Media & arkisto

Miksi jokainen opiskelija tarvitsee ylioppilaskunnan taakseen?

11.06.2016

Pitäisikö ylioppilaskuntien jäsenyyden olla automaattista vai valinnaista? Hallituspuolue kokoomus äänestää puoluekokouksessaan sunnuntaina 12.6. aloitteesta, jolla halutaan lakkauttaa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys. Yliopistojen opiskelijat kuuluvat nyt suoraan oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan ja ilmoittautuvat maksavat jäsenmaksun ylioppilaskunnalleen lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä.

Kokoomuksen Nuorten Liiton ja Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan aloitteessa on muutamia kyseenalaisia oletuksia, joille HYYn hallitus ei soisi keskustelun kasautuvan. Se ei silti tarkoita, ettei automaatiojäsenyyden vastustaminen – tai sen puolustaminen – voisi olla mielekkäästi perusteltua. Automaatiojäsenyyden lakkauttaminen kuitenkin vähentäisi sekä yliopistoyhteisöjen autonomiaa että opiskelijayhteisöjen omaa demokraattista päätösvaltaa, mikä ei toivottavasti ole lakkauttamista ajavienkaan tavoite.

Mihin HYY käyttää opiskelijoiden jäsenmaksut?

Helsingin yliopiston opiskelijat maksavat HYYlle jäsenmaksuna 48 euroa lukuvuodessa sekä lisäksi pakollisen YTHS-maksun 55 euroa lukuvuodessa. Yhteensä vuonna 2015 jäsenmaksuja kertyi 1 274 893 euroa. HYY käyttää ne yliopistolaissa määrättyihin tehtäviin. Erityisiä lakisääteisiä tehtäviä ovat yliopiston hallinnon toimielinten opiskelijaedustajien valinta. Lisäksi yliopistolaki määrää ylioppilaskuntien tarkoitukseksi toimia ”jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä”. Eli ylioppilaskunnat ovat sekä opiskelijoiden ainoita edunvalvojia, että vastaavat opiskelijaelämän ja -kulttuurin elinehdoista kaikissa Suomen yliopistoissa.

Jäsenmaksujen lisäksi HYY rahoittaa toimintaansa omalla liiketoiminnallaan; HYYn vuotuinen budjetti on noin 3,5 miljoonaa euroa. Läheskään kaikkien ylioppilaskuntien taloudellinen asema ei kuitenkaan ole yhtä vakavarainen – niiden toiminta on lähes yksinomaan jäsenmaksutulojen varassa.

Tekevätkö ylioppilaskunnat todella työtä, joka ei sille kuulu?

Toisin kuin kokoomuksen aloitteessa esitetään, ylioppilaskuntien tehtäviä eivät ole vain yliopistolakiin erikseen kirjatut ”erityiset tehtävät” vaan niiden omaan päätösvaltaan kuuluvat tehtävät: etenkin opiskelijoiden edunvalvonta yliopistolla ja koko yhteiskunnassa sekä opiskelijoiden oman järjestötoiminnan pitäminen elinvoimaisena tarjoamalla tiloja, taloudellista tukea ja koulutusta vastuulliseen yhdistystoimintaan. Kaikille niille löytyy perustelu myös yliopistolaista.

Opiskelijaelämän edellytykset ovat Suomessa ylioppilaskuntien käsissä. Monissa maissa opiskelijaelämän ja -kulttuurin puitteet ovat yliopistojen rahoittamaa ja järjestämää. Suomalainen opiskelijaliike on kansainvälisesti yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen aktiivinen ja merkittävä opiskelijoiden edustaja. Joskus ylioppilaskunnat järjestävät jäsenilleen jopa palveluja, joita julkinen sektori ei opiskelijoille tarjoa. HYY esimerkiksi tarjoaa perheellisille jäsenilleen lastenhoitopalveluja ja järjestöjensä avulla oikeusapua. Ylioppilaskunnat ovat myös perinteisesti esimerkillisen aktiivisia ja taitavia kehitysyhteistyön tekijöitä.

Ylioppilaskunnat eivät kuitenkaan tee mitään, minkä tarpeellisuutta ja oikeutusta ei voisi kyseenalaistaa demokratian keinoin – joko vaikuttamalla ja vetoamalla ylioppilaskunnan edustajiston jäseniin, asettumalla itse ehdolle vaaleissa ja äänestämällä.

Se, että valtaosa yliopisto-opiskelijoita ei koe ylioppilaskuntien toimintaa itselleen niin tärkeiksi, että äänestäisivät edustajistovaaleissa, on valitettavaa ja tietenkin myös merkki ylioppilaskuntien epäonnistumisesta. Emme ole saaneet työstämme näkyvää ja merkityksellistä kaikille opiskelijoille – tai luoneet opiskelijaliikkeessä ja -politiikassa vaikuttamisesta mielekästä opiskelijoiden enemmistölle.

Toisaalta ylioppilaskunnat tekevät töitä myös siksi, että jokaisen opiskelijan ei tarvitsisi kiinnostua opiskelijapolitiikasta yliopistoaikanaan. Automaatiojäsenyys takaa sen, että ylioppilaskuntien palvelut ja edunvalvonta ovat olemassa aina kaikille sitä tarvitseville – ja että ylioppilaskunta pystyy tarvittaessa aina edustamaan kaikkia yliopistonsa opiskelijoita.

Toivottavasti julkinen keskustelu automaatiojäsenyydestä saa myös kaikki opiskelijat kiinnostumaan ylioppilaskuntiensa toiminnasta ja jäsenmaksujensa käytöstä. HYYn edustajistovaalit pidetään seuraavan kerran loka–marraskuun 2016 vaihteessa, ja ylioppilaskunnan hallitus toivoo, että keskustelu automaatiojäsenyydestä vain voimistuu Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa – ja että se näkyisi selkeänä nousuna myös äänestysaktiivisuudessa.

Miksi vain yliopisto-opiskelijat maksavat pakollisen jäsenmaksun?

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoille jäsenyys opiskelijakuntiin on valinnaista. Opiskelijakuntien automaatiojäsenyys on viimeksi vuonna 2014 ollut eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä, eikä sen määräämiselle nähty silloin perusteita. Opiskelijakunnille ja ylioppilaskunnille määrättiin tuolloin kuitenkin samat erityistehtävät – ja se on nyt Kokoomusnuorten ja -opiskelijoiden aloitteessa katsottu perusteeksi luopua myös ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. 

Vaikka lakiin kirjatut erityiset tehtävät ovat samat sekä ylioppilaskunnille että opiskelijakunnille, tehtävien vaativuudessa ja laajuudessa on merkittäviä eroja. Ylioppilaskunnat ajavat opiskelijoiden etua huomattavasti laajemmin niin yliopistoissaan, kaupunki- ja kuntapolitiikassa kuin valtakunnan politiikassakin. 

Ylioppilaskunnat ovat myös taloudellisesti täysin riippumattomia yliopistoistaan ja pystyvät siksi edustamaan kaikkia opiskelijoitaan joukkona ja ajamaan heidän etujaan ilman huolta rahoituksen loppumisesta. Ennen kaikkea ylioppilaskunnat voivat hoitaa lakisääteisen erityisen tehtävänsä, opiskelijaedustajien valinnan täysin itsenäisesti ilman, että yliopistot pystyvät vaikuttamaan siihen tai estämään toimintaa lopettamalla rahoituksensa.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat saavat taas usein valtaosan rahoituksestaan suoraan korkeakoululta, ei jäsenmaksuista. Korkeakoulujen osuus rahoituksesta voi olla jopa 50–70 %. Rahoitus perustuu sopimukseen, ammattikorkeakoulut voivat kohdentaa sen tarkoin haluamaansa toimintaan tai lopettaa sen kokonaan, jos eivät ole tyytyväisiä opiskelijakunnan toimintaan. 

Opiskelijoiden vaikutusvalta yliopistoissa perustuu viime kädessä juuri siihen, että ylioppilaskunnat pystyvät autonomisesti edustamaan kaikkia yliopistonsa opiskelijoita. Se, miten ylioppilaskunnat siinä kulloinkin onnistuvat on taas asia, johon voi vaikuttaa kaikin demokratian suomin keinoin.

Lisätietoja: 

Susanna Jokimies
Hallituksen puheenjohtaja
050 543 9610
susanna.jokimies(at)hyy.fi