemisen vuosi. Lisäksi ensi vuonna vaikutamme ylioppilaskuntana niin, että opiskelijan asia on niin eduskuntavaaliehdokkaiden huulilla, kirjattuna hallitusohjelmaan ja sisältyy vahvasti yliopiston uuteen strategiaan. Minulle HYY on rohkea, välittävä ja vaikuttava opiskelijan edunvalvoja yliopistossa ja yhteiskunnassa. Unelmieni ylioppilaskunta on yhdenvertainen yhteisö, mihin kaikki opiskelijat haluavat kuulua", kertoo vastavalittu puheenjohtaja Wathén.

HYYn hallitus vuonna 2019: Laura Wathén, puheenjohtaja (HYAL), Kukka Louhimies (HyVi), Linda-Liisa Kelokari (Osakunnat), Claes Bergh (SNÄf), Samuli de Pascale (HYAL), Marika Tuominen (HYAL), Paula Karhunen (HyVi), Anna Lemström (SitVas), Aleksi Rytkönen (SitVas), Riikka Hakala (HELP), Ilona Raimas (HELP), Miika Keski-Luoma (Edistykselliset).

Uuden hallituksen toimikausi kestää vuoden ja se alkaa tammikuussa 2019.

Kuvassa vasemmalta oikealle takana Riikka Hakala, Miika Keski-Luoma, Samuli de Pascale, Claes Bergh ja Anna Lemström. Keskellä Paula Karhunen, Kukka Louhimies, Linda-Liisa Kelokari ja Laura Wathén. Alhaalla edessä Marika Tuominen ja Aleksi Rytkönen. Kuvasta puuttuu Ilona Raimas.

Lisätietoja: 
Laura Wathén, HYYn hallituksen puheenjohtaja 2019 
p. 050 409 1383
laura.wathen@hyy.fi

HYYn viestintäharjoittelija Saana Lehtinen ison alppiruusupensaan edessä

Vain 66 % korkeakouluopiskelijoista kokee henkisen hyvinvointinsa hyväksi, kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemä tutkimus. Samaisen terveystutkimuksen mukaan noin kolmasosalla opiskelijoista on psyykkisiä vaikeuksia.

Opiskelijoiden kokemien mielenterveydellisten ongelmien yleistyminen on huolestuttavaa. Kun pohtii opiskelijan elämäntilanteeseen liittyviä kuormittavia tekijöitä, mielen horjuminen ei hämmästytä. Jatkuva huolehtiminen opintojen etenemisestä ja esimerkiksi rahan riittämisestä uuvuttavat. Moni opiskelija työskentelee osa-aikaisesti opintojensa ohella, mikä tuo arkeen lisää stressiä. Arkipäivät kuluvat luentosaleissa ja tenteissä, viikonloput töissä. Kun moni vakituisessa työssä käyvä viettää joululomaansa, opiskelija tekee usein töitä ja lähettää hakemuksia kesätyöpaikkoihin, joiden hakuprosessi alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Vapaa-ajan, työn ja opiskelun raja on häilyvä. Toisinaan opiskelijan arki käy niin uuvuttavaksi, että arjesta tarvitsee lomaa.

Uuvuin opiskeltuani pari vuotta unelma-alaani. Tätä ennen olin muuttanut edellisen opiskelupaikkani perässä satojen kilometrien päähän kotikaupungistani Helsingistä, pettynyt opintoihini, lukenut taas pääsykokeisiin, saanut uuden opiskelupaikan ja muuttanut takaisin Helsinkiin. Olin uudesta opiskelupaikastani kiitollinen ja onnellinen. Halusin ottaa opiskelijaelämästä kaiken irti ja tiiviin opiskelutahdin lisäksi lähdin mukaan ainejärjestötoimintaan. Opiskelun ja järjestötoiminnan ohella kalenteriani täytti fyysisesti raskas osa-aikatyö, jossa työpäivät venyivät toisinaan kymmentuntisiksi. Arjessa oli jatkuvasti läsnä muitakin stressinaiheita.

Jälkiviisaana pystyn näkemään loppuunpalamisen syyt selvästi, mutta uuden opiskelupaikan sytyttämässä alkuhuumassa osasin ainoastaan ihmetellä sitä, kuinka saatoin olla kaiken saavuttamani keskellä niin ahdistunut. Nukuin jatkuvasti vähemmän ja huonommin sekä söin epäsäännöllisesti. Eräänä aamuna olin niin väsynyt, etten muistanut miten ovenkahvaa käytetään ja esittäytyessäni uudelle tuttavuudelle, menin hetkeksi paniikkiin, sillä en muutamaan sekuntiin muistanut omaa etunimeäni.

Kun arki ahdistaa, on syytä puuttua tilanteeseen ajoissa. YTHS:n mielenterveyspalveluita kannattaa hyödyntää arkailematta. Ne ovat olemassa sinua varten.

Opiskelijalla on mahdollisuus ja lupa jäädä sairauslomalle siinä missä muillakin. Jos opiskelijan voimavarat eivät riitä työntekoon ja opiskeluun, hän voi hakea KELAsta sairauspäivärahaa, jonka aikana opintotuki on tauolla. Sairauspäivärahan maksamista varten tarvitaan lääkärintodistus. Etuuden määrä perustuu joko työssä ansaittuihin tuloihin tai opintorahaan ja se on suuruudeltaan aina vähintään opintorahan kokoinen. Jotta etuuksien saamiseen ei syntyisi sairauspäivärahapäätöstä odottaessa katkosta, voi opintorahaa nostaa, kunnes sairauspäivärahapäätös on tehty. Myönteisen sairauspäivärahapäätöksen jälkeen KELA katkaisee opintorahan maksamisen automaattisesti. Sairausloman päättyessä opintorahaa täytyy hakea uudestaan itse.

Opintoja ei tarvitse pysäyttää kokonaan sairauspäivärahan maksamisen ajaksi, vaan korkeakouluopiskelija saa kerryttää opintopistesaldoaan kolmella opintopisteellä kuukaudessa.

Opiskelukyvyttömyyteen liittyvissä tilanteissa opiskelija voi soittaa YTHS:n hoidon tarpeen arvioinnin numeroon, jossa annetaan jatko-ohjeet ajanvarauksesta. Sairausloman tarve arvioidaan yleislääkärin vastaanotolla. Mielenterveyssyihin liittyvän pidemmän sairausloman tarpeen arvioi psykiatrian erikoislääkäri, jonka vastaanotolle yleislääkäri ohjaa opiskelijan tarvittaessa. Jos opiskelijalla on työpaikka ja työkyvyttömyys liittyy esimerkiksi opintojen ohessa tehtävään osa-aikatyöhön, hän voi olla sairausloma-asioista yhteydessä myös työterveyshuoltoon.

Opiskelu on vaativaa ja kuormittavaa työtä. Oman jaksamisen rajat on tärkeä oppia tunnistamaan ja pitää huolta siitä, että vapaa-aika on palauttavaa, ei kuluttavaa.

Sairausloma antoi minulle hengähdystauon, jonka aikana sain vähitellen takaisin normaalin unirytmini ja sen ansiosta voimavaroja, joita minulta oli pitkään puuttunut. Opettelin sairauslomani aikana luomaan arkeeni uudenlaisia rutiineja ja tutkimaan sitä, mitkä asiat auttavat juuri minua jaksamaan, mitkä taas puolestaan vievät voimiani. Nykyään pidän uupumusta loitolla varsin yksinkertaisella reseptillä: vähintään seitsemän tuntia unta yössä, säännöllinen ruokailurytmi ja riittävästi aikaa ystäville.

Tekstiä varten on haastateltu YTHS:n psykiatrian erikoislääkäri Tarja-Sisko Saastamoista.

Saana Lehtinen
HYYn viestintäharjoittelija

Lisätietoa:

https://www.kela.fi/opintotuki-jos-sairastut