Media & arkisto

Puhe: Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja, VTM Maija Jäppinen vappuna 1.5.2011

02.05.2011

Arvoisa rouva Tasavallan presidentti ja tohtori Arajärvi,

On suuri ilo tervehtiä teitä tänä keväisenä päivänä Suomen ylioppilaiden puolesta.

Elämme juuri sitä aikaa vuodesta, jolloin Helsinki puhkeaa kukkaan. Aurinko ja keväinen juhlapäivä ovat saaneet ihmiset liikkeelle. Poikkeuksellisen kylmän talven ja huhtikuisten vaalien tuulentuiverruksen jälkeen kansa juhlii yhdessä kaduilla.

Oman värinsä keväiseen karnevaaliin tuo se, että monet vapun viettämisen perinteet kietoutuvat maassamme luokkaidentifikaatioon. Vappua näkyvästi juhlivien ylioppilaiden osalta kuvaan on viime vuosikymmeninä kuulunut se, että monet heistä ovat luokkaretkeläisiä, jotka neuvottelevat itselleen uudenlaista paikkaa yhteiskunnassa suhteessa vanhempiinsa. Esimerkiksi omista vanhemmistani kumpikaan ei vietä vappua valkolakissa.

Yhteiskunnan rakenteiden ja yksilöiden pyrkimysten yhdessä mahdollistama vilkas sosiaalinen liikkuvuus on ollut tärkeä osa suurta suomalaista tarinaa puolen vuosisadan ajan. Nyt yhteiskunnallinen eriarvoistuminen uhkaa johtaa siihen, että jatkossa luokkaretkelle päätyy yhä harvempi. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ennennäkemättömästi voimistunut polarisaatiokehitys jakaa kansaa menestyjiin ja väliinputoajiin. Sekä hyväosaisuus ja koulutus että huono-osaisuus ja koulutuksesta putoaminen näyttävät periytyvän yhä voimakkaammin. Yhteiskuntamalli, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei toteudu ja eri ryhmien elinpiirit, kokemukset ja mahdollisuudet elämässä erkaantuvat kauas toisistaan, ei ole hyvä kenellekään.

Eriarvoistumiseen kietoutuu myös kysymys koulutuksen periytymisestä. Perheen sosiaalinen asema, koulutustausta ja varallisuus ovat aina heijastuneet lasten tulevaan sosiaaliseen asemaan. Vanhempien korkea koulutus lisää merkittävästi lasten todennäköisyyttä hankkia samantasoinen tai korkeampi koulutus: maisterin lapsi päätyy yliopisto-opintojen pariin huomattavasti duunariperheen tai työelämästä ulos suljettujen vanhempien vesaa todennäköisemmin.

Tärkeä yhdenvertaisuuskysymys on myös maahanmuuttajataustaisten nuorten ja romaninuorten koulukseen pääsy. Tuoreen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajanuorten riski syrjäytyä peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta on kuusinkertainen muihin suomalaisnuoriin nähden. Tukea tarvitaan niin toiselle asteelle kuin korkeakoulutukseen hakeutumiseenkin.

Sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että maamme kilpailukyvyn takia on välttämätöntä, että jokainen suomalaisnuori taustastaan riippumatta löytää omia ominaisuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan parhaiten vastaavan paikan työelämässä ja maailmassa. Parhaita valmiuksia akateemisiin opintoihin osoittavien nuorten soisi päätyvän yliopistoon riippumatta vanhempien lompakoiden paksuudesta tai siitä, onko lapsuudenkodissa osattu kannustaa kirjojen pariin.

Edellytyksiä tämän unelman toteuttamiseen on. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaista peruskoulua on ylistetty juuri siitä, että kaikki saavat verrattain hyvät eväät jatko-opintoihin. Toisaalta hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan koulujen väliset erot oppilaiden koulumenestyksessä ovat revenneet isoiksi suurissa kaupungeissa. Alueiden sosiaalinen eriytyminen heijastuu lasten ja nuorten hyvinvointiin ja koulujen oppimistuloksiin. Laadukas perusopetus kaikille on kuitenkin koulutuksellisen tasa-arvon peruskivi, jonka vakautta on vaalittava jatkuvasti. Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävä viisaasti suunnatulla tuella, opinto-ohjausta on kehitettävä ja koulutusjärjestelmää kokonaisuutena on tarkasteltava tasa-arvonäkökulmasta.

Koulutuksellisen tasa-arvon on yllettävä myös yliopistoihin. Suomalaisen tasa-arvoisen yliopistojärjestelmän kulmakiviä ovat koulutuksen maksuttomuus sekä toimiva opintotukijärjestelmä. Opintotukea pitää kehittää mahdollistamaan täysipäiväinen opiskelu riippumatta työssäkäyntimahdollisuuksista tai vanhemmilta saatavasta tuesta. Ensimmäinen askel tähän suuntaan on opintorahan sitominen elinkustannusindeksiin. Tämän askelen toivomme uuden eduskunnan viivytyksettä ottavan, kannattihan sitä vaalikampanjansa aikana yli 80 % vastavalituista kansanedustajista.

Vaalikoneista ja mielipidetutkimuksista olemme oppineet senkin, että suurin osa niin kansasta kuin sen edustajista maamme parlamentissa kavahtaa eriarvoistumiskehitystä ja haluaa kaventaa tuloeroja.  Nyt haasteena on löytää tehokkaimmat keinot hiipivän luokkayhteiskuntaan paluun pysäyttämiseksi. Ne keinot eivät välttämättä ole helppoja, mutta pitkällä tähtäimellä vaivan arvoisia.

Näin ajatuksin ja pian kuultavin Ylioppilaskunnan laulajien sävelin haluan toivottaa teille hauskaa vappua ja ikimuistoista kevättä!