Media & arkisto

Ylioppilaskunnan puheenvuoro Helsingin yliopiston avajaisissa 3.9.2012.

04.09.2012

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja Heikki Luodon puhe Helsingin yliopiston avajaisissa 3.9.2012.

Hyvä kansleri, rehtori ja arvon juhlavieraat,
Mina damer och herrar,
Dear friends,

”Ora et labora”. ”Tee työtä ja rukoile.”
Benedictus Nursialainen

Se, mitä teemme, kuvaa sitä, mitä me olemme. Työ on ihmisen elämää suuresti määrittelevä tekijä, joka antaa elämälle suunnan ja sisällön. Katolilainen teologi Benedictus tiivisti keskiajan luostarielämän sisällön kahteen sanaan.

Hyvä kuulija, mikä oli sinun lapsuutesi unelma-ammatti?

Jollekin tulevaisuuden ammatti saattoi olla tutkija, toiselle astronautti.  Joku saattoi miettiä unelmissaan työskentelyä kokkina, kun vierustoveri oli haaveillut valmistuvansa opettajaksi peruskouluun. Ehkäpä joku ajatteli nousevansa Helsingin yliopiston rehtoriksi. Itse kirjoitin peruskoulun ensimmäisellä luokalla itselleni kirjeen, jossa kerroin tahtovani olla joskus arkeologi, kuten elokuvasankari Indiana Jones.

Sekä keskustelu työurien pidentämisestä että keskustelu siitä, miten opiskelija onnistuisi opiskelemaan 55 opintopistettä vuodessa, ovat erittäin ajankohtaisia. Opiskelija tahdotaan pakottaa valmistumaan mahdollisimman nopeasti ilman, että huomioidaan opiskelija ihmisenä. Keppi työurien pidentämisen välineenä vain lisää ahdistumisen kierrettä. Valmistumisen jälkeinen työttömyys on pelko, joka on läsnä monen opiskelijan arjessa. Moni opiskelija menee vaivautuneeksi, kun kysytään: Mikä sinusta tulee, kun valmistut?

Some people choose what they will study according to their work ambitions. Even more people choose their place of study based on interests which arose in their previous studies. Normally, students have a background in upper secondary education when they begin their university studies. In this case, a new student's connection to one's major subject at university is a subject considered interesting in the upper secondary school or a very good teacher. Working life is not usually the connection. The motivation of many new students who are beginning their studies today is in a healthy way their own interest. At the beginning of studies, students on average complete more credits during their first year, because their enthusiasm for learning is higher.

I samhället verkar man idag ständigt upprepa samma mantra då det talas om att förlänga tiden i arbetslivet: Studenterna är lata. Studenterna studerar för långsamt. Studenterna är oföretagsamma. Studenterna är inte tillräckligt bra. Att vara studerande verkar inte längre vara något som man sätter värde på. Studenterna hålls i allt stramare koppel. Studiestödet stramas åt. Universitetet får anslag utifrån det antal studiepoäng som studenterna får ihop. Studenterna blir lätt ett verktyg för att skaffa pengar åt samhället och universitetet.

Helsingin yliopisto on Suomen ainoa huippuyliopisto. Meille hakeutuvat opiskelijat ovat suomalaisen yhteiskunnan terävintä kärkeä, joista monilla on osoituksena loistavat ylioppilaskirjoitukset. Voidaan kysyä, mitä tapahtuu yliopisto-opintojen aikana näille teräville nuorille toivoille? Tuleeko heistä yhtäkkiä laiskoja? Pilaako yliopisto opiskelijat? Miksi lukionsa huippuoppilaat menettävät kiinnostuksensa opiskeluun Helsingin yliopistossa?

Väitän, että Helsingin yliopisto ei pilaa nuoria, mutta sen kyky motivoida opiskelijoita on heikko.  Mitä lähemmäksi työelämä tulee, sitä suurempi ahdistus opiskelijalle tulee omasta pärjäämisestään. Useimmille opiskelijoille opiskelun tarkoitus on valmistaa työelämään tai avata ovia tulevaisuuteen. Ahdistus syvenee, jos oman alan töitä ei tunnu löytyvän. Toisaalta valittu opiskelupaikka ei aina vastaa opiskelijan toiveita työllistymisestä.

Yliopisto voi lisätä opiskelumotivaatiota, jos se auttaa opiskelijoitaan näkemään, missä on heidän tulevaisuutensa. Tämä tarkoittaa, että yliopiston pitää ohjata opiskelijoita jo opiskelun aikana tulevaan työelämään. Yliopistossa täytyy lopettaa puheet, että joltain aloilta ei työllisty. Yliopiston  pitää näyttää valmistuneelle paikka yhteiskunnassa. Kaikista opiskelijoista ei voi – eikä pidäkään - tulla tutkijoita.

Ensimmäinen askel työelämävalmiuksien luomisessa on sivuaineopiskelun rakentaminen uusiksi. Tällä hetkellä opiskelijat käyttävät aikaansa harhaillen sivuaineiden kanssa. Joustavat sivuainemahdollisuudet ja opiskelualan vaihtaminen nousevat toivon mukaan keskeisiksi teemoiksi parhaillaan käynnissä olevassa valtakunnallisessa opiskelijavalintauudistuksessa.

Sivuaineet antavat valmiuksia, joista opiskelija saa pätevyyttä ja joilla opiskelija luo yksilöllisemmän profiilin työelämään. Sivuainemahdollisuudet lisäävät ihmisten ymmärrystä eri aloista. Se edistää monialaisuuden oikeaa hyödyntämistä ja uusien ideoiden syntymistä. Tässä Helsingin yliopiston tulee asettua eturintamaan ja purkaa turha byrokratia sivuainevalintojen ympäriltä. Helsingin yliopiston pitää myös edistää mahdollisuuksia lukea sivuaineita muista Helsingin seudun korkeakouluista.

Sivuainejärjestelmän uudelleenrakennuksessa pitää kiinnittää huomiota seuraavaan kolmeen asiaan:
Ensinnäkin sivuaineiden markkinointia tulee parantaa, jotta opiskelijat tietävät, mitä kaikkia aineita he voivat halutessaan lukea. Yliopiston täytyy kertoa selkeästi, mitä sivuainemahdollisuuksia on olemassa. Toiseksi – yliopiston tulee rakentaa tiedekunnille kannustinjärjestelmä, jotta tiedekunnat todella kehittäisivät sivuainetarjontaansa. Kannustinjärjestelmä voisi toimia esimerkiksi niin, että tiedekunta saisi jokaisesta siellä suoritetusta sivuaineopintopisteestä rahaa. Kolmanneksi – Tutkintorakenteita tulee selkeyttää niin, että opiskelija voi päättää, minkä verran sivuaineita hän suorittaa, ja että opiskelijaa ohjataan sivuainevalinnoissa.
                                                                                                               
Uskon, että opiskelumotivaation lasku on osittain tulosta sivistyksen arvostuksen laskusta. Yliopiston halutuimpia aloja ovat ne, joista pääsee suoraan työelämään. Muut alat vuorostaan nähdään kulttuurisesti tärkeinä, mutta yliopiston ulkopuolella ne nähdään helposti rasitteina yhteiskunnalle. Helsingin yliopiston ja ylioppilaskunnan pitää yhdessä miettiä, miten saamme nostettua sivistyksen arvostusta yhteiskunnassa ja työelämässä.
 
Helsingin yliopisto on tehnyt jo nyt työtä, jotta opiskelijat ja yliopisto olisivat tiiviimpi osa yhteiskuntaa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen projektit. Kuten yhteiskunnallisen yrittäjyyden projekti, First Year Experience sekä World Design Capital -hanke.

Ylioppilaskunnassa on myös tiedostettu työllistymisen tuomat haasteet ja opiskeluihin motivoituminen. Tänä syksynä ylioppilaskunta aloittaakin kampanjan, jonka tarkoituksena on kertoa opiskelijajärjestötoiminnan ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden hyödyistä.

Ylioppilaskunta ja yliopisto tekevät molemmat hienoja asioita. Ja yhdessä kasvatamme kokoajan yhteiskuntaan valveutuneita akateemisia kansalaisia. Toivon, että teemme yhä enemmän yhteistyötä paremman yhteiskunnan puolesta.

Lapsuuden haaveeni oli tulla elokuvasankarin kaltaiseksi. Haave ei ehkä ole toteutunut, mutta voin ottaa arkeologian sivuaineeksi. Toisaalta olen saanut ylioppilaskunnasta taidot ja kyvyt, jotka ovat minulle arvokkaita riippumatta minne työllistyn. Kolmanneksi yliopisto antaa minulle sivistyksen, jonka hyötyä on mahdotonta edes kuvailla.

Toivotan itseni ja ylioppilaskunnan puolesta hyvää lukuvuoden alkua kaikille!