Media & arkisto

"Kukaan meistä ei pärjää yliopistolla yksin"

12.09.2016

Herra kansleri, herra rehtori, hyvät ystävät,

On suuri kunnia pitää puhe täällä Helsingin yliopiston avajaisissa suuressa juhlasalissa. Teidän 800 kuuntelijan joukossa on niin uusia opiskelijoita, yliopiston henkilökuntaa kuin yliopiston ystäviä. Monella teistä on mahdollisuuksia ja valtaa muuttaa sekä yliopistoa että yhteiskuntaa.

Olin huolissani valmistellessani tätä puhetta. Toimin 27 000 opiskelijan yhteisön, ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana. Saan koko opiskelijayhteisön äänen voimalla puhua teille tänään. Tästä huolimatta pelkäsin, että mitä tahansa nyt sanon, miten tieteellisesti näkökulmani perustelisin tai retorisesti taidokkaasti argumentoisin, en saisi muutettua teidän kuulijoiden asenteita tai toimintaa.

Yksi puhe harvoin muuttaa maailmaa. Mutta yksi puhe voi tarjota uuden ajatuksen, sytyttää kipinän kiivaaseen keskusteluun tai herättää halun ottaa kantaa esimerkiksi twitterissä.  

Yliopistomme tutkimus on monella alalla maamme arvostetuinta ja kansainvälisesti tunnustettua. Tutkijoiden intohimo tieteeseen ja totuuden etsimiseen on peruskivemme. Sama intohimo tulisi yliopistolla palaa opetukseen ja oppimiseen.
Tänä syksynä joukko innostuneita opiskelijoita aloittaa opintonsa ja on koko yliopistoyhteisön tehtävä ruokkia heidän tiedon nälkäänsä.

Opettajat, kannustan teitä haastamaan myös opiskelijat etsimään totuutta. Ottakaa heidät osaksi tiedeyhteisöä ja tutkimusryhmiä. Arvostetun 376 vuoden iän saavuttaneessa yliopistossa ei tarvitse käyttää 300 vuotta vanhoja opetusmetodeja. Vaatikaa opiskelijoilta keskustelua ja argumentointia. Rohkaiskaa opiskelijoita yhteistyöhön, tekemään projekteja ja harjoittelemaan kriittistä tiedon arviointia. Vaatikaa aikaa opetuksenne suunnitteluun ja suunnitelkaa.

Opiskelijat, kannustan teitä muuttamaan tätä yliopistoa. Etsikää totuutta ja pysykää uteliaina. Tutustukaa toisiinne yli tiederajojen, tutustukaa tutkijoihin ja professoreihin, kysykää ja kiittäkää, osallistukaa järjestötoimintaan, tehkää virheitä ja naurakaa.
En näe, enkä halua rakentaa tässä salissa vastakkainasettelua. Näen yliopistoyhteisön, jossa jokainen meistä arvostaa sivistystä, tutkimusta ja Helsingin yliopistoa. Uskon, että meidän visiomme unelmien yliopistosta on samanlainen. Korkeatasoinen tutkimus, innostava opetus ja näitä kahta yliopiston perustehtävää tukeva hallinto kasvattavat fukseista tulevaisuuden asiantuntijoita, tutkijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Kukaan meistä yliopistoyhteisön jäsenistä ei pärjää yliopistolla yksin. Meillä on velvollisuus tukea toisiamme totuuden etsimisessä, tieteen tekemisessä, oppimisessa sekä opiskelijoiden opintojen etenemisessä.
Meidän tulee arvostaa toistemme taitoja. Rakentaessamme tulevaisuuden yliopistoa tarvitsemme koko yhteisömme panoksen fuksista professoriin. Meidän tulee kuulla toisiamme. Ja meidän tehtävämme on nostaa tutkitun tiedon ääni yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Milloin sinä viimeksi olet kertonut omasta tieteenalastasi yliopiston ulkopuoliselle ihmiselle? Milloin sinä viimeksi olet kertonut ääneen, mitä olet tänään oppinut? Milloin sinä viimeksi olet ottanut kantaa asioihin: kirjoittanut mielipidekirjoituksen, osallistunut mielenosoitukseen tai twiitannut meille yliopistolaisille tärkeistä asioista?

Vain yhtenä yksittäisenä pienenä esimerkkinä: jos jokainen meistä twiittaisi nyt samaan aikaan saman twiitin, se takuulla huomattaisiin.
Hyvä yliopistoyhteisö: yhdessä me saamme äänemme kuuluviin.